Tyypit testaa - Cattia

Ostin helmikuussa kokeiluun meille uutta kissanhiekkaa, Best Friendsin Cattiaa, ja lupasin jo silloin kirjoittaa käyttökokemuksia. Kokemusten kirjoittaminen on vähän venähtänyt, mutta sitä enemmän kokemusta on kertynyt... :)

Ihanihan alunperin käytin Kedin kanssa hetken aikaa jotain markettien perushiekkaa, josta ei erityisemmin pitänyt niin kissa kuin henkilökuntakaan. Kaverin kehut ja ekologisuus saivat meidät siirtymään nopeasti käyttämään Ökoplussaa, joka on puupohjainen hiekka. Ei pelletti, vaan aivan kuin isorakeinen hiekka, mutta puupohjainen. Hiekan plussana oli keveys, ekologisuus ja helppo hävittäminen (vaikkei hiekkaa vissiin olisi saanut heittää vessanpönttöön, teimme silti niin. Samaa kautta poistuu paperi ja ihmisen jätökset, miksei siis kissan puuhiekka ja jätökset?). Ökoplussaa käytin tyytyväisenä siihen asti, kunnes muutin nykyiseen asuntooni.

Ökoplussan huono puoli oli pöliseminen, ja etenkin hiekkaa vaihtaessa se pölisi todella paljon. Hieno puupöly teki myös lattiasta nopeasti todella liukkaan. Edellisessä asunnossa oli erillinen vessa, jossa kissojen hiekkalaatikko oli, mutta nykyisessä asunnossa hiekkis on saunassa, joten puupöly liukastuttaisi kylppärin lattian vaarallisen liukkaaksi. Ökoplus meni vaihtoon ja tilalle tuli Extreme Classic, joka on eläinkaupoista saatava paakkuuntuva mikrohiekka. Ihan täysin tyytyväinen en ollut Extreme Classiciin, ja siksi ostin kokeiluun Cattiaa.

Cattia pölisee enemmän kuin EC. Se onkin kyseisen hiekan ainoa huono puoli. Cattia on hiekkana hieman isompaa kuin EC, mutta on silti mikrohiekkaa. Se paakkuuntuu paljon, paljon paremmin; ja se onkin syy siihen, miksi Cattia on jäänyt meillä käyttöön. Ei hajoavia paakkuja. Toinen hyvä puoli on se, että meidän Jumbovessaan menee tasan tarkkaan kaksi 10 kilon Cattia-säkkiä. Ja koska EC:tä myydään 15 kilon säkeissä, niin jossain oli usein, eli noin joka toinen kuukausi, vajaa kissanhiekkasäkki pyörimässä.

Cattia on meillä otettu hyvin vastaan, kissatkin ovat tykänneet. Aava tosin aivastelee aina hiekanvaihtopäivinä, eli ihan täydellinen hiekka Cattiakaan ei ole.

Ja miksi mikrohiekka?

Se on lähimpänä kissojen luontaista tarpeidentekomateriaalia, ja myös oman kokemuksen kautta voin sanoa sen olevan kissoille miellyttävin kuivike. Meillä on kokeiltu Ökon ja mikrohiekan lisäksi myös kristallihiekkaa, jossa yksi kissa kävi kerran kääntymässä. Ei tuntunut kivalta tassuissa, ja kumpikaan, ei Kedi eikä Kaitsu, suostunut käymään tarpeillaan kristallihiekkavessassa. Ökoplussan kanssa ero ei ollut ihan näin selkeä, mutta mieluummin kissat kävivät mikrohiekkavessassa.

Mikrohiekka toki kulkeutuu kissojen tassuissa ja se on ikävää, mutta meillä kissojen vessamukavuus menee esteettisen mukavuuden ohitse. Mikrohiekka on sen verran pienirakeista, ettei se tunnu jalkapohjassa.

Footner - väliaikakatsaus

Mun jalkapohjat näyttää tautisilta.

Footner toimii. 

Haluan rasvata jalat ja poistaa kuolleen ihon!

En saa.

Oletan tämän olevan vaivan arvoista. Jokusen päivän päästä vissiin näkee, onko jalat pehmoiset ja uuden veroiset!

Jalat kesäkuntoon kotikonstein - Footner

Olen mainonnan uhri. Haluan testata kaikkea uutta ja mielenkiitoista.

Tällä kertaa testattavana oli Footnerin kuorintasukka. Kiinnostuin jonkun blogin kautta Babyfootin kuorintasukasta viime joulukuussa, ja törmäsin vähän sen jälkeen Sokoksella Footneriin. Joulukuussa sekä Lifessä Babyfoot että Sokoksella Footnerit olivat loppu, mutta päätin, että kunhan Sokoksella on asiakasomistajapäivät, niin ostan sitten itselleni kuorintasukat testiin. Eikä venatessa mennyt kuin vähän vajaa puoli vuotta!

Molemman merkkiset kuorintasukat kustantavat kolmisenkymppiä, ja ovat kertakäyttöisiä. Oman käsitykseni mukaan molempien sukkien toimintatapa on samanlainen, eli muovisukka laitetaan jalkaan tunniksi, jalat huuhdellaan ja noin viikkoa myöhemmin ihmeitä alkaa tapahtua. 

Footner-sukissa on "huolellisesti valittuja entsyymeitä ja happoja, joiden avulla molekyylit lävistävät kuolleen ihosolukon ja vaikuttavat oikeissa paikoissa". Vaikuttavan aineen sanotaan hajottavan kuivan ihon proteiineja. Geeliseos sisältää myös a- ja b-hydroksihappoja, jotka olen todennut toimiviksi kasvojen kuorinnassa aspiriinikuorinnan muodossa. 

Mun jalkapohjat ovat todella huonossa kunnossa, koska en ole jaksanut hoitaa jalkojani - ja huonon kunnon vuoksi oon ajatellut, ettei rasvaamisessa ole mitään järkeä. ;) Oiva testikohde siis, kunnon kovettumat löytyy!

Kuva Footnerin bannerista

Jalka"hoidon" tein itselleni ihan kotisohvalla, eikä sukkien laitto sotkenut lainkaan, kun sen teki huolellisesti. Sukat eivät tuntuneet oikein miltään, käveleminen oli toki hassun tuntuista. Ei siis kihelmöintiä, polttelua ja muuten kuorivaa, hoitavaa tai kuumottavaa tunnetta. Jalkojen omasta lämmöstä geeliseos lämpeni hieman. Tunnin istumisen ja jalkojen huuhtelun jälkeen jalat tuntuivat vähän turvonneilta. Nyt, puoli tuntia jalkojen pesemisestä, jalat tuntuvat normaaleilta, mutta ihanan kosteutetuilta, koska geeliseoksessa on glyseriiniä.

Nyt vaan odotellaan 5-10 päivää jalkoja rasvaamatta (odottelu vaikeaa, rasvaamattomuus erittäin helppoa) ja katsotaan, onko sukista siihen mitä ne lupaavat!

Blogin karvaiset lapset: Kaitsu

Koska Kedin esittely tekstistä tuli, öh, pitkähkö, päätin kirjoittaa jokaisesta kissasta oman postauksensa, jottei yksi postaus venyisi aivan lukukelvottomaksi.

Kuvat on taas kuvituskuvia, eli eivät ole aikajärjestyksessä eivätkä liity tekstiin sinänsä. Kunhan vaan ovat edustavia kuvia Kaitsusta. 

Kaitsu

Kaitsu oli kesällä 2009 syntynyt pieni suloinen kissalapsi. Kaitsu sisaruksineen löydettiin luonnosta Forssassa syyskuussa 2009 arviolta 2 kuukauden ikäisinä. Vauvojen äitiä ei ymmärtääkseni löydetty. Pennut päätyivät paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle, jossa oltiin sitä mieltä, että pennut olivat liian villejä ja ne tulisi lopettaa. Onneksi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä oltiin sitä mieltä, että pennut olivat vain arkoja, ja tyypit siirtyivät Hesylle.

Kaitsu ja kumppanit eivät olleet erityisen terveitä, ja Kaitsulta hoidettiin ainakin kissaflunssa, silmätulehdus ja giardia Hesyllä asuessa. Giardia pennuilta testattiin vasta maaliskuussa 2010, ja sitä ennen vaivoja oli yritetty hoitaa kaikin muin keinoin. Me käytiin exän kanssa Hesyssä etsimässä Kedille kaveria giardiakuurin alkupuolella, joten ehdittiin tutustua Kaitsuun aika hyvin ennen adoptiota.

Kaitsu oli Kediä reippaampi, mutta silti arka pieni kissalapsi. Kaitsu rakasti Hesyllä ollessaan laatikoita, ja siksi lapsella olikin kopissaan sekä hiekkis että tyhjä laatikko hengailua varten. Kaitsu antoi silittää itseään, ja hetken silittelyiden jälkeen tyyppi rentoutui ja alkoi kehrätä. Hesyllä kehräyksessä kuului outo sivuääni, jota ei kuitenkaan kotona koskaan kuulunut. Arveltiin, että kissaflunssan vuoksi Kaitsun keuhkoissa voisi olla jotain muutoksia, mutta kotona ei tullut ilmi mitään hengitysteihin liittyvää vaivaa.

Naamaväritys ja masujuova <3

Koska odotettiin Kaitsun kotiin muuttoa useampi viikko, mä ehdin moneen kertaan miettiä, että onko Kaitsun ottaminen oikea ratkaisu ja onko se juuri se meidän kissa. Exäni onneksi oli koko ajan vakaasti sitä mieltä, että Kaitsu on meille juuri sopiva kissa. Vaikka Kedille ja Kaitsulle olisi tehnyt hyvää sosiaalisemman kissan seura, niin Hesyllä ajattelivat, että kaksi arkaa kissaa saavat ja antavat rohkeutta toisilleen, ja Hesyllä Kaitsu oli tottunut käsittelyyn ja ihmisten kanssa olemiseen. Hesyllä kissat asuvat pienehköissä kopeissa samassa tilassa, ja aina kun joku vanhempi kissa oli ulkoilemassa huoneen käytävällä, Kaitsu olisi halunnut mennä leikkimään sen kanssa. Kaitsu oli todella kissasosiaalinen kissa, ja se oli päälimmäinen syy siihen, miksi juuri tämä pentu valikoitui meille.

Kaitsu muutti meille 19.3.2010. Kuten Kedin esittelyssä sanoin, eka viikko oli kyräilyä ja sähinöitä puolin ja toisin, mutta sitten kissat vaan yhtäkkiä alkoivat hengata keskenään. Suuressa asunnossa Kaitsun sosiaalisuus katosi aika hyvin, ja ihan viimeiseen asti Kaitsuun sai koskea oikeastaan vain silloin, kun hän itse niin halusi. Usein Kaitsu halusi silityksiä, mutta välillä sai koskea vain herran hännänpäähän. Kaitsu oli näistä kahdesta kuitenkin ehdottomasti sosiaalisempi ja reippaampi, ja se haki seuraa ihmisistä - ei kuitenkaan vieraista.

Monia asioita Kaitsussa olen jo unohtanut. Niitä pieniä juttuja. Kaitsun leikkisyys, ilmeikkyys ja seurallisuus kuitenkin on jotain, mitä en voi unohtaa. Kaitsu tuli viereen ja lähelle, oli ihana pieni ja aktiivinen kissa. Kaitsu rakasti kiipeilypuun pussukassa nukkumista. Ja Kediä.

Kaitsulla on silkkiturkkisin kissa, jonka oon tuntenut

Kaitsu alkoi osoittaa sairastumisen merkkejä marraskuun lopussa 2011. Maanantaina Kaitsulle ei ruoka maistunut, keskiviikkona lapsella näkyi silmässä tulehdusta eikä se jaksanut tehdä muuta kuin köllötellä. Viikkoa aiemmin Kaitsu oli ollut vielä reipas ja leikkisä oma itsensä.

Kaitsu lähti kissojen taivaaseen torstaina 24.11.2011. Lääkärissä Kaitsu halusi olla mun sylissä silloin, kun lääkäri vielä tutki silmät tulehduksen vuoksi ja rauhoite vaikutti tarkempia tutkimuksia varten. Mä kannoin mun rauhoitettuna sylissä lokoisasti retkottavan pienen vauvani ultraäänihuoneeseen, jossa selvisi, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Kaitsu oli vain 2 vuotta ja 4 kuukautta vanha, ja osa mun elämää ainoastaan 1 vuoden ja 7 kuukauden ajan. (Voi olla etten oo osannu laskea oikein.)

Kaitsu rakasti parvekkeella hengaamista ja naapurien kyttäämistä

Kaitsu oli, ja on, mun elämän Se Oikea Kissa. Vaikka mä Kediä rakastankin todella paljon, niin Kaitsussa oli silti sitä jotain, joka teki siitä mun elämän kissan.

<3

Kissakulut 4/13

Taas on aika kuukausittaisen kululistauksen. 

Tässä kuussa ostin karvaisille lapsille lisää hiekkaa ja jonkin verran ruokaa. Latzia ja pakkasessa olevia lihoja on meillä taas kupista aika pitkälti löytynyt. Viime kuussa K-kaupoissa oli tarjouksessa Latzin annospussipakkaukset, ja niitä ostin neljä pakettia. Löysin Cittarista myös Latzin tölkkien 6-packin, joka on suht edullinen. Pakkasessa mulla on aika reippaanlaisesti lihaa, ja ne olisi hyvä syöttää jo pois, koska osa lihoista on ostettu viime vuoden puolella...

Edelliseen ruokapostaukseen sain vinkin eläinkauppojen pakastepötköistä, niitä en oo vielä käynyt ostamassa testaukseen. Ensi viikolla voisin käydä ostamassa jotain testaukseen. :)

Kuivaruokatilanne meillä on hyvä, löysin kaapista avaamattoman pikkupussin Applawsin penturuokaa, ja 7 kg:n Orijen-säkistä on jäljellä vähän vajaa puolet. Koska Aava ei enää oikeastaan kasva, niin ruoan kulutus on meillä suht vähäistä, noin yksi 400 g:n purkki tai 3 annospussia päivässä jaettuna molemmille kissoille. Lisäksi satunnaisesti kuivaruokaa aktivointilaudalta tai kupista. Jos Kedi syö lihaa, niin se tulee muun ruoan lisäksi, koska nälkää se ei Kedin mielestä kunnolla poista - tai ainakin tekee mieli lisää.

Huhtikuun kulut olivat 39,60 euroa. Tämän vuoden ensimmäisellä kolmanneksella kissakuluja on ollut kaiken kaikkiaan 109,20 euroa. Oon ollut yllättynyt kulujen pienuudesta; toki kyllähän meillä valikoidaan kuppiin ja hiekkikseen sitä halvinta mahdollista... Latz, jota meillä nyt pääasiassa syödään, on kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvää, enkä turhaan viitsi maksaa enempää huonommasta ruoasta. Purkit ja pussit ovat meillä paloja hyytelössä, eikä ainakaan Kedin vatsa ole oireillut mahdollisesta viljasta ja kasvivalkuaistiivisteestä. 

Cattiasta pitäisi tehdä oma postauksensa, ja koska sitä on jo toistamiseen hiekkiksessä, on se todettu hyväksi meidän taloudessa. :)

Uutta treeniohjelmaa!

Kävin tänään salilla ja päivitettiin pt:n kanssa mun treeniohjelma. Koska en välttämättä pääse salille kuin pari kolme kertaa viikossa (tavoite kolmessa, välillä toteutus on kuitenkin vain kaksi), niin pt päätti, että otetaan käyttöön yksijakoinen ohjelma, johon tulee sitten vähän variaatioita. Tähän astihan oon tehnyt kaksijakoisella, mutta jos treenikerrat jää vaan kahteen per viikko, niin edistystä ei oikein tapahdu.

Treeni keskittyy suuriin lihasryhmiin ja yläkroppaan, koska jalat mulla on muuta kehitystä edellä.

Treeniohjelma näyttää tältä:

1. Smith- kyykky       

2.

a) Polven koukistus    

      b) Polven ojennus       

3. 

a) Vinopenkki + Smith                   

b) Kevennetty leuanveto                      

4.

a) Yhden käden kulmasoutu              

b) Jalkojen nostot                

5.

a) Pystypunnerrus                       

b) Vipunostot sivuille ja eteen   

6. Vuoropäivinä

a) Hauiskääntö                           

b) Dippi/kevennetty dippi 

c) Jalkaprässi   

7. Vuoropäivinä

a) Vatsarutistus 

b) Selänojennus

Näistä siis 2-5 tehdään supereina, ja ainoastaan vitosessa pidetään tauko, koska koko ajan treenataan samaa lihasryhmää. Todennäköisesti kuolen salille... Ohjelma kuitenkin vaikuttaa tosi monipuoliselta, helpolta ja toteutettavalta. Vähän on sellainen fiilis, että tekisi mieli mennä salille kokeilemaan! Käytiin ohjelma kokonaan tänään läpi ja sen verran hapottaa jalkoja ja selkää, että taidan suosiolla pitää pari lepopäivää. Eiköhän tällä ohjelmalla ja hyvällä ruokavaliolla saada kroppa kivaan (kesä)kuntoon. :) 

Blogin karvaiset lapset: Kedi

Tajusin juuri, etten oo tehnyt esittelyä kissoista! Kaikista kolmesta on ollut puhetta ja Kedistäkin oma kuvapostaus, mutta tyyppien taustoista en oo kertonu mitään.

Asia korjataan nyt.

Kedi

Kedi on arviolta vuonna 2008 syntynyt kollipoika. Kedin olen ottanut Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseltä yhdessä ex-avomieheni kanssa 22.10.2009. Esyllä Kedin nimi oli Niko, mutta mielestäni nimi ei sopinut kissalle lainkaan, ja nyt jo edesmennyt isosetäni oli myös Niko. Ajatus siitä, että setä ja kissa olisivat samannimisiä, tnutui oudolta. Muutaman päivän kissannimigeneraattorien käytön jälkeen eksyin sivustolle, jossa on listattu kissojen nimiä aakkosittain. Nimiä oli ympäri maailmaa, ja k:n kohdalta löytyi Kedi (turkiksi kissa). Kedi tuntui juuri oikealta nimeltä. Muita vaihtoehtoja olivat ainakin Tikru ja Kendi (swahilia, tarkoittaa rakkautta).

