Treeniaiheinen postaus taas vaihteeksi! Karma tai mikään muukaan kirous ei iskenyt tiistain jälkeen, eli en tullut kipeäksi, kun väitin olevani jo terve. Tosin keskiviikkona ja torstaina oli molempina päivinä eri tavalla vähän kipeä olo, mutta kunnon flunssa ei ole, ainakaan vielä, iskenyt. Tänään oon käynyt tekemässä selkätreenin, kahden viikon treenitauon jälkeen! Treeni kulki ihan suht hyvin.
Treenaamisen liittyy olennaisesti palautuminen ja se, mitä sen apuna käyttää. Siitä, tarvitseeko tavallinen treenaaja palkkaria, ei ole sanottu oikein juuta tai jaata, vaan molempia. Haittaa siitä ei ainakaan ole. Toiset ovat sitä mieltä, että tavallinen, monipuolinen ruoka treenin jälkeen riittää palautumiseen, jotkut taas pitävät palkkaria tarpeellisena.
Itse tykkään palkkarista sen helppouden, monipuolisuuden ja nopeuden takia. Välillä syön treenin jälkeen lämpimän ruoan, mutta useimmiten sekoitan shakerissa palautumisjuoman. Etenkin rankemman ja sykettä nostattavan treenin jälkeen ei tee mieli todellakaan syödä mitään jogurttia tukevampaa... Silloin ei myöskään tarvitse miettiä, että onko tullut syötyä tarpeeksi kaikkea.
Oma palkkarini on SportLifen All sports recovery, joka on vaikuttanut ihan hyvältä. Leaderin uudet Palkkarit on myös sellaisia, joita tekisi mieli kokeilla. Oon tosi tarkka makujen suhteen, ja oon todennut suklaan turvalliseksi. Kokeilin vuosia sitten Leaderin Afteria ananaksen makuisena, ja olin kerran oksentaa salilla... Tämän episodin jälkeen en ole uskaltanut sekoittaa palkkaria veteen, vaan oon käyttänyt maitoa. Muutaman kerran jälkeen palkkari alkoi maistua liian, noh, palkkarimaiselle ja totaalitökkiminen oli taas edessä. Mä en myöskään pysty juomaan kuin puolikkaan/ 2/3 annoksen kerralla, niin maito myös uhkaa mennä piloille, kun en maitoa muuten juo. Mun ajatusmaailmaan ei oikein istu se, että kaataisin puolet lehmämaitotölkistä viemäristä alas, koska maitoa tuotetaan ja kulutetaan mun mielestä nykyisellään jo ihan liikaa. Päätin kerran kaupassa ollessa kokeilla ihan huviksi, että miten soijamaito toimii palkkarissa. Ja se toimi aivan käsittämättömän hyvin!
Eli kaikki herkkämakuaistiset tai muuten vaan makujen suhteen rajoittuneet: soijamaito peittää sen palkkarimaisuuden miltei kokonaan alleen. Pari ekaa kertaa tuntui siltä, että olisin juonut suklaan makuista Alproa. Olin, ja olen edelleen, aivan hurmioissani. Nyttemmin palkkarissa maistuu jo vähän se palkkareille ominainen maku, joka lienee peräisin heraproteiinista. Maku ei kuitenkaan ole läheskään niin ällöttävä kuin lehmämaidon kanssa. Plussaa on myös se, että soijamaito ei pilaannu niin herkästi kuin lehmämaito. Oma soijamaitoni on viikkoja vanhaa, ja maistuu aivan hyvältä.
Sitten kun palkkaripussini on lopussa, voisin kokeilla palkkarijauheen sekoittamista veteen. Tai jos tiedossa on joku pitempi treenitauko. Mä oon oikeasti niin makuvammainen ja -rajoittunut, että se paha maku jää pitkäksi aikaa kummittelemaan ja tekee palkkarin juomisesta todella suuren henkisen kamppailun.
Jääkaapissa on tällä hetkellä soijamaidon jämien lisäksi myös kauramaitoa, ja haluankin seuraavaksi testata, miten palkkari toimii sen kanssa. Manteli- yms. maitoja en ehkä ainakaan vielä lähde testaamaan. Toki selvityksen alla on myös se, mitkä soijamaidot toimivat hyvin ja mitkä eivät. Nykyistä tölkkiä ennen mulla oli sitä entistä Keijun soijamaitoa, ja se ei oikein onnistunut peittämään palkkarin makua yhtä hyvin kuin Alpro.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti