Muutosta elämään

Muutoksen tuulet puhaltavat, tosin eivät mitkään kovin radikaalit. Ajattelin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja parantaa elämäntapoja joiltain osin kertarysäyksellä. Tai no tällä viikolla jo pikkuhiljaa, mutta ensi viikolla sitten kunnolla ja tosissaan.

Ensi viikolla aukeaa nimittäin uusi kuntosali ehkä noin sadan metrin päässä mun kotoa. Kyseessä on vaan punttis, joka toimii avainkortilla (eli salilla ei mun käsittääkseni ole lainkaan henkilökuntaa), eli ei ehkä ihan täysin sitä, mitä mä haluaisin (ryhmäliikunta ja etenkin kuntosalin henkilökunta ois kivat), mutta kun kerran kuntosali on ihan pienenpienen kävelymatkan päässä, niin pakkohan sinne on liittyä! Viimeisin kunnon liikunta- ja sali-into hiipui mulla noin puoltoista vuotta sitten, ja sen jälkeen mun liikunnat ovat koostuneet vartin työmatkasta (kävellen), kauppareissuista (10 min kävelyä, tosin harvaakin harvemmin, sillä satun olemaan ruokakaupassa töissä), viime kevättalven satunnaisista koti-Zumbauksista sekä tänä syksynä harrastamastani kotitreenauksesta (huimat yksi kerta). Asialle on ehkä jo aika tehdä jotain.

Kuva

Salitreenaamisen lisäksi aion panostaa (tai aloittaa uudelleen) kuivaharjaukseen ja kosteusvoiteen käyttöön. Kuivaharjan ostin joskus viime keväänä ja käytinkin sitä jonkinverran, mutta käyttö pikkuhiljaa jäi. Viime talvena rasvasin ihoa suht hyvin, mutta keväällä se sitten unohtui enkä ole jaksanut alkaa kunnolla läträtä rasvojen kanssa. Kasvojen ihon hoito mulla on ollut aina kunnossa, nyt on kyse sitten koko muusta vartalosta. Mun iho ei ole erityisen herkästi kuivuvaa sorttia, mutta talvi ja kuiva huoneilma kuivattavat kuitenkin. Haluan myös uskoa siihen, että rasvaaminen etenkin talvisin auttaa säilyttämään ihon hyvässä kunnossa myös vanhempana.

Kuva googlesta

Treenaamisen vuoksi ruokailutottumuksiin ja ylipäätään syömiseen tulee kiinnittää huomiota. Mulla tuppaa usein jäämään lämmin ruoka syömättä. Teen lähes pääsääntöisesti kuuden tunnin työpäiviä, mikä tarkoittaa sitä, että työpäivässä on kaksi 12 minuutin kahvitaukoa. Näin ollen lämpimän, tai ylipäätään kunnon, ruoan syömiseen ei ole työpäivän aikana aikaa, enkä välttämättä pysty syömään lämmintä ruokaa ennen töitä. Usein töiden jälkeen mulla on niin hirveä nälkä, että joko ostan töistä jonkinlaisen välipalan jo kotimatkalla syötäväksi tai syön kotona jotain, kuten leipää, nuudeleita, rahkaa tai jogurttia, jonka valmistaminen on supernopeaa. Välipala täyttää kuitenkin sen verran hyvin, että seuraavan kerran nälkä on vasta myöhemmin illalla, eikä silloin enää viitsi syödä kunnon ateriaa. Esimerkiksi tänään töissä oon syönyt jogurtin + jogurtin ja protskupatukan, töiden jälkeen käynyt ostamassa ruisleipään tehdyn täytetyn patongin, syönyt sen heti kotona ja uudestaan nälkä on vasta nyt illalla. Nälissään en pysty olemaan kuin vain tietyn verran aikaa, koska tosi nälkäisenä mua alkaa oksettaa. Kertaakaan en ole tähän mennessä nälkäisenä oksentanut, mutta en halua ottaa sitä riskiä. Pahimmillaan mulla on sitten niin huono olo, etten voi syödä mitään, mutta kuitenkin järkyttävä nälkä. Ja silloin pystyy syömään vaan sen jonkin jogurtin tai  pienen hedelmän, ei yhtään mitään stydimpää.

Tällä viikolla ajattelin aloittaa ihonhoidossa skarppaamisen, mutta ensi viikolla sitten ihan tosissaan menee elämä osittain remonttiin!

Quorn

Quorn on proteiinivalmiste, joka on valmistettu mykoproteiinista (sieniproteiinista). Quorn on tuotu markkinoille Briteissä vuonna 1985, Ruotsissa 1999 ja meillä Suomessa syyskuussa 2012. (Hyvin ollaan samalla linjalla muiden maiden kanssa...) Quornia myydään Suomessa ainakin suurimmissa K-kaupoissa. Quornissa on paljon proteiinia ja kuituja, ja vähän tyydyttyneitä rasvahappoja. Quornin mykoproteiini on luontaisesti esiintyvä, korkealaatuinen ja terveellinen proteiini. (Lisää tietoa ja reseptejä osoitteesta http://www.quorn.fi.)

Kyseisellä sivustolla mainostetaan Quornin jäljittelevän maultaan ja rakenteeltaan lihaa, mikä lienee syy siihen, miksi se maistui mun mielestä hassulta ja oli rakenteeltaan, noh, ei ihan mun mieleistä. Itse siis haluaisin syödä kasvisruokaa, joka ei muistuta maultaan tai rakenteeltaan lihaa ollenkaan, niin tässä quorn ja minä mennään vähän metsään ja eri teille.

Itse ostin jokin aika sitten quornfileitä, ilman sen suurempaa ideaa siitä, minkä kanssa niitä syödä. Päädyin tällä viikolla kokeilemaan quornia tomaatti-couscousin kanssa (valmis paketti), ja kokemus oli, hmm,  jännä. Itse couscous oli aika pahaa, mutta sopi ihan ok quornin kanssa. Ne häivytti toistensa makujen huonot puolet. Koska couscousista tuli kaksi annosta, ja quornin paisto-ohjeissa käsketään paistamaan se lempikastikkeessa (häh, miksi?), niin paistoin ensimmäisen kokeiluerän Felixin tomaatti-chilikastikkeessa ja toisen soijakastikkeessa. Tomaattikastike ja tomaatticouscous ei ollut maailman paras yhdistelmä, mutta soijakastike peitti quornin sienimäisen maun ja antoi sille hyvän säväyksen.

Quorn oli inhottavan kanamaista rakenteeltaan, ja mausta en oikein osaa sanoa mitään. Siitä on yli kahdeksan vuotta, kun olen syönyt kanaa, joten en voi sanoa maistuuko quorn edes lähes kanamaiselta. Sieniä mä maistaisin siinä enemmän, ja sienet ei ole mun makuelämysten top vitosessa vaan aika pohjalla. Mä en siis pidä sienistä.  

Se, mikä on hyvää quornissa, on sivuston reseptit. Niitä on paljon, ja moni vaikuttaa todella herkulliselta. Vaikka mulla onkin kasviskeittokirjoja useampia, niin jotenkin on vaan niin hankalaa avata kirja ja kokeilla jotain reseptiä. Noita reseptejä haluan ehdottomasti kokeilla! Ehkä se sienimäisyys ei puske läpi, jos quornia on vaan yhtenä ainesosana ruoassa...

Onko joku muu kokeillut quornia?

Syys- ja lokakuun kissakulut

Syyskuussa ei ollut kissakuluja paljon laisinkaan, ainoastaan ruokakuluja. Märkäruokaa Zooplussalta ja ruokakaupasta. Kaikki ruoka vissiin tuli syötyä syyskuun aikana, koska myös lokakuussa piti ostaa märkäruokaa. Tällä hetkellä kaapissa on Kedille paaaaaljon ruokaa, mutta Aavalle vain vähän. 

Syyskuussa rahaa meni 61,81 euroa (ja tämä pelkkään ruokaan), lokakuussa taas 300,18 euroa. Yhteensä siis 361,99 euroa! Toki lokakuun suurin yksittäinen kustannus oli Aava steri, 169,80 euroa. Tilasin myös 7 kiloa Orijenia ja pari pikkupussia Applawsia, joka on pääsyy siihen, miksi ruokakustannukset ovat 118,74 euroa. Kuivaruokien lisäksi olen ostanut näemmä aivan järkyttävän määrän märkäruokaa kuun puolessa välissä (vajaa kolmellakympillä), ja näistä ruoista ei vissiin mitään ole enää jäljellä. Lidlissä oli Latzin 12 pussin pakkaukset tarjouksessa, ja ostin niitä Kedille 3, ja viikonloppuna kävin hakemassa 27 pussia Gourmet Perleä Cittarista, koska niitä saa vielä vähän aikaa kolme pussia kahden hinnalla. Loput kustannukset ovatkin Aavan Metacam ja Klorite, jota mä käytän vaan hiekkisten pesuun.

Näistä ruokakuulumisista huomaa sen, että meillä ei asiat mee ihan niin kuin mä haluaisin. Tilasin Kedille syyskuun Zooplus-tilauksessa Miamorin lajitelmapakkaukset, sekä kastikkeessa että hyytelössä. Kanaa hyytelössä ja kalkkunaa hyytelössä on meillä ollut sen verran ahkerassa tarjoilussa, että ne ei Kedille kunnolla maistu, mutta oletin, että vähintäänkin kastikelajitelmasta löytyisi jotain, minkä herra ruoakseen kelpuuttaisi. Olipahan jälleen kerran väärässä, mikään ruoka ei mastunut kunnolla, jotkut onneksi paremmin kuin toiset. Aikaisemmin olin ajatellut, että voisin siirtää pääpainon Kedin märkäruoista Latzin viljattomiin vuokiin, jotka on herran suurta herkkua, mutta Kedin masu ei kestä niitä, vaan menee sekaisin jos vähänkin ahkerammin kuin satunnaisesti niitä syöttää.

Kedi siis syö Latzia, Gourmet Perleä ja silloin tällöin Schesiriä, muut ruoat ei oikein uppoa. Aava sentään syö ihan nätisti melkein mitä vaan, Whiskasin penturuoka oli syömäkelvotonta, mutta onneksi Mjau maistuu. Ruokakustannukset ovat meillä aika suuret, koska ikänsä vuoksi Aava syö vielä penturuokaa ja Kedi taas aikuisten ruokaa, jottei se pääsisi lihomaan. Ensi vuoden puolella alan syöttää myös Aavalle aikuisten ruokaa, ja sitten voin tilata suuria määriä ja suuria pakkauskokoja. Kedi on sen verran huono syömään jo avattuja ruokia, että sille pelkästään ostaisin jonkun isomman purkin tai tetrapakkauksen.

Millaisia kokemuksia teillä on ollut, onko kissan ja henkilökunnan näkemys ruokinta-asioista olleet vastakkaisia, ja kumpi on loppujen lopuksi vetänyt pitemmän korren?

Aavan sterilaatio

Voi kääk! 

Mun piti kirjoittaa tää steripostaus, ja monta muutakin, jo kauankauan sitten, mutta on taas vähän jäänyt. Yritän reipastua kirjoittamisen suhteen, mulla on useampi aihe jo mietittynä... Mutta asiaan.

Aavan sterilaatiosta on kulunut jo aikaa useampi viikko, massukarvat ovat alkaneet kasvaa takaisin enkä mä löydä arpea - ei sillä että neiti antaisi tutkia - ja Aava on oma rasittava itsensä.

Steriloitaessa Aava oli 6,5 kk vanha, 2,64 kg painava pyhäbirmaneiti. Birmojen sanotaan olevan herkkiä nukutusaineelle, joten jos sinulla on birma, suosittelen varaamaan sterilointiajan kissoihin erikoistuneelle klinikalle. Lääkärien kissatietous on silloin hyvällä tolalla ja osaavat ottaa huomioon kunkin rodun erityispiirteet. Sterilointi suositellaan tehtävän vasta, kun kissa painaa vähintään 2,5 kiloa, mutta tässä, kuten iänkin suhteen, on varmasti klinikkakohtaisia eroja. Aavan leikannut lääkäri kertoi, että moni itämainen kissa kiimailee ekoja kertoja jo viiden kuukauden ikäisenä. On myös niitä rotuja, joissa täysikasvuiset naaraat painavat juuri ja juuri yli kaksi kiloa, etenkin leikkaamattomina. Se, että kissalla olisi pitänyt olla vähintään yksi kiima ennen sterilointia, on TÄYTTÄ HUUHAATA, ja kyseenalaistaisin tätä väittävän lääkärin tietojen ajanmukaisuuden. 

Aava leikattiin perjantaina 5.10. noin klo 12Catvet-klinikalla Helsingissä. Klinikalla oltiin yhdentoista aikaan, vähän yli yksitoista päästiin lääkärille. Ennen rauhoitteen antoa Aava punnittiin ja lääkäri tutki kissan voinnin päällisin puolin ja kuunteli sydämen. Aava oli reipas, mutta sitä vähän jännitti eikä se olisi halunnut lääkäritädin (joka sattui olemaan klinikan omistaja) koskevan itseensä. Rauhoitteen laiton jälkeen Aava meni omaan koppaansa nukahtamaan ja lääkäri pyysi tulemaan hakemaan kissaa kahden jälkeen. Leikkaus + herääminen klinikalla kesti vajaa kolme tuntia.

