Kaikki varmasti muistaa sen, että lapsena on pystynyt suht vaivattomasti syömään vaikka mitä ja vaikka millä mitalla ilman, että on tullut todella, todella paha olo? Ehkä kunnon sokeriähky liiasta karkista ja sellainen fiilis, ettei ihan heti tee mieli lisää, mutta jo seuraavana päivänä kaikki tämä on autuaasti unohdettu. (Okei, äiti jaksaa silloin tällöin muistuttaa, että lapsena oon miltei joka joulu oksentanut, koska oon syöny liikaa suklaata - etenkin niitä aivan kaameita suklaapukkeja.) Vanhenemisen tai terveempien ruokatapojen vuoksi herkkujen syöminen ei ainakaan mulle oo enää yhtä vaivatonta - tai seuraamuksetonta - kuin lapsena.
Olettaisin, että mun vatsan alkoholi-, rasva- ja sokeritoleranssin takana on terveet elämäntavat ja vähärasvainen ja -sokerinen ruokavalio. Näiden kolmen sietokyky, etenkin yhdessä, on toisinaan todella huono. Ensimmäistä kertaa ikinä olen joutunut pakottamaan itseni oksentamaan, koska olin syönyt bileiden aikana jotain snack-pasteijoita. Kyseisiä pasteijoita en muuten ole syönyt sen jälkeen... Myös kaksi muuta kertaa olen joutunut turvautumaan kyseiseen toimenpiteeseen, koska vatsa ei ole kestänyt illanvieton aikana, tai jälkeen, syötyä rasvaa ja/tai sokeria. Ihan pelkän alkoholin takia en ole oksentanut kertaakaan - en vaikka olisin ollut kuinka humalassa.
Ruoansulatusongelmien suhteen pidän käännekohtana loppukesää 2010, jolloin olin koko elokuun ja osan syyskuusta todella, todella kipeänä. Tai mun vatsa oli. Elokuun alussa käytiin Kedin ja Kaitsun kanssa eläinlääkärissä, ja Kaitsulla todettiin giardia-tartunta. Kediltä giardiaa ei löytynyt, mutta oli todennäköistä, että silläkin olisi ollut se. Giardiasta en ala tässä sen enempää kertoa, totean vain sen, että se on kissoilla (ja Aasiassa matkustelleilla ihmisillä) yleinen alkueläintartunta, joka on vaikeasti häädettävä. Lisää tietoa löytyy täältä (ihmisen tartunta) ja täältä (eläimen tartunta).
Oletan, että kuumuus ja kissojen voinnista ja hoidosta johtuva stressi laukaisivat mun vatsavaivat, jotka siis kestivät kuukauden ajan. Kissoja lääkittiin kolmesti päivässä, kolmella lääkkeellä. Axilur ja Flagyl giardian häätöön kahdesti päivässä, ja paria tuntia ennen iltalääkkeitä maitohappobakteeria. Kymmenen päivän kuurin puolivälissä desinfioitiin koko asunto pesemällä pinnat ja pesemistä kestävät huonekalut vesi-Klorite-liuoksella, pestiin vaatteet muistaakseni 90 asteessa ja saunotettiin loput tekstiilit, huonekalut ja kissojen lelut. Kyseisenä todella kuumana päivänä meillä oli sauna päällä vissiin 10 tuntia.
Tämän elämäni ihanimman (not) kuukauden aikana mun ruokahalu katosi oikeastaan kokonaan, ja ajatuskin lämpimästä ruoasta yökötti. Mulla oli miltei jatkuvasti huono olo, vatsassa pyöri ja oksetti. Mä en myöskään pystynyt kävelemään muutamaa metriä pidemmälle ilman, että alkoi oksettaa todella paljon. Elin pääsääntöisesti piimällä, puurolla (paaaljon mehukeittoa), ateriankorvikkeilla ja urheilujuomilla. Niin minä itse kuin lääkärikin, jonka luo menin, kun tätä pahoinvointia ja vatsavaivaa oli kestänyt kolme viikkoa epäili kyseessä olevan alkuraskauden pahoinvoinnin, josta ei kuitenkaan ollut kyse. Mulle tehtiin kahdesti giardia-testi, kumpikin testi negatiivinen. Syyskuussa, kun ei ollut enää niin kuuma, pahoinvointi yhtäkkiä vaan katosi. Onneksi kyseisen kesän tein koulutöitä, olisi ollut aika ikävää olla poissa kuukauden verran kesätöistä. Mielenkiintoista oli myös se, että jotkut päivät olivat suht normaaleja. Joinain päivinä, vaikka aamulla olisikin ollut huono olo, etova fiilis meni ohi ja pystyin elämään normaalia elämää. Toisinaan taas vatsavaivat tulivat kuin tyhjästä kesken muuten ihan hyvän päivän, eikä silloin voinut tehdä muuta kuin istua paikoillaan ja yrittää olla oksentamatta. Kaikkein mukavinta tämä oli , kun olin shoppailemassa Helsingissä. Bussimatka Vantaalle ei ollut se mukavin mahdollinen... Kertaakaan en kuitenkaan oksentanut tämän kuun aikana, vaikka olo olikin huono.
Tämän kesän jälkeen mulla ei ole onneksi ollut yhtä pitkiä vatsavaivaputkia. Aina silloin tällöin ongelmapäiviä kuitenkin tulee, ja sen vuoksi mulla on kotona aina maitohappobakteereita. Oon myös aina kesän kynnyksellä ajatellut, että aloitan varmuuden vuoksi ajoissa syömään maitohappobakteereita, mutta se on molempina kahtena kesänä jäänyt. Olen myös (kantapään kautta) oppinut, etten voi syödä pizzaa alle kolmea tuntia ennen nukkumaanmenoa, syödä muutenkaan liikaa mitään makeaa tai rasvaista ja että huono olo helpottuu, kun nukkuu kaksi tyynyä pään alla. Ja ikkuna auki, tai pahimmassa tapauksessa kaksi tyynyä pään alla sohvalla ilman peittoa ikkunan alla/vieressä.
Ai että miksikö kirjoitan tästä aiheesta tänään? No, koska tänään töissä ekan kahvitauon jälkeen mulle tuli huono ja oksettava olo, joka ei mennyt millään ohi. Ja koska mua otti päähän, että tänäänkin mun suunnitelmat menivät uusiksi rakkaan ruoansulatukseni takia. En ois halunnutkaan imuroida, käydä salilla ja sen jälkeen saunassa! Ei ole ensimmäinen eikä varmastikaan viimeinen kerta kun näin tapahtuu. Olen tosin yrittänyt vakuuttaa itselleni, että joku asiakas on tartuttanut mulle oksennustaudin tai jonkun muun pöpön, koska oksennustautia on nyt liikkeellä. Huomenna haen kaupasta piimää, jos olo ei hengailulla ja hedelmäsalaatilla parane...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti