Voi kääk!
Mun piti kirjoittaa tää steripostaus, ja monta muutakin, jo kauankauan sitten, mutta on taas vähän jäänyt. Yritän reipastua kirjoittamisen suhteen, mulla on useampi aihe jo mietittynä... Mutta asiaan.
Aavan sterilaatiosta on kulunut jo aikaa useampi viikko, massukarvat ovat alkaneet kasvaa takaisin enkä mä löydä arpea - ei sillä että neiti antaisi tutkia - ja Aava on oma rasittava itsensä.
Steriloitaessa Aava oli 6,5 kk vanha, 2,64 kg painava pyhäbirmaneiti. Birmojen sanotaan olevan herkkiä nukutusaineelle, joten jos sinulla on birma, suosittelen varaamaan sterilointiajan kissoihin erikoistuneelle klinikalle. Lääkärien kissatietous on silloin hyvällä tolalla ja osaavat ottaa huomioon kunkin rodun erityispiirteet. Sterilointi suositellaan tehtävän vasta, kun kissa painaa vähintään 2,5 kiloa, mutta tässä, kuten iänkin suhteen, on varmasti klinikkakohtaisia eroja. Aavan leikannut lääkäri kertoi, että moni itämainen kissa kiimailee ekoja kertoja jo viiden kuukauden ikäisenä. On myös niitä rotuja, joissa täysikasvuiset naaraat painavat juuri ja juuri yli kaksi kiloa, etenkin leikkaamattomina. Se, että kissalla olisi pitänyt olla vähintään yksi kiima ennen sterilointia, on TÄYTTÄ HUUHAATA, ja kyseenalaistaisin tätä väittävän lääkärin tietojen ajanmukaisuuden.
Aava leikattiin perjantaina 5.10. noin klo 12Catvet-klinikalla Helsingissä. Klinikalla oltiin yhdentoista aikaan, vähän yli yksitoista päästiin lääkärille. Ennen rauhoitteen antoa Aava punnittiin ja lääkäri tutki kissan voinnin päällisin puolin ja kuunteli sydämen. Aava oli reipas, mutta sitä vähän jännitti eikä se olisi halunnut lääkäritädin (joka sattui olemaan klinikan omistaja) koskevan itseensä. Rauhoitteen laiton jälkeen Aava meni omaan koppaansa nukahtamaan ja lääkäri pyysi tulemaan hakemaan kissaa kahden jälkeen. Leikkaus + herääminen klinikalla kesti vajaa kolme tuntia.
Kissaa noudettaessa Aava oli jo hereillä, mutta vähän sekava. Kotona Aava ei olisi millään malttanut olla paikoillaan, vaan neiti hoiperteli ympäriinsä. Aikansa hoiperreltuaan Aava suostui tulemaan mun viereen sohvalle nukkumaan, ja nukuttiin yhdessä pari tuntia. Unien jälkeen Aavan pää oli selvinnyt ja neiti oli oma reipas itsensä ja suostui syömään oikein hienosti. Nukutuksen jälkeen sulkijalihas ei toimi heti kunnolla, ja kissalle voi käydä vahinko. Näin kävi myös meille, Aava oli nukkuessaan pissannut sohvalle. Suojuslakana siis pyykkiin ja Pissipois:ia sohvatyynylle. :) Onneksi pissa oli täysin hajutonta ja Pissipois:in haju haihtui parissa päivässä.
Aavalle laitettiin lääkärissä verkkopuku päälle. Verkkopuku on kissalle kauluria harmittomampi ja usein miellyttävämpi. Tötterö päässä ei ole kiva kulkea ja moni saa tassunsa jumiin kaulurin kanssa tapellessa. Klinikan verkkopuvun huono puoli oli se, että siihen jäi todella helposti kissan kynnet ja hampaat kiinni. Aava luonnollisesti yritti pestä itseään puvun kanssa, ja jouduin yhtenään olla irrottamassa hampaita verkosta. Jotta verkkopuku olisi kiinnostanut kissaa vähemmän, leikitin Aavaa aivan järjettömän paljon huiskulelulla.