Kissaa noudettaessa Aava oli jo hereillä, mutta vähän sekava. Kotona Aava ei olisi millään malttanut olla paikoillaan, vaan neiti hoiperteli ympäriinsä. Aikansa hoiperreltuaan Aava suostui tulemaan mun viereen sohvalle nukkumaan, ja nukuttiin yhdessä pari tuntia. Unien jälkeen Aavan pää oli selvinnyt ja neiti oli oma reipas itsensä ja suostui syömään oikein hienosti. Nukutuksen jälkeen sulkijalihas ei toimi heti kunnolla, ja kissalle voi käydä vahinko. Näin kävi myös meille, Aava oli nukkuessaan pissannut sohvalle. Suojuslakana siis pyykkiin ja Pissipois:ia sohvatyynylle. :) Onneksi pissa oli täysin hajutonta ja Pissipois:in haju haihtui parissa päivässä.

Aavalle laitettiin lääkärissä verkkopuku päälle. Verkkopuku on kissalle kauluria harmittomampi ja usein miellyttävämpi. Tötterö päässä ei ole kiva kulkea ja moni saa tassunsa jumiin kaulurin kanssa tapellessa. Klinikan verkkopuvun huono puoli oli se, että siihen jäi todella helposti kissan kynnet ja hampaat kiinni. Aava luonnollisesti yritti pestä itseään puvun kanssa, ja jouduin yhtenään olla irrottamassa hampaita verkosta. Jotta verkkopuku olisi kiinnostanut kissaa vähemmän, leikitin Aavaa aivan järjettömän paljon huiskulelulla. 

Verkkopuku vaihtui kuitenkin jo perjantai-iltana legginsien lahkeesta tehtyyn sukkapukuun, kun neiti sai jotenkin rimpuiltua tassunsa pois puvusta. Sukkapuku oli hieman helpompi peseytymisen kannalta - hampaat jäi kiinni vaan tassunreikiin eikä koko pukuun. Perjantaina eläinlääkärillä saatu kipulääke vaikutti tosi hyvin, ja Aava oli tosi reipas ja aivan normaali.

Lauantaina annoin Aavalle Metacamia, kissojen kipulääkettä, varmuuden vuoksi, koska perjantaina Aava oli leikkinyt niin huiskalla kuin itsekseenkin aika riehakkaasti. Vointi oli vähemmän yliaktiivinen kuin perjantaina, mutta muuten aivan normaali. Painileikkejä en antanut kissojen leikkiä, koska pelkäsin sitä, että Kedi potkaisisi Aavaa vahingossa mahaan. Päivän ykkösaktiviteetti nukkumisen, syleilyn ja leikkimisen ohella oli sukkapuvun repiminen. Mun oli tosi vaikea tehdä yhtään mitään muuta kuin seurata Aavan touhuja, koska se sai hampaansa jumiin silmänräpäyksessä ja sen oli vaikea saada hampaat itse irti sukkapuvusta. Nukkumaan meneminen oli aivan kamalaa, mutta ihan suht hyvin mä sain nukuttua, vaikka nukkumaan mennessä nousin joka ilta varmaan viisi kertaa irrottamaan puvun neidin alakulmureista...

Lauantaina vissiin oli aika hyvin vaikuttanut lääkärillä saatu kipulääke, koska sunnuntaina Aava oli todella kipeä ja vaisu. Aava nukkui tosi paljon ja söi erittäin huonosti. Katkaravut oli ainoa ruoka, joka maistui kunnolla.

Maanantaina Aava oli voinniltaan jo parempi, ja tiistaina otin sukkapuvun kokonaan pois, koska niinä hetkinä, kun Aava oli saanut olla ilman sukkapukua, ei leikkaushaava ollut kiinnostanut. Muutaman kerran estin Aavaa nuolemasta haavaa, mutta pääsääntöisesti masua pestessä se pesi vain ajellun alueen vieressä olleita karvoja. Ja pestävää riitti koko päiväksi!

Aava toipui steristä superhyvin, leikkaushaava oli tosi siisti ja sulavat tikit sulivat pois omassa tahdissaan Aavaa häiritsemättä. "Mitä nuorempi kissa, sen nopeammin se toipuu" tuli meillä todistettua. Kediä ei kiinnostanut niin Aavan lääkärissäkäynti kuin leikkaushaavakaan laisinkaan, taisi vaan nauttia siitä että Aava oli edes hetken aikaa vähän rauhallisempi. Kedi on ihan super isovelikissa. <3

Aavan ruokavalioon sterilaatio ei ole vaikuttanut lainkaan. Leikkauksen jälkeen hormonitoiminta vähenee, MUTTA Aava on puolivuotias, kasvava pieni kissanpentu, joka tarvitsee rakennusaineita ja vitamiineja kasvaakseen kunnolla. Tiedän monen kissan lihovan helposti sterilaation jälkeen, mutta lihominen ei tapahdu yhdessä yössä. Jos huomaa kissansa aktiivisuustason laskevan, niin samassa suhteessa tulee vähentää ruoan kautta saatavan energian määrää. Eniten energiaa suhteessa määrään on kuivaruoassa, joten jos pennulla on ollut 24/7 avoinna oleva raksubaari, niin kannattaa siinä 9 kuukauden paikkeilla, jos kissa on leikattu, laittaa raksutarjoilu pannaan ja tarjota niitä vain ruoka-aikoina. Meillä kuivaruokaa syödään yhden käden sormilla laskettavan määrän verran viikossa, eli pääpaino Kedin ja Aavan ruokailussa on märkäruoassa.

Viikonlopun fiilikset

Näissä merkeissä kuluu meidän viikonloppu:

Aavalla oli steri perjantaina, ja tänään me ollaan nukuttu melkein koko päivä. Aavalla on kaunis legginsien lahkeesta tehty sukkapuku, jota on kiva nuolla ja johon hampaat jää ikävästi kiinni. Me nautitaan näistä ihanista syyspäivistä sohvalla, sängyllä ja lattialla huiskalelun kanssa.

Voi pientä toipilasta, onneksi on isoveli ja ihmismamma hoivaamassa. <3

Aavalla on ikää nyt vähän vajaa 6,5 kuukautta, mikä on mun mielestä hyvä ikä sterilointiin. Nuori kissa toipuu nopeasti, eikä ole vielä ehtinyt kiimailla. Kiima kuitenkin rasittaa kaikkia, ja tauot saattavat olla tosi lyhyitä. Kiimarumbassa voi olla tosi vaikea varata lääkäriaikaa, koska kiiman aikana ei suositella kissaa leikattavan. Se, että kissalla pitäisi olla ainakin yksi kiima ennen leikkautusta, on ihan höpöhöpöjuttuja.

Kuinka ottaa kuva kissanpennusta

Kaikkihan tietävät ne ihanat kuvat kissanpennuista, joissa pennut joko katsovat kaikki nätisti kameraan tai touhottavat söpösti itsekseen. Illalla kaverin synttäreiltä kotiin tullessa, kissojen pyöriessä jaloissa, sain ajatuksen ottaa ihan vaan pari kivaa kuvaa. Ei kai hyvän kuvan ottaminen ole ihan niin kamalan vaikeaa?

Olosuhteet vaikuttavat paljon. Meillä kuvauspaikkana oli eteinen ja keittiö, valaistuksena eteisen spottiledvalo. Kamerana rakas Samsung Galaxy S II. Olin ollut kuutisen tuntia poissa kotoota, kissoilla oli hellyyskaipuuta, muttei sentään nälkä. Olosuhteet olivat siis vallan... mainiot.

Tässäpä meidän kuvaustuokion tulokset:

Kissasta saa parhaiten kasvokuvan, jos ei käytä salamaa. Silloin saattaa tulla eteen muita ongelmia. Kuten vaikka kuvaajan käsien varjot.

Aava lempipuuhassaan eli raapimassa rahia. Ehdottomasti kiellettyä meillä...

"No mutku mä haluuuuuuuuun!!"

Seuraavana ongelmana oli kameran vääntely kuvattavan liikkeiden mukaan sekä valitettava tarkennusvirhe - kuvaajan ranteeseen.

Kuvattava tuppasi olemaan myös turhan ripeä liikkeissään.

Sekunti sitten se katsoi kameraan...

Sekunti sitten se oli kauempana...

Se katsoo kameraan!!! Ja heilauttaa päätään...

Jotkin kuvat onnistuvat - ainakin osittain.

Ja sitten se on taas liikkeellä. PRKL.

Ja taas se varjo.

Ja sitten se taas liikkuu liikaa ja liian nopeasti. Ja kun kuvaaja yrittää käyttää salamaa, jotta kuvista tulisi vähän parempia, niin pikkuneiti päättää olla katsomatta kohti kameraa, koska valo on liian kirkas.

Ja sitten se yllättää - suurensuuri hellyyskaipuu! Kissanpentu kaivautuu kuvaajan jalkojen väliin.

Välillä on aikaa pureskella kuvaajan varpaita, samalla kun välttelee salamaa.

Jes, kuva!

"En tasan katso sinnepäin"

Ööö... LÄHIkuva?

Aaa, se köllöttelee! Se on paikoillaan! Siitä saa kuvan!

Katso pliide kameraan?

No, ei hän suvainnut katsoa.

Illan kissanpentukuvaussessio ei ollut vissiin kummoinen menestys. Ehkä joku toinen kerta, paremmissa olosuhteissa. Vahva ehkä. No mutta ainakin mun ihana mekko pääsi pikkasen kuviin.

Ihana mekko, Vilasta

Hierova epilointipää ja muita epilointifiiliksiä

Oon nyt käyttänyt epilaattoriani useamman kerran, joten pystyn kertomaan edes jotain mielipiteitä epiloinnin mielekkyydestä ja oman epilaattorini ominaisuuksista. Koska Braunin Silk Epil 5 on mun ensimmäinen epilaattori, niin on vähän vaikea miettiä sen hinta-laatu-suhdetta. Että onko se niin huippu, super ja käyttäjäystävällinen kuin luvataan. Itse oon ollut ihan tyytyväinen. Mutta mikä tekee tosta (muka) niin hyvän?

Viilennyshansikas oli ihan hyvä olla olemassa etenkin ekalla epilointikerralla. Sillä sai turrutettua ihon ihan hyvin, koska etenkin sääriluun päällä epilointi sattuu ihan pirusti. Epiloinnin jälkeiseen viilennykseen en ole sitä käyttänyt vaan oon laittanut tylysti after sun -rasvaa iholle rauhoittamaan ja kosteuttamaan. Alun jälkeen se geelityyny tosin on aika turha, ja ilmankin pärjää. Voihan sitä tarpeen tullessa käyttää pakastepussin sijasta jos tarvitsee esimerkiksi venähtänyttä nilkkaa hoitaa kylmähauteella. Eipähän pakasteet sula. Ja toimii myös toisinpäin - epiloitavan kohdan turruttamiseen voi käyttää pakastepussia. Kyseessä ei siis ole mikään must have -lisäosa, joka mullistaisi maailman.

Oon käyttänyt vaan hierontarulla-epilointipäätä, niin en osaa sanoa, onko se jotain aivan mahtavaa. Itse en kuvaisi sitä sanalla hierova, ainakaan jos hieronnan ymmärtää lempeäksi paineluksi. Lempeää se ei nimittäin ole. Jonkin verran se saattaa lievittää epiloinnista aiheutuvaa kipua. Mukavalta se ei tunnu, mutta ehkä se vähän auttaa tekemään epiloinnista vähemmän kivuliasta.

Vaikka tossa kuinka on SoftLift Tips -toiminto ja 40 pinsettiä, niin kaikkia ihokarvoja se ei poista. Ei vaikka kuinka hinkkaisi samaa kohtaa. Mun sääret eivät myöskään ole epiloinnin jälkeen sileät, niin on paha mennä sanomaan, että poistaako tuo karvat juurineen vai katkooko se vaan ne. Jalat on epiloinnin jälkeen tosin aina täynnä punaisia pisteitä, niin uskoisin että tuo ainakin suurimman osan ihokarvoista poistaisi juurineen. Vaikka epilaattori vain katkoisi ihokarvat, niin sen hyöty karvanpoistossa olisi aivan sama kuin höylällä. Epiloidessa iho ei kuitenkaan vahingoitu, joten vaikka epiloinnin hyödyt ja lopputulos ei olisikaan aivan huikea ja sileä, niin kyllä mä paljon mieluummin epiloin kuin sheivaan.

Epilaattorin parhaita ominaisuuksia ovat kääntyvä ajopää ja Smartlight-toiminto (suomenkieliset termit tylysti tsekattu Gigantin sivuilta). Ajopään liikkuvuus helpottaa paljon, koska en ainakaan tietoisesti joudu muuttamaan otetta epilaattorista tai tekemään oikein mitään muutakaan. Etenkin polvia epiloidessa toi on hyvä ominaisuus. Smartlightin kanssa on kuin käyttäisi taskulamppua, valo on ihanan kirkas ja sen valossa näkee hyvin, onko jotain karvoja jäänyt nyppimättä.

Oon ihan tyytyväinen epilaattoriini, kuten jo postauksen alussa sanoin. Tää kesä oli tosin sen verran surkea, että haastetta karvattomuuteen ei ollut. En siis hirveän tarkkaan joutunut tarkkailemaan, kuinka nopeasti karvat kasvaa takaisin ja kuinka paljon niitä jäi ja olisiko niitä joutunut nyppimään pois pinseteillä epiloinnin jälkeen. Farkuissa kuitenkin kuljin koko kesän muutamaa poikkeuspäivää lukuun ottamatta. Se hyvä puoli sheivaukseen verrattuna on, että vaikka osa karvoista olisikin katkennut, niin sänki ei ole pistävää ja selkeästi erottuvaa, vaan ihokarvat ovat vaaleita ja ohuita (joka toki saattaa lisätä katkeilemisen riskiä). Ei siis tarvitse heti olla epiloimassa, kun karvat alkavat kasvaa, vaan voi antaa niiden kasvaa hyvään mittaan ennen kuin niitä alkaa poistaa. 

Elokuun kissamenot

Elokuussa män 60 euroa kissojen ruokaan. Sekä ison kissan ruokaan että junnuruokaan, molemmat syövät niitä 50/50, noin niinkuin suurinpiirtein. Kävin hakemassa Kedille Fopcatia, ja onnistuin ottamaan reippaasti sellaista ruokaa, joka oli sen mielestä pahaa. Muutenkin meillä on nyt vähän liikaa jäänyt ruokaa kuppiin kuivumaan. En yhtään ymmärrä tätä nirsoilua ja muka-kyllästymistä. Ainoa, mikä Kedille kunnolla maistuu, on Latzin vuoat ja raaka liha.

Oon seuraillut (tavallaan) kauhulla yhdellä kissafoorumilla muiden käyttäjien kissanpentujen ruokamääriä. Tyypit vetää jotain puolta kiloa ruokaa naamariinsa päivittäin! Ei vaan mun pikkukirppu-Knaaviainen. Aava syö ehkä just ja just kaks pussia ruokaa päivässä. Tosin moni näistä muista pennuista on maine cooneja, jotka kasvaa järkyttävää tahtia ja ovat aikuisena isoja. Aavaa en ole missään vaiheessa jaksanut punnita, eikä kasvattajakaan käsittääkseni seurannut pentujen painonkehitystä mitenkään tarkkaan. Hoikka tuo toki on, kun energiaa menee leikkimiseen ja kasvamiseen, eikä se oikein ehdi massaa kasvattamaan. Mutta kooltaan tuo ei oikein ole kasvanut paljonkaan, mutta birmat ovatkin pieniä myös aikuisena. Kun vertaa Aavan ruokamääriä muiden pentujen syömiin määriin, tuntuu siltä, että tuo syö käsittämättömän vähän. Tosin miltei kaikki menee, mitä kuppiin laittaa, mutta joka ruokailukerta pitää ne masuun mahtumattomat ruoat muka-kuopsuttaa piiloon.

Aavalle on varattu aika sterilaatioon lokakuun 5. päivälle. Neidin hampaat ovat jo alkaneet vaihtua ja teini-ikä alkaa olla pikkukissalla päällä. Aava testaa pitääkö kaikki kiellot edelleenkin paikkansa ja että oliko se muka IHAN OIKEESTI niin, että ihmisiä ei saa purra?!

Penturuoan osuutta Kedin ruokinnassa oon jo alkanut vähentää, koska jätkä alkaa olla kunnon kissamaisessa kunnossa. Jos se vielä jatkaa energiapitoisen ruoan syöntiä, niin siitä tulee läski.

Mietteitä sokeroinnista

Pari kuukautta sitten edellinen Easy Sweet -sokerointisokeri pääsi loppumaan, ja pääsin ostamaan uuden sokeripurkin. Nyt, yhden käytetyn purkin ja uuden purkin kahden käyttökerran jälkeen voin tehdä hieman vertailuja.

Easy Sweetiä on kolmea erilaista: vihreäkantinen on kuivalle iholle tarkoitettu, ja siihen on lisätty oliiviöjyä. Keltainen on tarkoitettu herkälle iholle, ja siinä on hunajaa. Punainen on normaalille iholle, ja siihen on lisätty ruusu-uutetta. Ensimmäinen purkkini oli vihreää, ja uusi on keltainen. Koska mulla on kokemusta vaan yksistä purkeista, niin en voi väittää että omat havainnot koskisivat kaikkia tuotteita. Voi olla, että tuotteiden erot ovat niin selvät, mitä olen itse huomannut, tai sitten ne voivat johtua osittain myös tuotantoeristä. Mene ja tiedä. 

Vihreä purkki oli, ja on, mielestäni hyvä sokeroinnin opetteluun. Sulanut sokeri on hieman jähmeää, mutta helposti käsiteltävää. On helppo treenata, kuinka paljon sokeria täytyy venyttää ja kuinka paljon siihen tulee lisätä vettä. Liian vetisenä se jää helposti sormiin kiinni, mutta sopivana se irtoaa ihan hyvin. Opastusvideoissa varoitetaan sokerin räiskymisestä ympäriinsä, mutta vihreän purkin sokerin kanssa se on aika epätodennäköistä. Sokerista myös huomasi selkeästi muutoksen, kun sitä oli venyttänyt tarpeeksi kauan. 

En tiedä onko kyseessä mun kylpyhuone, iho vai ihokarvat, mutta mun on tehtävä sokerista vähän liian vetistä ja venyvää, jotta saisin kainaloista karvat poistettua. Käsivarresta karvat lähtee oikein hyvin testatessa, mutta kainalossa sokeri vaan rullaa. 

Keltainen sokeri on mun mielestä käytössä paljon parempaa, tai mulle sopivampaa, mutta ensimmäiseksi sokeriksi sitä en todellakaan suosittele. Mä lämmitän sokerin vesihauteessa - 15 minuuttia kuumassa vedessä, kuten ohjeissa on sanottu - ja ekalla kerralla sokeri oli todella kuumaa. Tänään tokalla kerralla se oli jo ihan ok. Keltainen sokeri, ainakin tämä mun purkillinen, on vihreää paljon, paljon venyvämpää ja tarttuvampaa. Mulla on sokeroidessa sulaa sokeria joka sormessa, etenkin kynsissä. Se on venyttämisen alussa paljon, paljon sulavampaa, ja siihen ei tarvitse lisätä vettä kuin aivan vähäsen, yksi tai kaksi pisaraa vihreän purkin neljän, viiden tai useamman sijaan. Sokeria on vaikeampi työstää, ja siksi on hyvä, että oikea tekniikka on jo valmiiksi hallussa. Säästyy paljolta turhautumiselta ja monelta epätoivoiselta hetkeltä, jos valitsee ensimmäiseksi sokeriksi vihreän tämän sijaan. Karvojen poistosta ja tekniikan opettelusta ei tule paljon mitään, jos sokeri on ja pysyy tiukasti kiinni sormissa - parhaassa tapauksessa vieläpä väärissä sormissa...

Kaveri on kokeillut joskus punaista sokeria, ja kertoi sen olevan näistä kolmesta huonointa. Itse en viitsi kokeilla sitä, kun keltaisen purkin olen todennut sopivaksi ja mun käyttöön parhaaksi. Kainaloiden karvojen poistoon sokeri on mun mielestä todella hyvä, iho tuntuu sokeroinnin jälkeen pehmeältä ja ihanan sileältä, eikä sokerointia tarvitse tehdä kuin kahden-kolmen viikon välein. 

Huono omatunto

Kedi maiskuttaa tyytyväisenä lattialla. Kerrankin saa hyvää ruokaa! Kupissa on broilerin fileesuikaleita. Henkilökunta on tyytyväinen, kun ruokakustannukset ovat minimaaliset, sillä kana oli tarjouksessa, 250 g rasia 0,99 euroa (ja rasioita tuli ostettua kaikenkaikkiaan 6). Mutta samalla on huono omatunto.

Kasvissyöjänä yksi kritisoinnin kohde on lihan liian halpa hinta, ja sen vuoksi sen suuri kulutus. Lihaa syödään joka aterialla, joka päivä, joka vuosi. Jotta kysyntään saataisiin vastattua, lihaa tuotetaan paljon, ja mahdollisimman halvalla. Se tarkoittaa tehotuotantoa. Lihansyöntiä vastaan mulla ei sinänsä ole mitään, mutta tehotuotantoa ja liiallista kulutusta vastaan sen sijaan on. Tehotuotannossa eläinten olot ovat usein järkyttävät. Puitteet voivat olla kunnossa ja eläimet ulkoisesti terveitä, mutta miten on henkinen puoli? Tehokanaloissa voi olla kymmeniä tuhansia kanoja kanalaa kohti, sikaloissa on keskimäärin noin seitsemänsataa sikaa per sikala. (Lähde: kanat, lähde: siat.) Elinolot ovat ahtaat ja virikkeitä ei useimmiten ole tarpeeksi. Kuluttajahintoja ei saisi laskea eläinten elinolojen kustannuksella - eikä myöskään tuottajahintojen. Vaikka tuotantoeläimen tarkoitus on päätyä ruoaksi, niin sen elämän pitäisi silti olla elämisen arvoista. Niin tuotanto- kuin kotieläinten (eli lemmikkien) pitäisi saada toteuttaa luontaista käytöstään. Tuotantotiloilla tämä tarkottaisi pienempiä laumakokoja ja virikkeitä. Itse en ole katsonut Big Brotheria, niin Suomen kuin muidenkaan maiden, mutta kyseisessä ohjelmassa ainakin lööppien perusteella tulee ilmi se, kuinka stressaavaa virikkeettömyys ja liian ahtaat tilat on.

Kissanomistajana lihan ostaminen aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Kissa on lihansyöjä, mutten haluaisi tukea tehotuotantoa. Luomulihavalikoimat eivät ole suurensuuret, ja luomukanaa on aika mahdotonta saada. Etenkin näppärinä fileesuikaleina, jotka on helppo pakata kerta-annoksiksi Minigrip-pusseihin ja pakastaa... Luomukissanruokaakaan ei ole paljon tarjolla, ruokakaupoista löytyy Yarrahia, josta Kedi ei enää pidä. Zooplussalta löytyy jonkin verran, mutta ruokaa pitäisi tilata sillä riskillä, että se ei välttämättä kissoille maistu.  Kissojen ruokinnassa meillä menee valitettavasti laatu eettisyyden edelle, joten sen vuoksi ainakaan kuivaruokaa meillä ei tulla syömään luomuna. 

Pieni kissanruokavertailu tähän väliin:

Meillä syödään Orijenia, joka on mun ja monen muun mielestä markkinoiden laadukkain kissanruoka. Orijenissa on vähintään 75 % lihaa, se on viljaton, ja sen koostumus vastaa kissan luonnollista ruokavaliota parhaalla mahdollisella tavalla. 

Orijenin tuotesisällön alku: Tuore siipikarja (22%), kananlihajauho (18%), tuore ja ruodoton lohi (7%), kalkkunanlihajauho (5%), tuore siipikarjanmaksa (5%), sillijauho (5%), peruna, siipikarjanrasva (säilötty tokoferoleilla, 5%), bataatti, herneet, tuore ja ruodoton kuha, tuore kananmuna, tuore kalkkuna (....).

Luomu kissanruoista Defun tuotesisältö alkaa pahimmalla mahdollisimmalla tavalla: maissi (40%), siipikarjajauho(29%), riisijauho, siipikarjanrasva, hydrolysoitu maksa siipikarjasta (...).

Jos kolmesta pääraaka-aineesta kaksi on kasviperäisiä, niin ruoan raviteikkuus ei ole mielestäni hyvä. 

Happy Cat on vähän parempi: siipikarjanlihajauho (22,5%), banaanijauho (19%), perunahiutaleet, perunaproteiini, siipikarjanrasva, naudanrasva, hydrolysoitu maksa, juurikasmelassileike, kuivattu maksa (....), mutta ei sekään yllä Orijenin tasolle. 

Yhteenvetona todettakoon, että ehdottomasti haluaisin ruokkia kissani eettisten arvojeni mukaisesti. Se ei kuitenkaan läheskään aina ole mahdollista. Haluaisin ostaa mahdollisimman suuren osan raa'asta lihasta luomulaatuisena, mutta niin kauan kuin luomulaatuista kanaa ei saa minulle sopivassa muodossa, näin ei tule käymään. Siipikarja kun on kissalle se luontaisin ravinnonlähde, sian- ja naudanliha eivät ravintoarvoiltaan ole läheskään yhtä hyviä. Eräältä kasvattajalta kuulin, että sianlihassa on jotain, mikä tuhoaa kissan kehossa jotain. Kaikessa informatiivisuudessaan voi siis sanoa, että kissalle ei kannata syöttää turhan usein sianlihaa, sillä se on jossain määrin haitallista. 

Huono omatunto pysyy, mutta pyrin lievittämään sitä mahdollisimman paljon. Ehkä seuraavalla kerralla en osta tarjouskanaa.