Kedi asunut meillä vajaa pari kuukautta

Elämänsä alkuajan Kedi on elänyt joidenkin tyyppien takapihalla 28 kissan laumassa. Lauma huostaanotettiin syyskuussa 2009, ja ainakin Kedi viiden samannäköisen veljensä kanssa päätyi Hyvinkään esylle. Kedi oli poikaporukan viimeinen vailla kotia. Esylle soittaessani  he sanoivat, että luovuttavat kissan uuteen kotiin jo ensivierailulla. Esyllä olisi ollut myös ihanan reipas ja sosiaalinen poikakissa, jonka luovutusta olisi joutunut odottamaan seuraavan viikon puolelle, sillä kyseinen herra vaati jotain toimenpiteitä (en yhtään muista, mitä). Kyseinen jäppinen oli sen verran sosiaalinen, että sille varmasti oli ottajia, ja toisessa huoneessa ihastuin tähän suloiseen punaiseen nappisilmään. Esyllä Kedi oli kuulemma käynyt puskemassa hoitajien jalkoja, mutta muuten herraan ei saanut koskea. Kedin lempilelu oli keltainen huisku, jolla se taisi pikkaisen leikkiä mun kanssa. Ainakin se katsoi mua reippaasti silmiin piilopaikastaan kiipeilytelineen alta. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Kedi kesällä 2010

Kotona Kedi asui ensimmäisen viikon saunassa. Ainakin minä istuin paljon saunan ovella juttelemassa Kedille, luin sille mainoksia kun en keksinyt enää lisää höpötettävää. Käytiin exän kanssa yhdessä ja erikseen ostamassa poitsulle kolme erilaista keltaista huiskulelua, jotta ois ees jotain tutun tyyppistä uudessa paikassa... Kedi asui silloin ekaa kertaa ikinä ihmisten kanssa kerrostaloasunnossa, eli suuri shokki pienelle kissalle. Kedi leikki jonkin verran huiskuillaan, tosin suurimman osan ajasta se kökötti paikoillaan, ja jos vähänkään meni liian lähelle, niin tyyppi sähisi. Pikkuhiljaa Kedi reipastui, ja uskaltautui kulkemaan asunnossa myös päivisin. Sähinää kuului joka päivä, monta kertaa päivässä. Etenkin silloin, kun Kedin mielestä ihminen liikkui liian nopeasti tai arvaamattomasti, tai jos muuten vaan pelotti. Ehkä noin kuukauden ajan kuljettiin kotona todella hitaasti ja liikkeet oli erittäin hidastettuja. Kedi sosiaalistui koko ajan enemmän, tosin siihen ei saanut koskea eikä lähelle saanut mennä. Kedi tuli itse niin lähelle kuin halusi. Karkkeja ei silloinkaan suostunut syömään kädestä, ei tullut edes käden lähelle. Pikkuhiljaa sähinät vähenivät, ja aika nopeasti Kedi sähisi vain silloin kun sen ohi käveli eikä se ollut ehtinyt piiloon.

Kedi on aina ollut perso ruoalle...

Aika nopeasti tuli myös selväksi se, että Kedin maha on herkkä viljalle, ja meille kehutut Whiskasin kuivaruoat jäivät pois ruokavaliosta ja aloin selvittää, millainen olisi paras mahdollinen ruokavalio kissalle. Kedin kesyttämisen vuoksi olin liittynyt kissafoorumille, josta ammensin tietoa niin totuttamiseen kuin ruokailuun liittyen.

Kun Kedi oli ollut meillä pari kolme kuukautta, alkoi olla selvää, että ihmisten seura ei ole tälle kissalle tarpeeksi. Vaikka Kediä leikitettiin huiskulla niin paljon kuin vaan pystyi, jätkä vaelteli ympäri asuntoa ja naukui. Kedi myös hengasi todella paljon mun ja exän seurassa - ei kanssa, mutta kuitenkin samassa tilassa sopivan välimatkan päässä. ;)

Kedi tammikuussa 2012

Kaitsun tultua Kedi lopetti miltei kokonaan ihmisten kanssa hengaamisen ja keskittyi uuteen kaveriinsa. Poikien toisiinsa sopeutuminen kesti viikon, ja sen jälkeen pojat olivat kuin paita ja peppu. Kuukausi Kaitsun kotiinmuuton jälkeen Kedi antoi silittää itseään ensimmäisen kerran. Kedi oli asunut meillä silloin puoli vuotta. Aluksi Kedin päähän ei saanut koskea, ja käsi oli pelottava. Pikkuhiljaa Kedi alkoi uskoa, että kohti tuleva käsi ei lyö eikä satuta, vaan se on kiva juttu.

Pojat kesällä 2010

Nykyään Kedi on sosiaalinen, mutta viihtyy aika paljon omissa oloissaan. Kedi rakastaa silityksiä, ja tulee usein puskemaan. Välillä vähän jännittää, mutta se menee nopeasti ohi. Kedin saa nykyään jo nostaa syliin, tosin se on silloin aivan jäykkänä eikä viihdy sylissä paria sekuntia pidempään. Kynsiä ei saa leikata, rähmien putsaaminen silmistä ei ole kivaa, ja korviin ei saisi mielellään katsoa, eikä oikeastaan edes koskea. Silittäminen on ihanaa, harjaaminen on ihanaa, vieressä köllöttely on ihanaa, ja innostuessaan myös tassuilla mäiskiminen olisi ihanaa. Kedi tulee nykyään myös sänkyyn viereen nukkumaan, ja aamulla se tulee aika usein siliteltäväksi. Aiemmin aamukiehnäykset oli Kaitsun juttu, ja Kedi tyytyi huutamaan lattialla "ruokaa kuppiin". (Tai niin se olisi huutanut, jos olisi puhunut ihmistä.)

Kedi loppuvuonna 2011 ainoana kissana ollessaan - silitysaika!

Suurin edistys Kedin paluumuuton jälkeen on ollut se, että vieraat ei enää pelota Kediä niin paljon. Aina välillä pitää käydä keräämässä rohkeutta sängyn alla, mutta sekin aika on vähentynyt kymmenestä minuutista ihan muutamaan. Välillä riittää, että pakittaa makkarin ovelle, ja sieltä tsekkaa, että kuka tuli kylään. Vieraat saavat osansa Kedin puskuista, tosin kenenkään muun kanssa Kedi ei ole ihan yhtä rennosti kuin mun äidin. Paluumuuton jälkeen Kedi oli ihan yhtä reippaasti mun kuin äidinkin kanssa, mutta nykyään pitää välillä käydä keräämässä rohkeutta mun jaloista, eikä se ihan yhtä innokkaasti enää mene äitiä puskemaan kuin aiemmin.

Kedi mun vieressä nukkumassa porukoilla asuessaan

Porukoille muuttaessa Kedi tuli ekaa kertaa ihan viereen hengaamaan

Kedi on ihana, mutta silti edelleenkin suht haastava kissa. Kopittaminen, lääkärikäynnit ja lääkintä on jotain, mitä haluaisin olla tekemättä tämän kissan kanssa. Kedi on kerran lääkärissä puolustautuessaan purrut ja raapinut eläinlääkäriä. Tämä tyyppi ei siis ole alistuvaa sorttia, eikä hae turvaa musta. Mä en myöskään halua olla lääkärissä se, joka käsittelee Kediä, koska mulla ei ole tilanteen vaatimaa varmuutta. Varmaotteisen ja rauhallisen eläinlääkärin kanssa uskon ja tiedän Kedin käyttäytyvän nätisti.

Suht tuore kuva esikoiskissasta

Kissakulut 03/13

Maaliskuussa kuluja tuli jotenkin supervähän, vain vähän vajaa 11 euroa! Syynä ovat ne surullisen kuuluisat Mjau-tetrat, jotka eivät millään maistu. En haluaisi seisottaa suurta määrää ruokaa kaapissa, ja sen vuoksi olen ostanut erilaisia pussiruokia sekä Pirkan pikkupurkkeja (tonnikalaa ja merenherkkuja) ja sekoittanut niitä Mjaun sekaan. Rahaa meni maaliskuussa siis vaan ruokaan.

En ole vieläkään keksinyt kunnolla, mitä syöttäisin näille pääasiallisena märkäruokana... Vinkkejä otamme vastaan! Vaatimuksena on se, että ruoka on paloina (mielellään hyytelössä, mutta kastike on myös ok), viljatonta, se on täysravintoa ja rasvapitoisuus on suht korkea. Maistuvuus on sitten se kynnyskysymys, mutta niinhän se on aina...

-

Tänään on hyvä päivä katkaista blogihiljaisuus. 

Hiljaisuuden taustalla ovat yksityiselämän iloiset ja ikävät tapahtumat. Iloiset asiat ovat vieneet aikaa bloggaamiselta (ja monesta muusta), ikävät taas ovat vieneet ajatukset pois kaikesta muusta. Ikävämpien asioiden kevyimmästä päästä on se, että olen viimeisen kuukauden aikana ollut kolmesti kipeänä ja kaatunut kerran sen verran pahasti, etten ole päässyt salille kuukauteen.

Vanhoja aiheita on ollut hautumassa ja jokunen uusikin on tullut keksittyä. Nyt täytyy vaan saada mahdutettua aikatauluihin aikaa blogin päivittämiseen. :)

Lasikynsiviilan etsintää

Olen käyttänyt useiden viime vuosien ajan kynsiviilana the Body Shopin lasikynsiviilaa, ja harmistus oli suuri, kun jo kertaalleen katkennut viilanpuolikas tippui pöydältä ja meni kahtia. Sormi meni kunnolla suuhun siinä vaiheessa, kun mulle selvisi, että Body Shopissa ei enää myydä lasikynsiviiloja (päätelmä tehty yhden liikkeen ja nettikaupan perusteella). En todellakaan olettanut, että hyvän ja toimivan lasikynsiviilan ostaminen olisi niin hankalaa kuin millaiseksi se osoittautui...