Verkkopuku vaihtui kuitenkin jo perjantai-iltana legginsien lahkeesta tehtyyn sukkapukuun, kun neiti sai jotenkin rimpuiltua tassunsa pois puvusta. Sukkapuku oli hieman helpompi peseytymisen kannalta - hampaat jäi kiinni vaan tassunreikiin eikä koko pukuun. Perjantaina eläinlääkärillä saatu kipulääke vaikutti tosi hyvin, ja Aava oli tosi reipas ja aivan normaali.
Lauantaina annoin Aavalle Metacamia, kissojen kipulääkettä, varmuuden vuoksi, koska perjantaina Aava oli leikkinyt niin huiskalla kuin itsekseenkin aika riehakkaasti. Vointi oli vähemmän yliaktiivinen kuin perjantaina, mutta muuten aivan normaali. Painileikkejä en antanut kissojen leikkiä, koska pelkäsin sitä, että Kedi potkaisisi Aavaa vahingossa mahaan. Päivän ykkösaktiviteetti nukkumisen, syleilyn ja leikkimisen ohella oli sukkapuvun repiminen. Mun oli tosi vaikea tehdä yhtään mitään muuta kuin seurata Aavan touhuja, koska se sai hampaansa jumiin silmänräpäyksessä ja sen oli vaikea saada hampaat itse irti sukkapuvusta. Nukkumaan meneminen oli aivan kamalaa, mutta ihan suht hyvin mä sain nukuttua, vaikka nukkumaan mennessä nousin joka ilta varmaan viisi kertaa irrottamaan puvun neidin alakulmureista...
Lauantaina vissiin oli aika hyvin vaikuttanut lääkärillä saatu kipulääke, koska sunnuntaina Aava oli todella kipeä ja vaisu. Aava nukkui tosi paljon ja söi erittäin huonosti. Katkaravut oli ainoa ruoka, joka maistui kunnolla.
Maanantaina Aava oli voinniltaan jo parempi, ja tiistaina otin sukkapuvun kokonaan pois, koska niinä hetkinä, kun Aava oli saanut olla ilman sukkapukua, ei leikkaushaava ollut kiinnostanut. Muutaman kerran estin Aavaa nuolemasta haavaa, mutta pääsääntöisesti masua pestessä se pesi vain ajellun alueen vieressä olleita karvoja. Ja pestävää riitti koko päiväksi!
Aava toipui steristä superhyvin, leikkaushaava oli tosi siisti ja sulavat tikit sulivat pois omassa tahdissaan Aavaa häiritsemättä. "Mitä nuorempi kissa, sen nopeammin se toipuu" tuli meillä todistettua. Kediä ei kiinnostanut niin Aavan lääkärissäkäynti kuin leikkaushaavakaan laisinkaan, taisi vaan nauttia siitä että Aava oli edes hetken aikaa vähän rauhallisempi. Kedi on ihan super isovelikissa. <3
Aavan ruokavalioon sterilaatio ei ole vaikuttanut lainkaan. Leikkauksen jälkeen hormonitoiminta vähenee, MUTTA Aava on puolivuotias, kasvava pieni kissanpentu, joka tarvitsee rakennusaineita ja vitamiineja kasvaakseen kunnolla. Tiedän monen kissan lihovan helposti sterilaation jälkeen, mutta lihominen ei tapahdu yhdessä yössä. Jos huomaa kissansa aktiivisuustason laskevan, niin samassa suhteessa tulee vähentää ruoan kautta saatavan energian määrää. Eniten energiaa suhteessa määrään on kuivaruoassa, joten jos pennulla on ollut 24/7 avoinna oleva raksubaari, niin kannattaa siinä 9 kuukauden paikkeilla, jos kissa on leikattu, laittaa raksutarjoilu pannaan ja tarjota niitä vain ruoka-aikoina. Meillä kuivaruokaa syödään yhden käden sormilla laskettavan määrän verran viikossa, eli pääpaino Kedin ja Aavan ruokailussa on märkäruoassa.