Heinäkuun kissakulut

Tälle kuulle osui Zooplus-tilaus ja hiekkavarastojen täyttö (joka ei olisikaan ollut vielä aivan ajankohtaista, koska edellisestä hiekkasatsista oli vielä yksi säkki jäljellä). Täydensin yksitoikkoista valikoimaa myös markettiruoalla, koska Gourmet Perlet oli Cittarissa tarjouksessa, 2 pussia eurolla. Perle ei ole mitään laaturuokaa, mutta Kedi tykkää siitä. Ja parempihan se on, että tuo syö edes jotain. Onneksi Miamor on myös alkanut maistua. Aava riehuttaa Kediä siihen tahtiin, että ruokaa uppoaa molemmille ihan järkyttäviä määriä. Meillä siis syödään 4-5 kertaa päivässä, ruokaa menee noin kolme annospussia per kissa. Elokuussa pitää vissiin tehdä taas ruokatilaus...

Zooplussalta tilasin jonkin verran ruokaa Kedille ja aika paljon ruokaa Aavalle. Molemmille Miamoria, niin annospusseina kuin vuokina, Aavalle Animonda Rafinea molempia pentumakuja ja Kedille Cosma Thain säästöpakkauksen. Hiekkaa hain taas Megaeläimestä, 4 säkkiä (edellisessä hiekkapostauksessa olen väittänyt että kolme, mutta neljä säkkiä kuuluu tarjoukseen) Extreme Classicia. Hiekkaa kuluu noin 1,5 säkkiä kuukaudessa. Isoon hiekkalaatikkoon mahtuu tuon verran, ja sitten kun se alkaa olla tyhjillään, pesen pikkuvessan ja siirrän ison hiekkiksen hiekat siihen - ja se tulee ihan täyteen.

Zooplus-tilauksen mukana tuli Aavalle pentu-Kickeroo, joka on vähän pelottava, mutta kyllä sillä leikkii. Hiekkojen kanssa samalla reissulla ostin Aavalle viime postauksessa mainitun karstan. Perlejen lisäksi täydensin ruokavalikoimaa Aavan osalta Latzin pentupusseilla, koska neidin ruokakaapissa on tällä hetkellä vain kolmea ruokaa. Aavasta en vielä osaa sanoa, mutta Kedi kyllästyy tosi nopeasti, jos kuppiin tulee aina samaa ruokaa. Sen vuoksi Kedille ostankin monta eri laatua ruokaa. Kedille ostin myös kuun puolivälissä valmiiksi peratun ja muutenkin "pannuvalmiin" ahvenen, joka oli erittäin herkullista. Elokuussa tulee siis ostettua kaupasta ahvenia pakkaseen, itsehän en todellakaan kalasta tai putsaa kalaa. Aavalle ahven ei maistunut, vaikka ostin sen enemmän Aavaa ajatellen. Pentukodissa oli tykännyt syödä kalaa. Ehkä pakastesei jossain vaiheessa tuntuu tutulta, sitä ei olla vielä kokeiltu...

Tämän kuun hankinnat ovat maksaneet 178,10 euroa. Yli sadan euron varmaan jatkossakin mennään kissakulujen osalta, ainakin niin kauan kuin kissat syövät pääosin eri ruokia. Aavan sterilisaatio myös häämöttää - vaikka tuo onkin vielä niin pieni ja ollut täällä vasta vähän päälle kuukauden, niin se on jo yli 4 kk vanha. Kiimaileva, mouruava ja merkkaileva pikkuneiti ei kuulosta kivalta.

Toimivaksi todettu kissaharja

Vaihteeksi jotain kissoihin liittyvää tekstiä. :)

Kuun lopussa tulee jälleen kooste tämän kuun kissakuluista, mutta esittelen nyt tuotteen, joka on tänään saanut Kedin hyväksynnän: pehmokarstan. 

Karsta on hankittu Aavaa varten, ja siksi se on minikokoinen. Tosin pieni karsta sopii oikein hyvin myös isomman kissan harjaamiseen, ja kumpikaan näistä kahdesta ei ole (eikä tule olemaan) isokokoinen kissa. Kediä varten mulla on ollut aiemmin tavallisesta ruokakaupasta ostettu (ja joululahjaksi saatu) harja sekä Furminaattori. Normiharjalla harjaaminen on ollut yhtä tyhjän kanssa, ja se onkin ollut toimiva ainoastaan Kedin huomion siirtämiseksi muualle furminoinnin aikana. Furminaattori on todella tehokas, mutta koska Kedi ei ole kovinkaan paljon tykännyt olla furminoitavana, olen päätellyt sen olevan kissalle epämukavaa. Tämä tuli todistetuksi tänään.

Kedin iltakiehnäyksen aikana ajattelin ihan vaan huvin vuoksi kokeilla, a) lähteekö Aavan karstalla siltä karvaa ja b) mitä mieltä Kedi on karstalla harjaamisesta. Yllätys oli suuri, sillä Kedi oli oikein mielellään harjattavana. Kedistä lähtee aivan järkyttävä määrä irtokarvaa jatkuvasti, joten harjaaminen on ollut todella toivottavaa mutta valitettavan satunnaista pakkopullaa meille molemmille. Nyt Kedi vaan kiehnäsi mun ympärillä ja puski tyytyväisenä, pari kertaa piti karstaa kokeilla hampailla. Furminaattorin huonona puolena on ollut se, että karvaa on lähtenyt aivan järkyttäviä määriä eikä kaikki irtokarva ole jäänyt Furmin piikkeihin, vaan se on jäänyt kissaan kiinni ja siitä Kedin puskiessa siirtynyt mun vaatteisiin. Tai sitten lattioilla on lennellyt karvatuppoja. Karstalla ei lähtenyt niin paljon karvaa kuin furmilla, mutta miltei kaikki irtokarva jäi karstan piikkeihin kiinni. Yhden hassun karvasuikaleen näin Kedin takatassussa, ja siitä se oli helppo silittäessä napata käsiin.

Kedin näyttäessä mallia Aavakin antoi nätisti harjata itseään parin harjanvedon verran, yleensä meillä harjaaminen menee siihen, että Aava vaanii ja puree harjaa. Se siis kieppuu (yleensä sylissä) kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja harjaaminen on miltei mahdotonta. 

Tässä vielä kuvia harjasta ja Kedin pohjavilloista: 

Kuten huomaa, karsta on aika mini, mutta parin minuutin harjauksella se on täynnä karvaa. Aava halusi päästä kuvaan (ja blogiin) karstan kanssa.

Lazy Sunday

Tänään oon viettänyt niin löysäilypäivää kuin vaan voi olla mahdollista. Aamulla kissat on herättäny mut ekan kerran vähän ennen puolta yhdeksää tulemalla sänkyyn hengaamaan. Silittelyn jälkeen jatkoin unia kymmeneen asti, kunnes Kedi tuli ilmoittamaan että on nälkä. Kissoille aamupalaa ja sunnuntai-Hesari itselle nenän eteen. Aamupalaksi söin vanukkaan.