Mulla on vahvat, mutta "joustavat" kynnet, jotka liuskoittuu ja lohkeilee todella helposti, ja siksi oon käyttänyt hellävaraiseksi tituleerattua lasikynsiviilaa kynsien lyhentämiseen. Omien tietojeni mukaan kynsien leikkaaminen saksilla tai kynsileikkurilla pahentaa liuskoittumista, ja nykyinen liuskoittumistilanne riittää vallan mainiosti... Voi olla, että tietoni on väärä, mutta ei pelkästä viilaamisesta ole ollut mulle haittaa. :)

Ostin uudeksi kynsiviilaksi Iberon superkauniin lasikynsiviilan. Viilalla oli hintaa lähemmäs 11 euroa, eli viilan olisi voinut kuvitella olevan hyvä. Ei todellakaan ollut, viilapinta alkoi kadota viilatessa jo ensimmäisellä käyttökerralla! Kokeilin viilauskulman vaihtamista ja viilaustapaa, mutta viila muistutti koko ajan enemmän sileää lasinpalaa. Kävin palauttamassa viilan takaisin kauppaan.

Kynsikuva parin viikon takaa, lakkana Natural  Coden Pink Punk - suosittelen kokeilemaan!

Seuraavaksi ostin Anttilaan rantautuneen Eliten kynsiviilan (muistaakseni jotain 5-8 euroa), joka vaikutti aluksi oikein hyvältä. Ehkä noin kuukauden jälkeen viilan teho on alkanut kadota, ja viimeksi yhden käden kynsien viilaamiseen meni aikaa reilu tunti. Eikä kyseessä ollut stilettomittaisten kynsien lyhentäminen todella lyhyiksi, vaan ihan pieni kynnen kärjen tasoittaminen...

Kyselin jonkin aikaa sitten facebookissa, mistä kaverit ovat ostaneet kynsiviilansa, ja entinen naapuri vinkkasi kokeilemaan apteekin kynsiviilaa. Tänään shoppailureissuni suuntautuikin apteekkiin, josta tosin ei löytynyt yhtäkään lasikynsiviilaa, mutta nappasin kassalle 2,80 euron hintaisen safiiriviilan. Tänään illalla selviää, onko apteekin viilasta mihinkään. Safiiriviilat eivät ole mulle entuudestaan tuttuja, mutta mulla on sellainen mielikuva, että niitä käytettäisiin kauneushoitoloissa ja kynsistudioissa.

Upeaa ja toimivaa lasikynsiviilaa etsin edelleenkin, mutta toivon, että safiiriviila olisi odotusten arvoinen. :)

Vatsavaivoja (=growing up sucks!)

Kaikki varmasti muistaa sen, että lapsena on pystynyt suht vaivattomasti syömään vaikka mitä ja vaikka millä mitalla ilman, että on tullut todella, todella paha olo? Ehkä kunnon sokeriähky liiasta karkista ja sellainen fiilis, ettei ihan heti tee mieli lisää, mutta jo seuraavana päivänä kaikki tämä on autuaasti unohdettu. (Okei, äiti jaksaa silloin tällöin muistuttaa, että lapsena oon miltei joka joulu oksentanut, koska oon syöny liikaa suklaata - etenkin niitä aivan kaameita suklaapukkeja.) Vanhenemisen tai terveempien ruokatapojen vuoksi herkkujen syöminen ei ainakaan mulle oo enää yhtä vaivatonta - tai seuraamuksetonta - kuin lapsena.

Olettaisin, että mun vatsan alkoholi-, rasva- ja sokeritoleranssin takana on terveet elämäntavat ja vähärasvainen ja -sokerinen ruokavalio. Näiden kolmen sietokyky, etenkin yhdessä, on toisinaan todella huono. Ensimmäistä kertaa ikinä olen joutunut pakottamaan itseni oksentamaan, koska olin syönyt bileiden aikana jotain snack-pasteijoita. Kyseisiä pasteijoita en muuten ole syönyt sen jälkeen... Myös kaksi muuta kertaa olen joutunut turvautumaan kyseiseen toimenpiteeseen, koska vatsa ei ole kestänyt illanvieton aikana, tai jälkeen, syötyä rasvaa ja/tai sokeria. Ihan pelkän alkoholin takia en ole oksentanut kertaakaan - en vaikka olisin ollut kuinka humalassa.

Ruoansulatusongelmien suhteen pidän käännekohtana loppukesää 2010, jolloin olin koko elokuun ja osan syyskuusta todella, todella kipeänä. Tai mun vatsa oli. Elokuun alussa käytiin Kedin ja Kaitsun kanssa eläinlääkärissä, ja Kaitsulla todettiin giardia-tartunta. Kediltä giardiaa ei löytynyt, mutta oli todennäköistä, että silläkin olisi ollut se. Giardiasta en ala tässä sen enempää kertoa, totean vain sen, että se on kissoilla (ja Aasiassa matkustelleilla ihmisillä) yleinen alkueläintartunta, joka on vaikeasti häädettävä. Lisää tietoa löytyy täältä (ihmisen tartunta) ja täältä (eläimen tartunta). 

Oletan, että kuumuus ja kissojen voinnista ja hoidosta johtuva stressi laukaisivat mun vatsavaivat, jotka siis kestivät kuukauden ajan. Kissoja lääkittiin kolmesti päivässä, kolmella lääkkeellä. Axilur ja Flagyl giardian häätöön kahdesti päivässä, ja paria tuntia ennen iltalääkkeitä maitohappobakteeria. Kymmenen päivän kuurin puolivälissä desinfioitiin koko asunto pesemällä pinnat ja pesemistä kestävät huonekalut vesi-Klorite-liuoksella, pestiin vaatteet muistaakseni 90 asteessa ja saunotettiin loput tekstiilit, huonekalut ja kissojen lelut. Kyseisenä todella kuumana päivänä meillä oli sauna päällä vissiin 10 tuntia. 

Tämän elämäni ihanimman (not) kuukauden aikana mun ruokahalu katosi oikeastaan kokonaan, ja ajatuskin lämpimästä ruoasta yökötti. Mulla oli miltei jatkuvasti huono olo, vatsassa pyöri ja oksetti. Mä en myöskään pystynyt kävelemään muutamaa metriä pidemmälle ilman, että alkoi oksettaa todella paljon. Elin pääsääntöisesti piimällä, puurolla (paaaljon mehukeittoa), ateriankorvikkeilla ja urheilujuomilla. Niin minä itse kuin lääkärikin, jonka luo menin, kun tätä pahoinvointia ja vatsavaivaa oli kestänyt kolme viikkoa epäili kyseessä olevan alkuraskauden pahoinvoinnin, josta ei kuitenkaan ollut kyse. Mulle tehtiin kahdesti giardia-testi, kumpikin testi negatiivinen. Syyskuussa, kun ei ollut enää niin kuuma, pahoinvointi yhtäkkiä vaan katosi. Onneksi kyseisen kesän tein koulutöitä, olisi ollut aika ikävää olla poissa kuukauden verran kesätöistä. Mielenkiintoista oli myös se, että jotkut päivät olivat suht normaaleja. Joinain päivinä, vaikka aamulla olisikin ollut huono olo, etova fiilis meni ohi ja pystyin elämään normaalia elämää. Toisinaan taas vatsavaivat tulivat kuin tyhjästä kesken muuten ihan hyvän päivän, eikä silloin voinut tehdä muuta kuin istua paikoillaan ja yrittää olla oksentamatta. Kaikkein mukavinta tämä oli , kun olin shoppailemassa Helsingissä. Bussimatka Vantaalle ei ollut se mukavin mahdollinen... Kertaakaan en kuitenkaan oksentanut tämän kuun aikana, vaikka olo olikin huono.

Tämän kesän jälkeen mulla ei ole onneksi ollut yhtä pitkiä vatsavaivaputkia. Aina silloin tällöin ongelmapäiviä kuitenkin tulee, ja sen vuoksi mulla on kotona aina maitohappobakteereita. Oon myös aina kesän kynnyksellä ajatellut, että aloitan varmuuden vuoksi ajoissa syömään maitohappobakteereita, mutta se on molempina kahtena kesänä jäänyt. Olen myös (kantapään kautta) oppinut, etten voi syödä pizzaa alle kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa, syödä muutenkaan liikaa mitään makeaa tai rasvaista ja että huono olo helpottuu, kun nukkuu kaksi tyynyä pään alla. Ja ikkuna auki, tai pahimmassa tapauksessa kaksi tyynyä pään alla sohvalla ilman peittoa ikkunan alla/vieressä.

Ai että miksikö kirjoitan tästä aiheesta tänään? No, koska tänään töissä ekan kahvitauon jälkeen mulle tuli huono ja oksettava olo, joka ei mennyt millään ohi. Ja koska mua otti päähän, että tänäänkin mun suunnitelmat menivät uusiksi rakkaan ruoansulatukseni takia. En ois halunnutkaan imuroida, käydä salilla ja sen jälkeen saunassa! Ei ole ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen kerta kun näin tapahtuu. Olen tosin yrittänyt vakuuttaa itselleni, että joku asiakas on tartuttanut mulle oksennustaudin tai jonkun muun pöpön, koska oksennustautia on nyt liikkeellä. Huomenna haen kaupasta piimää, jos olo ei hengailulla ja hedelmäsalaatilla parane...

Mun ruokavalio treenin apuna

Personal trainer -pakettiini kuului treeniohjelmien lisäksi myös ruokavalion rukkaaminen treenaamista auttavaan muotoon.

Laihduttamisessa ja painonhallinnassa ruokavalio on ehdoton ykkönen, ja liikunta tulee vasta kaukana perässä toisena. Mun tarkoituksena ei ole laihtua, eikä sinänsä hallita myöskään painoa, vaan päinvastoin painon nostaminen. Ihan kunnon massakausi mulla ei kuitenkaan ole, vaan pääosassa on proteiinin saannin turvaaminen.

Mun ruokavalio on kasvisruokavaliosta ja työrytmistä johtuen vähän erilainen, kuin se yleensä olisi. Pääperiaate on se, että syödään vähän ja usein, ja joka ruokailukerralla olisi hyvä olla annoksessa protskuja. Yleinen rytmitys on aamupala, välipala, lounas, välipala, illallinen ja iltapala. Mun ruokavaliosuunnitelmasta on päivän toinen lämmin ruoka tiputettu pois. Teen pääosin 6-7 tunnin työpäiviä, jolloin mulla on vaan kaksi lyhyttä kahvitaukoa. Lämmintä ruokaa en ehdi töissä syömään, ja joinain päivinä ylipäätään lämpimän ruoan syöminen on haastavaa. Pahimpia ovat ns. välivuoropäivät, jolloin töitä on 10-19-välille sijoittuvana aikana. Esimerkiksi työpäivän ollessa klo 12-18 en jaksa herätä aamulla niin aikaisin, että söisin lounaan ennen töitä, ja töiden jälkeen tuntuu siltä, ettei enää jaksa syödä kunnon ruokaa. Kahden lämpimän aterian sisällyttäminen tällaiseen päivään olisi aivan mahdotonta.

Kuva johnhartfitness.com

Kasvisruokavalio taas näkyy siinä, että kaikkien mielestä ah niin hyvä munakas ei sisälly niihin ruokiin, joita syön. Mun ruokavalio on aika maitoproteiinipainotteinen, mutta yritän vähä kerrallaan korvata maitoprotskuja jollain vegaanimmalla vaihtoehdolla. 

Tällainen on siis ruokavalioni:

Aamupala

- Kaurapuuroa (1 dl hiutaleita ja 2 dl vettä)

- Raejuustoa 100 g

- Marjoja/mehukeittoa/hedelmiä

(+ 1 rkl pellavansiemenöljyä ja ½ lasillista mehua. Nenästä kiinni, öljy suuhun ja mehua päälle. Sitten voi irrottaa nenästä.)

Välipala

- Rahkaa 250 g

- Mehukeittoa/hedelmäsosetta

Lounas

- Tofua 100 g

- Salaattia

- Fetaa/raejuustoa/juustoa

Välipala

- 1 pala ruisleipää

- päälle ihan mitä tahansa

Iltapala

- Raejuustoa 200 g

- Ananasta 1 purkki (227 g)

Tai itseasiassa ruokavaliossa ois rahkan kanssa ananasta ja raejuuston kanssa muuta (tässä tapauksessa omena), mutta koska ananas ja rahka on yäk ja raejuustokin tökkii pelkiltään, niin olen surutta vaihtanut ne päittäin. Lisäksi mulla on niin pieni vatsalaukku, ettei sinne mahdu kokonaista purkkia rahkaa lisukkeineen lyhyen tauon aikana, niin rahkan syön kahdessa osassa. Yhden kokonaisen rahkapurkin syöminen myös alkaa tökkiä todella pahasti, niin senkin vuoksi olen tyytynyt puolikkaaseen annokseen kerralla. 

Kuva: inspireyourdreams.com

Ihan orjallisesti en ole tätä listaa noudattanut, mutta tässä ateriarytmissä olen yrittänyt pitäytyä. Tää on myös tosi vähähiilarinen ruokavalio, ja koska en oo pudottamassa painoa, niin lounaaksi oon syönyt usein myös ihan normaalia ruokaa. Salaattia tai jotain kasviksia olen kuitenkin syönyt aina lounaalla, ja hedelmiä oon välillä syönyt ihan muutenkin. Supertiukkana ja -tarkkana en oo ollut muutenkaan, koska mun ei ole tarkoitus pudottaa painoa. Mutta siitä olen pitänyt kiinni, että syön monipuolisesti ja tarpeeksi proteiineja, jotta kropalla olisi matsua rakentaa lihaksia.

Ajatuksena oli alunperin se, että mulla olisi vain yksi herkkupäivä viikossa, mutta koska se voisi johtaa älyttömään mässäämiseen, niin olen jättänyt tämän ajatuksen sikseen. Tätä perustelen myöskin sillä, että en yritä pudottaa painoa, vaan sen sijaan ylimääräiset kalorit on ihan tervetulleita tähän kroppaan. ;) Mulla on hyvät (teko)syyt kaikkeen skippailuun...

*

Tänään mua alkoi ottaa päähän todella paljon tää jatkuva syöminen. Ja se, että mulla oli koko ajan nälkä. Mä en millään jaksaisi syödä kaikkea sitä ruokaa, mikä mun pitäisi syödä ja tänään mua alkoi hieman jopa ahdistaa se, että mä söin ihan jatkuvasti (okei, jätin syömättä yhden välipalan, mutta "korvasin" sen palalla energiapatukkaa ennen treeniä ja palkkarilla treenin jälkeen). Mä olen myös lisännyt päivärytmiini ylimääräisen annoksen jogurttia, maustettua ja rasvaista. (Maustamaton jogurtti on pahaa, ja siihen pitää lisätä älyttömästi sokeria jotta se ois jotenkin syötävää. Rasvattomissa jogurteissa taas on yleensä liivatetta.) Jogurtin sekaan heitän vajaat teelusikalliset sekä pellavansiemenrouhetta että kuorittuja hampunsiemeniä. Pellavasta saa lisää rasvahappoja, kuten myös hampusta, mutta hampunsiemenissä on myös proteiinia. 

Vegaanisiin ruokiin ja välipaloihin löytyy hyviä vinkkejä Chocochili-ruokablogista ja saman bloggaajan treeniblogista. Chocochilin puolelta oon bongannut superhyvän bataatti-kikhernevuoan sekä aluksi vähän jännän makuisen, mutta sittemmin superhyvän välipalan, maapähkinävoi-omenasmoothien. Maapähkinävoin jämiä mulla oli vielä jääkaapissa viime kesän jäljiltä, kun tein myöskin Chocochilin ohjeiden mukaan keksejä mun valmistujaisjuhliin. Suosittelen tsekkaamaan molemmat blogit, ruokablogista etenkin löytyy kaikkia ihania ja houkuttelevia reseptejä - ja, kirsikkana kakussa, ne on vieläpä vegaanisia. Eli superterveellisiä! ;)

Kissakulut: tammi- ja helmikuu 2013

Noniin, taas päästään blogini ydinasian äärelle, eli kissakulujen tarkasteluun! 

Tammikuussa en ostanut muuta kuin kokeilumielessä hiekaksi Cattiaa ja pari Latzin vuokaa, joten omaa postausta vuoden ensimmäiselle kuukaudelle en viitsinyt tehdä. Cattialle teen oman postauksensa, kunhan käyttökokemusta tulee vähän lisää. Hiekkikseen asti Cattia on päässyt vasta viime sunnuntaina, eli esimerkiksi hajujen pitävyydestä ei ole vielä tarpeeksi näyttöä. Tammikuun kustannukset olivat 17,61 euroa.

Helmikuussa ruokavarastot olivat huvenneet sen verran vähiin, että ruokaostoksia oli kissoille tehtävä. Kuun puolivälissä sain Cittarista kupongin, jolla yli 50 €:n ruokaostoksista sai 10 € alennusta. Omat ruokaostokseni harvemmin yltävät tuohon viiteenkymppiin, mutta ajattelin säästää, ja ostaa kerralla enemmän ruokaa kissoille. Viidelläkympillä sai 20 tetraa Mjauta, 15 tölkkiä Latzia, 6 pussia Schesirin tonnikala-kanaa ja 18 pussia Pirkan pussiruokia (3 makua, jokaista 6 kpl). Ruokaa oli hihnalla aivan hillittömästi, eivätkä tetrat, purkit eivätkä pussit olleet kunnolla järjestyksessä, mutta silti kassan oli pakko yrittää lyödä tuotteita koneelle kertomerkin kautta. Eli sen sijaan, että lukisi joka tuotteesta viivakoodin, painaisikin koneella esimerkiksi 5 * ja sen perään lukisi yhden tuotteen koodin. Ihan nappiin ei mennyt, multa veloitettiin 1 Mjau liian vähän ja 1 Latz liikaa. Olivat tosin samanhintaisia, niin en maksanut mitään ylimääräistä. Yhtä makua Pirkan pussiruokaa sen sijaan kassa ei veloittanut kuin kerran, ja siksi nipin napin yli viidenkympin kissanruokaostosten loppusummaksi jäi  kympin alennuksen jälkeen 38,44 euroa. 

Ruokaa on siis kaapissa pitkäksi aikaa, ja jos Mjau maistuu tätä tahtia jatkossakin, niin ruokaa riittää 1,5-kertaiseksi ajaksi kuin mihin sen pitäisi riittää. Ei vaan millään uppoa. Latzia nää söisivät vaikka kuinka ja paljon. Vaikka ostinkin ainoastaan purkkeja, joissa ruoka on "paloja hyytelössä", ja ruoat sisältävät vain vähän kasviperäisiä tuotteita, niin Kedin "laatumittarina" toimiva maha on osoittanut, että jatkuvasti syötettäväksi ruoaksi Latzista ei ole. Ihan löysällä masu ei onneksi ole, mutta tuotokset eivät ole niin kiinteitä kuin Mjaun/lihan syömisen jälkeen. Kakka-asioimisen jälkeen vessassa myös haisee. Kissankakan, silloin kun ruokavalio ja maha ovat kondiksessa, kuuluisi korkeintaan vaan tuoksahtaa. 

Ruokien lisäksi ostin Aavalle uuden sulkahuiskun, koska kaikki edelliset huiskut ovat joko kuolleet tapaturmaisesti tai joutuneet sulka kerrallaan neidin mahaan. Helmikuun kustannukset yhteensä 41,34 euroa. 

Palautumisjuomista

Treeniaiheinen postaus taas vaihteeksi! Karma tai mikään muukaan kirous ei iskenyt tiistain jälkeen, eli en tullut kipeäksi, kun väitin olevani jo terve. Tosin keskiviikkona ja torstaina oli molempina päivinä eri tavalla vähän kipeä olo, mutta kunnon flunssa ei ole, ainakaan vielä, iskenyt. Tänään oon käynyt tekemässä selkätreenin, kahden viikon treenitauon jälkeen! Treeni kulki ihan suht hyvin.

Treenaamisen liittyy olennaisesti palautuminen ja se, mitä sen apuna käyttää. Siitä, tarvitseeko tavallinen treenaaja palkkaria, ei ole sanottu oikein juuta tai jaata, vaan molempia. Haittaa siitä ei ainakaan ole. Toiset ovat sitä mieltä, että tavallinen, monipuolinen ruoka treenin jälkeen riittää palautumiseen, jotkut taas pitävät palkkaria tarpeellisena.  

Itse tykkään palkkarista sen helppouden, monipuolisuuden ja nopeuden takia. Välillä syön treenin jälkeen lämpimän ruoan, mutta useimmiten sekoitan shakerissa palautumisjuoman. Etenkin rankemman ja sykettä nostattavan treenin jälkeen ei tee mieli todellakaan syödä mitään jogurttia tukevampaa... Silloin ei myöskään tarvitse miettiä, että onko tullut syötyä tarpeeksi kaikkea.

Oma palkkarini on SportLifen All sports recovery, joka on vaikuttanut ihan hyvältä. Leaderin uudet Palkkarit on myös sellaisia, joita tekisi mieli kokeilla. Oon tosi tarkka makujen suhteen, ja oon todennut suklaan turvalliseksi. Kokeilin vuosia sitten Leaderin Afteria ananaksen makuisena, ja olin kerran oksentaa salilla... Tämän episodin jälkeen en ole uskaltanut sekoittaa palkkaria veteen, vaan oon käyttänyt maitoa. Muutaman kerran jälkeen palkkari alkoi maistua liian, noh, palkkarimaiselle ja totaalitökkiminen oli taas edessä. Mä en myöskään pysty juomaan kuin puolikkaan/ 2/3 annoksen kerralla, niin maito myös uhkaa mennä piloille, kun en maitoa muuten juo. Mun ajatusmaailmaan ei oikein istu se, että kaataisin puolet lehmämaitotölkistä viemäristä alas, koska maitoa tuotetaan ja kulutetaan mun mielestä nykyisellään jo ihan liikaa. Päätin kerran kaupassa ollessa kokeilla ihan huviksi, että miten soijamaito toimii palkkarissa. Ja se toimi aivan käsittämättömän hyvin!

Eli kaikki herkkämakuaistiset tai muuten vaan makujen suhteen rajoittuneet: soijamaito peittää sen palkkarimaisuuden miltei kokonaan alleen. Pari ekaa kertaa tuntui siltä, että olisin juonut suklaan makuista Alproa. Olin, ja olen edelleen, aivan hurmioissani. Nyttemmin palkkarissa maistuu jo vähän se palkkareille ominainen maku, joka lienee peräisin heraproteiinista. Maku ei kuitenkaan ole läheskään niin ällöttävä kuin lehmämaidon kanssa. Plussaa on myös se, että soijamaito ei pilaannu niin herkästi kuin lehmämaito. Oma soijamaitoni on viikkoja vanhaa, ja maistuu aivan hyvältä. 

Sitten kun palkkaripussini on lopussa, voisin kokeilla palkkarijauheen sekoittamista veteen. Tai jos tiedossa on joku pitempi treenitauko. Mä oon oikeasti niin makuvammainen ja -rajoittunut, että se paha maku jää pitkäksi aikaa kummittelemaan ja tekee palkkarin juomisesta todella suuren henkisen kamppailun.

Jääkaapissa on tällä hetkellä soijamaidon jämien lisäksi myös kauramaitoa, ja haluankin seuraavaksi testata, miten palkkari toimii sen kanssa. Manteli- yms. maitoja en ehkä ainakaan vielä lähde testaamaan. Toki selvityksen alla on myös se, mitkä soijamaidot toimivat hyvin ja mitkä eivät. Nykyistä tölkkiä ennen mulla oli sitä entistä Keijun soijamaitoa, ja se ei oikein onnistunut peittämään palkkarin makua yhtä hyvin kuin Alpro.

Väliaikaflunssaniheilyä

En oo päässyt käymään salilla reilu viikkoon. Ensin luulin tulevani kipeeks (tai aiempaa kipeämmäks), mutta sitten en tullutkaan, ja loppuaika on pitänyt kiirettä. Ja tänään en vaan jaksanut mennä, vaan halusin pitkästä aikaa nauttia vapaapäivästä. Edellisen kerran oonkin saanut nauttia vapaapäivästä joskus kuun alussa...

Kipeänä ei kannata tosiaan treenata, ja itse oon joutunut pohtimaan, milloin oon liian kipeä tai tarpeeksi terve treeniä varten. Mulla on tammikuun lopusta asti ollut sellasta pientä vilustumisoiretta; kurkkukipua, nuhaa, ja nyt uutena yskää. Toissaviikon lauantaina, jolloin treenaamattomuus alkoi, mulla oli ihan angiinainen olo. Silloin tiesin olevani kipeä ja että treenaaminen ei kannata, mutta miten joku perus kurkkukipu, yskä tai nuha?  Angiinaisen olon toivoin pahenevan kunnon taudiksi, jotta saisin kunnolla sairastettua, mutta niin se vaan parissa päivässä palautui normaaliksi "pieneksi flunssaksi". Nyt alkaa olla jo suht terve olo, eli jäljellä on enää kuiva yskä ja nuha alkaa olla tiessään. Muistan kuitenkin, että joskus lukioikäisenä mulla oli reippaasti toista kuukautta kestänyt "pieni flunssa". Niin kauaa en haluaisi olla treenaamatta! 

On niin hankala tietää, että paheneeko olo nykyisestä vai onko se menossa parempaan, ja milloin on liian puolikuntoinen treenaamaan. Jos ei ole sitä ihmistyyppiä, joka käyttää vaikka minkä tekosyyn hyväkseen, jotta pääsee välttämään treenin (itsekin kuulun aina silloin tällöin tähän joukkoon...), niin itse suosittelisin jättämään treenin väliin jos vähänkin tuntuu siltä, ettei ole ihan parhaassa terässä. 

Treenaamattomuuden seurauksena pelkään vähän sitä, onko lihaskunnolle tullut takapakkia. Pariin liikkeeseen oli ennen sairastelua nostaa painoja seuraavalla kerralla, mutta nyt kun jatkan treeniä niin en sitä uskalla tehdä. Toinen mukava juttu on se, etten ole kirjannut ylös ihan kaikkia käytettyjä painomääriä. Kyseisellä salilla on talja, jossa painot menevät 2-3 kilon välein, ja oon ojentajaan ja haukkariin lisännyt painoja varmaan joka kerralla. Enää en muista, että millä oon viimeks tehnyt... Painojen hakemista siis pari seuraavaa treenikertaa. 

Jotain hyvää edes, eli parin kuukauden treenaaminen on tuottanut tulosta (ainakin mun mielestä). :D Takareidessä alkaa pikkuhiljaa erottua lihas, selkään on tullut vähän lihaa, ja mun mielestä haukkari on kasvanut eniten. Se alkaa olla jo ihan ok! Kädet mulla onkin se suurin työrupeama, koska mulla on aivan järkyttävät narukädet. Niinkuin melkein kaikilla naisilla on, mutta tällaisessa pitkässä ja hoikassa, muttei kuitenkaan Keira Knightley -kropassa, ne on niin luun ja nahan näköiset kuin voi vaan olla. Ja kun tavoitteena on saada terveen lihaksikas vartalo, niin hoikat kädet ei vaan toimi. 

Mutta miten saada kunnolla lihasta käsiin, joihin mikään ei oikein millään tartu?

Kissojen kuluja

Tässä postauksessa on sekä joulukuun 2012 että koko vuoden 2012 (meidän tapauksessa huhti-joulu) kulut. 

*

Joulukuussa kuluja tuli vain ruoasta. Ostin alkukuusta Mjauta marketista, ja kuun puolessa välissä tein tilauksen Zooplussalle. Zooplussalta tuli vain märkistä, koska meidän kuivaruokatilanne on vielä oikein hyvä. Tilasin samalla kertaa omille tyypeille että vanhempieni kissoille, joten sain hyödynnettyä sekä kanta-asiakasalennuksen (maksullinen tarjous, jonka olen saanut joskus aikaa sitten) että suurtilaustarjouksen. Kantisalennuksia Zooplus kauppasi aikaa sitten, en muista milloin. Vaihtoehtoina oli muistaakseni 1 vuodeksi 3% alennusta, 1 vuodeksi 5% alennusta ja 3 vuodeksi 5% alennusta. Itselläni on tämä viimeinen. Olen siis maksanut Zooplussalle, jotta olen saanut tämän alennuksen. Alennus on kuitenkin maksanut itsensä jo takaisin, ja saan alennusta kaikista tilauksista. "Suurtilaustarjous" on taas yli 100 euron tilauksille, sama 5% alennusta. 

Joulukuussa omien kissojen ruokaan meni rahaa 72,60 euroa. Zooplus-tilaus tuli vähän ennen joulua, ja ruokia on vielä kaapissa. Kedi ja Aava saivat Zooplussalta syötäväksi Miamorin 22 x 100 g annospusseja, makuna ankka ja siipikarja, sekä Bozitaa kalkkunan, kanan ja kalkkunan sekä kanin makuisina. Jokaista tetraa tilasin 36 kpl, ja kaikista 18 tetraa tuli meille. Vanhempieni kissoille tilasin lisäksi Feline Portan kanaa sekä tonnikalaa, ja näistä otin tyypeille kaksi purkkia maisteltavaksi. Tonnikala upposi ihan ok.

*

Vuoden 2012 kissakulut olivat 1 041,91 euroa. Kuluja olen alkanut laskea vasta huhtikuun puolesta välistä, eli siitä asti, kun Kedi on muuttanut takaisin mun luo asumaan. Per kuukausi menoja on ollut suurinpiirtein 116 euroa. Menot eivät ole jakaantuneet täysin tasan, vaan välillä on ollut kuukausia, joina olen käyttänyt tai ylipäätään pystynyt käyttämään vähemmän rahaa. Hiekkoja olen ostanut paljousalennukselta eläintarvikeliikkeistä, eli noin neljän kuukauden hiekkahankinnat ovat osuneet yhdelle kuukaudelle. Zooplussalta olen myös tilannut ruokaa reilusti kerralla - suuret pakkausmäärät ovat kilohinnaltaan halvempia ja kun kuluttaa yli 100 euroa, niin saa 5% alennusta. Suuri määrä ruokaa kotiin kuljetettuna on ihan kiva juttu.

Kuluihin ei ole laskettu Aavan hintaa. Aavan hinta (900 euroa) lisättynä näihin kuluihin tekisi vuoden kuluista vähän vajaa 2000 euroa. 

Mitään ylimääräistä en ole ainakaan omasta mielestäni ( ;) ) ostanut, joten nämä euromäärät antavat hyvän esimerkin siitä, mitä kissan omistaminen ja ylläpito maksaa. Ostin Kedille uuden kiipeilypuun, koska vanha muutti alkuvuodesta kissan mukana vanhempieni luo. Aavalle piti ostaa ruokakupit, ja ostin Kedille myös uuden vesikupin. Hiekkikset olivat vanhat.

Muita lääkärikustannuksia viime vuonna ei tullut kuin Aavan sterilaatio. Itse uskon ja luotan vahvasti siihen, että hiekkaan ja ruokaan vähän panostamalla saa vältettyä ylimääräisiä eläinlääkärikustannuksia. Toisaalta Mjau, joka on nykyään kissojen pääasiallinen ruoka, ei ole kallista. Hinta-laatu-suhteeltaan se on törkeän halpaa!

Tässä vielä kissakaarikuva pöljistä:

Näin meillä nukutaan

Treeniohjelman päivitystä

Mulla oli tänään tapaaminen pt:n kanssa. Tarkoituksena oli vähän päivittää treeniä korvaavien liikkeiden muodossa ja halusin, että samalla tsekataan pari liikerataa. Yllärinä oli ennen treeniä tehty uusi kehonkoostumusmittaus. Tällä kertaa en halunnut tuloksista kopiota itselleni, koska ne ei ainakaan mun mielestä pidä paikkaansa. Mittarin mukaan olin laihtunut about kilon; tosin se voi pitää paikkansa, koska oon treenin myötä hoikistunut ja kiinteytynyt. Kummallisia tuloksia oli rasvojen ja lihasten määrässä. Testin mukaan multa olisi lähtenyt lihasmassaa ja oisin kerännyt vyötärölle rasvaa. Omien havaintojen mukaan lihasta on kuitenkin tullut lisää, ja vyötäröllä ollut vähä rasva on aika hyvin kadonnut. Onneksi tämän jälkeen tehty treeni todisti, että takapakin tai paikoillaan junnaamisen sijaan oon mennyt huimasti eteenpäin.

Tänään muokattiin pääsääntöisesti selkätreeniä. Selkätreenin smith-kyykyn sijaan halusin, että tsekataan jalkapäivän ykkösliike eli boxi-kyykky (etukyykky penkille). Tekniikka oli hyvä, ja 10 kilon tangon vaihdoin 15 kilon tankoon. Käsipainojen kanssa tehty penkkipunnerrus siirtyi penkille ja tangolle. Ekalla treenikerralla olin saanut hädintuskin tehtyä yhden toiston tangon kanssa, nyt meni jo kolme sarjaa kahdeksalla toistolla. Edistystä on tapahtunut! Käsipainoilla tehdyn kulmasoudun variaatioksi tuli alataljasoutu.

Ihan uusi liikekin tuli mukaan selkätreeniin, nimittäin pullover. Pullover on rintalihasliike, joka venyttää tehokkaasti rintalihasta, eli on avaava liike (linkki). Linkin mukaan liike on tunnettu, mutta itse kuulin siitä tänään ekaa kertaa. Tyttötreenauksessa ei vissiin hirveästi pulloveria tehdä... ;) Linkin takaa löytyy Kaikki kuntosaliharjoittelusta -nettisivu, johon aion itse tutustua tarkemmin. Nimen perusteella sivustosta nimittäin saattaa saada erittäin paljon irti. Alla vielä video pulloverin tekemisestä. Alkulöpinöiden jälkeen itse treenivideo alkaa noin kohdassa 00:50.

Ylätaljan variaatioksi tuli kevennetty leuanveto. Ylätaljan kanssa en oo oikein saanu kunnon tuntumaa selkään, mutta kevennetty leuanveto kyllä tuntuu! Hartioihin laitettiin superiksi vipunostot sivulle ja pystypunnerrus istualtaan tehtynä. Jalkapäivän lankku muuttui myös TRX-liinan kanssa tehtäväksi, koska keskivartalon lihakset on kehittynyt jo sen verran hyvin, että saan kropan pidettyä kasassa ja selän suorana.

Näillä liikkeillä plus niillä vanhoilla mennään vielä jonkin aikaa, ja sitten treeniohjelma muuttuukin kolmijakoiseksi!

Treenitavoite

Salipostauksessa mainitsin, että mun treenauksella on jokin tavoite. Tavoite ei ole mikään suurensuuri, mutta on se edes jotain. 

Bodyfitness on tällä hetkellä todella pinnalla, ja fitnesskroppa on todella tavoiteltu. Asiasta on uutisoinut muun muassa Iltalehti täällä. Itse en ole ihan fitnessiin hurahtanut, ja fitnessmallienkin kropat on välillä turhan lihaksikkaita mun makuun. Ehkä Janni Hussi ei-kisakunnossa ois sellainen, mihin olisi kiva tähdätä. Treenattu, mutta silti naisellinen, hoikka eikä liian timmi. Vatsalihakset piirtyy, mutta vatsa ei oo tiukka 6-pack. 

Kuvat Googlesta

Itse oon pitkä ja hoikka, ja liian lihaksikas vartalo ei mun mielestä näyttäisi hyvältä. Vaikka painoindeksin mukaan oon alipainoinen, niin itseni ja peilin mielestä oon just sopiva. Vähän lisää painoa, niin maha pömpöttäisi - ainakin jos painoa tulee rasvan muodossa. 

Treenaamisen tavoitteena ei missään nimessä ole painon pudottaminen tai hoikistuminen, vaan lihasmassan kasvattaminen. Tämä näkyy niin ruokavaliossa (josta juttua tulossa myöhemmin) että treenissä. Personal trainerini on ehdottomasti kieltänyt aerobisen treenin (lämppäriä, palautumista ja normaalia hyötyliikuntaa mukaan laskematta). Yhden hidastempoisen, palauttavan aerobisen saisin tehdä viikossa, jos välttämättä haluaisin. Tälle en kuitenkaan ole kokenut tarvetta (lue: en ole jaksanu vaivautua ;) ). Koska aerobinen treeni kuluttaa energiaa, niin mun pitäisi syödä vielä enemmän, jotta mulla ois sitä jotain, millä rakentaa lihasmassaa. En siis tuhlaa vähiä energioitani turhaan vaan suuntaan ne siihen, mihin on tarkoitus. 

Omat tavoitelihasryhmäni ovat kädet ja takareidet, hyvänä kakkosena tulevat pakara ja yläselkä. Mun narukädet ovat aivan kamalat, haluaisin niihin ehdottomasti lisää massaa lihasten muodossa. Takareisi on mulla aivan olematon ja kateellisena katson niitä, joilla se piirtyy hyvin ja joillakin se on tosi pullea. Pulleaa, todella treenattua takareittä mä en varmaan koskaan saa, mutta jos se ees vähän erottuis niin olisin tyytyväinen. Eli ei olisi tällainen suora ja olematon kuin nyt.

Perintötekijöiden vuoksi mua uhkaa persjalkaisuus, ja pakaratreenin avulla yritän välttää tätä niin pitkälle kuin vaan pystyn. En halua roikkupersettä vaan pyöreän pakaralihaksen. Ja jotta kokonaisuus ois tasapainossa, niin haluaisin pikkasen erottuvuutta myös yläselkään. Kokemuksesta onneksi tiedän, että yläselkään mulla tarttuu lihakset suht hyvin, kädet on se suurin haaste. Täytyy myöskin olla varovainen sen kanssa, ettei paino putoa ja käsistä katoa kaikki rasva, muuten mulla on sellaiset kamalat kuihtuneet Madonna-kädet. Ei en halua!

Joulukuussa tehtiin pt:n kanssa kehonkoostumusmittaus, josta näkee, mikä on lähtötilanne. 

Pituus 174 cm

Paino 58,1 kg (alhaisimmillaan pitkään aikaan)

BMI (painoindeksi) 19,2 (eli 'alipainoinen')

BMR 5703 kJ / 1363 kcal (eli se, mitä kroppa kuluttaa jo itsestään)

Rasvaprosentti 22,8% (sopivan alhainen)

Fat mass 13,2 kg (kehosta rasvaa)

FFM (fat free mass) 44,9 kg

TBW (total body water) 32,9 kg

Kolmesta vikasta en ymmärrä mitään, mutta vissiin ihan normaaleissa määrissä ollaan. Kehonkoostumusmittauksessa eriteltiin myös eri ruumiinosien rasvaprosentti, fat mass ja ffm. Käsissä ja torsossa rasvaprosentti oli parinkympin luokkaa, molemmissa jaloissa rasvaprosentti oli 26,1%. 

       

Kuntosaliharjoittelu ja siihen olennaisesti liittyviä asioita

Pääsi käymään niin, että liityin marraskuun lopussa ihan lähelleni avatulle kuntosalille. Siitä, kun viimeksi olen treenannut tosissani, on vuosia aikaa, ja kunnon-ylläpito -salilla käymisestäkin oli aikaa reilu vuosi. Koska halusin parhaan hyödyn salitreenistä ja koska tekniikat o(li)vat osittain hakusessa, tein kymmenen kerran sopimuksen kuntosalin personal trainerin kanssa. Sopimus on jo osittain maksanut itsensä takaisin kunnon treenin muodossa.

Koska kyseessä ei ole ns. sikaniskasali, vaan "moderni ja tyylikäs" jokatyypin sali, niin en luota siihen, että jos jotain väärin tekisin niin joku osaavampi tulisi jeesaamaan ja korjaamaan. Toki kyllä niitä himotreenaajamiehiä siellä käy, usein iltaisin (ja etenkin perjantai- ja sunnuntai-iltaisin [tai silloin oon näihin tyyppeihin törmännyt]). Personal trainerin avulla olen jo päässyt treenaamaan kyykyn oikeaa tekniikkaa, joka alussa oli aivan hakusessa. Nyt jo syytän silloista treenin vähyyttä, koska sittemmin monen liikkeen tekeminen on tuntunut luontevalta, kun on jokusen kerran vähän muistutellut lihaksia. Ehkä mun kyykky ei ole oikeasti ihan niin "body pump" ja vähän sinne päin. Väärällä tekniikalla kuitenkin ottaa sen riskin, että hajottaa kroppansa...

Mun saliohjelma on ollut tähän asti kaksijakoinen, ja oon käynyt salilla 2-3 kertaa viikossa. Selkäpäivään on kuulunut:

1. Lämppärikyykky takanojalla smithissä, tarkoituksena hakea tuntuma etenkin pakaraan.

2. Rintalihas selinmakuulla käsipainoin.

3. Yhden käden kulmasoutu

4. Ylätalja kapealla otteella

5. Pystypunnerrus vuorokäsin käsipainoilla

6.  Vatsat laitteessa

Jalkapäivä on kestoltaan pidempi ja treeninä ihan kamala:

1. Etukyykky. Teen kyykyn niin, että istun penkille, suoristan selän ja nousen ylös. Edessä on 10 kilon tanko tuomassa painoa. 

2. Reiden koukistajat päinmakuulla

3. Jalan ojennus. 2&3 olisi tarkoitus tehdä vuorotellen, mikä tosin aina ei onnistu. 

4. Yhden jalan kyykky TRX-naruissa

5. Hauiskääntö

6. Ojentaja

7. Selkä penkissä

8. Lankku

Ennen treeniä teen 5 min aerobisen lämppärin ja treenin jälkeen 5-10 min palauttavan aerobisen. Etenkin ennen jalkatreeniä tykkään "polkea paikoillaan" AMT-laitteessa. Se on kiipeämistä, ja lämmittää mun mielestä jalat paremmin treeniä varten kuin AMT:ssä kävely/hölkkä tai perus crosstrainer-hölkkäily. Alla esittelyvideo Precorin AMT-laitteesta:

Kuten treeniohjelmista huomaa, on jalkapäivä kestoltaan pidempi, ja se on myös liikkeiltään rankempi. PT:ni avulla oon jonkin verran päässyt omalta mukavuusalueeltani pois. Aiemmin oon tykännyt tehdä liikkeet niin, että ne tuntuu, mutta treenaaminen ei ole tappelua. Nykyään tappelu ja itsensä haastaminen on miltei jokakertaista. Jos alkaa tuntua liian vaivattomalta tai siltä, että vielä voisi mennä muutama toisto, lisään painoja. Eniten tämä näkyy jalkapäivänä. 

Reiden koukistajan ja ojentajan treenaaminen on kamalinta maailmassa. Ojentaja vielä menettelee, mutta koukistaja on ihan syvältä. Kun ojentajaa treenaa laitteessa, istuvassa asennossa nostetaan jalat suoriksi. Vikat toistot polttaa ja hapottaa, ja kivulta ei voi välttyä. Vaikka se sattuu, niin se sattuu hyvällä tavalla (tai sitten teen liian pienillä painoilla ;) ). Koukistajan kunnon treenissä vikat toistot on pelkkää tappelua ja kiroamista, koska kun lihas väsähtää, se ei tottele. Tuntuu niin turhauttavalta koukistaa jalkaa KUN SE EI TEE MITÄÄN. Jotenkin vaan yrittää ja pakottaa sen lihaksen tottelemaan edes jotenkuten, ja tekisi mieli itkeä kun ottaa päähän. Ihan vikalla toistolla ei saa painopakkaa nousemaan paljon yhtään, ja silloin tyydyn vaan jarruttelemaan todella, todella hitaasti alas, jotta saisi edes jotain irti siitä vikasta toistosta. 

Lemppariliikkeeni on ehdottomasti jalkapäivänä tuo yhden jalan kyykky, joka sattuu, turhauttaa kestollaan ja sillä, että se nostaa sykkeen järkyttävän ylös. Hengitystä joutuu tasaamaan jatkuvasti. Tuntuma tulee helpolla, ja tämän liikkeen jälkeen jalat on ihan poikki. Oon kerran joutunut ruuhka-ajan vuoksi tekemään tämän ennen reiden ojentajaa ja koukistajaa, ja kokemus oli kammottava. Koukistajaa tehdessä oksetti todella paljon, koska pää oli alaspäin, töitä joutui tekemään tosissaan ja syke huiteli jossain katonrajassa.

Salikärpänen ei ole vielä päässyt kunnolla puraisemaan, mutta oikein mielelläni menen salille tekemään selkätreenin. Pari treenikertaa on tullut jalkapäivän kammottavuuden takia sysättyä myöhemmäksi, on pakko myöntää. Jalkatreeni on enemmän sellainen vapaapäivän treeni, jolloin saa rauhassa syödä aamupalan ja venailla sen sulamista ennen salille menoa, treenin voi tehdä rauhassa ja kotona sitten voi käydä suihkussa, ottaa palkkarin ja olla kiirehtimättä. 

Rauhallisuus ja ajan kanssa toimimisen taustalla on pt:ni toteamus siitä, että treenaajia on kahta lajia: niitä jotka kovan treenin vuoksi itkevät ja niitä jotka oksentavat. Olen huomannut kuuluvani jälkimmäiseen joukkoon, ja olo ei ole paras mahdollinen, kun syke nousee korkealle. Jalkapäivänä treenataan isoja lihaksia, ja se tarkoittaa sykkeen nousua... :P

Jottei tästä postauksesta tulisi ylipitkää, teen ruokavaliolle ja tavoitteelle omat postaukset.