Hesarin lukemisen jälkeen siirryin sohvalle ja googlettelin sokeri- ja epilaattorijuttuja. Kirjoitin edellisen blogipostauksen alun epilaattoreihin asti, ja sitten kissat tuli hengaamaan mun kanssa sohvalle. Kedi tottakai ensimmäisenä. Kedillä oli perus-Kedimäinen hellyys- ja huomiopuuska, eli ensin se halusi paaaaaljon silityksiä ja sitten se köllähti mun viereen kehräämään. Blogin kirjoittaminen jäi siis kesken. Kediä paijatessa on kiva katsoa netti-TV:stä jotain ohjelmaa, ja Nyt-liitteestä olin bonganut yhden Ylen esittämän dokkarin. Dokkarin nimen etsimiseen meni ensin tovi, kun sitä ei Areenan dokkareista löytynyt, eikä sitä sitten Areenassa loppujen lopuksi ees ollut. Katsoin pari jaksoa Pokka pitää -ohjelmaa, ja sen jälkeen nukuttiin kolmistaan kissojen kanssa päikkärit. Sohvalla, luonnollisesti.

Päikkäreiden jälkeen aloin laittaa ruokaa ja jatkoin ruoan valmistuessa (couscousia ja falafelejä (valmis)tomaattikastikkeessa) blogipostauksen kirjoittamista. Tällä kertaa tsekkailin Gigantin sivuilla eri epilaattoreiden tietoja. Googlailin vähän lisää vielä sokerointikokemuksia, ja vastaan osui kivalta vaikuttava kosmetiikkablogi. Blogi, bloggaaja itse sekä aiheet (kosmetiikka ja kirjat) vaikuttivat sen verran mielenkiintoisilta, että tää ilta on kulunut vanhoja postauksia lukiessa. Oma kosmetiikkatietoisuus kun on aika vähäistä, niin on kiva lukea, mistä asiaan enemmän vihkiytyneet pitävät. Pitäis oikeesti käydä jossain vaiheessa kosmetologilla tai jossain kunnon kosmetiikkamyymälässä laittamaan kaappien ja meikkipussin sisältö (ainakin osittain) uusiksi. Kyllähän joidenkin tuotteiden hinnat hirvittää, mutta kunnon tuotteilla iho on vaan niin paljon paremmassa kunnossa.

Onneksi tänään on ollut sen verran huono sää, että koko päivän viettäminen sohvalla ei aiheuta kovinkaan suuria omantunnontuskia. 

Sokeroinnista epilointiin

Yksi purkki Easy Sweet -sokeria on nyt käytetty. Kainalot oon saanut sokeroitua tosi hyvin. Aikaa menee noin parikyt minuuttia, mutta lopputulos on hyvä. Aiemmilla kerroilla en oo saanut ihan kaikkia karvoja poistettua, mutta toissapäivänä sokeroin niin pitkään, että miltei kaikki karvat lähti. Säärien suhteen oon jo luovuttanut, koska siihen menisi aikaa varmaan tunti per jalka...

Easy Sweet -sokeri oli ihan hyvää, mutta haluaisin kokeilla muitakin. Body Shopilla on ainakin ollut myynnissä sokeria, joka tosin on tarkoitettu kangasliuskojen kanssa käytettäväksi. Tosin luultavasti toimisi myös "normaalisti" käsin sokerointiin? Huhtikuussa bongasin jostain nettikaupasta suht edullisen sokeripurkin. Mielestäni laitoin sen kirjanmerkkeihin, mutta eipä näkynyt, enkä googlettamallakaan sitä löytänyt.

Säärien suhteen oon ajatellut kokeilla epilointia. Googlettelin aamulla epilointikokemuksia, ja moni on tykännyt sekä Braunin että Philipsin epilaattoreista. Gigantin sivuilta löysin kaksi pohtimisen arvoista epilaattoria: Braunin Silk Epil 5 ja Philipsin SatinSoft. Silk Epil on edullisempi ja se vaikuttaa teknisesti paremmalta - kääntyvä ajopää, epilointivalo ja mukana tulee viilennyshansikas. Halvemmatkaan vaihtoehdot eivät vaikuttaneet huonoilta, mutta pinsettien määrä ja tuo ajopää taitavat ratkaista asian. Braunissa on myös "suuritaajuuksinen hierontaosa", jonka pitäisi vähentää kipua. Lukemissani arvosteluissa on pidetty hierontaosaa hyvänä lisänä, ja viilennykseen tarkoitettu apuväline on ollut myös plussaa. Pinsettien suuri määrä viittaa siihen, että epiloitua saa todennäköisesti laajemmalta alueelta ja kerralla useammasta kohtaa. Samaa kohtaa ei siis tarvitse epiloida monen monta kertaa. Sokeroinnissa ja vahauksessa yhden kohdan jatkuva jynssääminen tuli vähän turhan tutuksi.

Kainaloiden epiloimista monet sanoivat blogien kommentoinnissa tuskalliseksi, etenkin aluksi, ja monelta on vuotanut verta. Mullakin on sokeroinnin jälkeen ollut kainalot hellinä ja rasvaaminen on kirvellyt, mutta sokerin kanssa ei tarvitse pelätä sitä, että ihoa tai luomia jäisi epilaattorin teriin kiinni.

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta

Tilasin Zooplussalta ruokaa sekä omille että vanhempieni kissoille. Otin tietoisen riskin, kun tilasin vuokaruokia. Tosi monella tutulla vuoat ovat kärsineet tosi pahasti kuljetuksessa, mutta toinen kuljetusfirma on saanut kehuja siitä, että paketit ovat olleet kunnossa. Toivoin kovasti, että mun tilaus tulisi kunnossa perille. Ei ihan mennyt niin kuin piti...

Kunnollinen pakkaus on kaiken a ja o, etenkin kun tavara kulkee sekä kumipyörillä että lentäen ja laatikoita ei kohdella silkkihansikkain. Ehkä korvattavien tuotteiden määrä on liian pieni verrattuna siihen, kuinka paljon tavaraa liikkuu, kun pakkaamiseen ei hirveästi aina panosteta. Toki mun laatikoissa oli fyllit päällä, eli tavarat ei liikkuneet laatikon sisällä, mutta laatikko itse saa osakseen paljon painetta. Vuokia tuli tilattua yhteensä 24, näistä ehkä kaksi ei ollut rutussa. Vähän useampi oli vaan pikkasen rutussa. Viisi vuokaa oli kuitenkin täysin lytyssä ja rikki, hajusta ja kärpäsentoukista päätellen olivat olleet rikki jo jonkin aikaa. Lähetin reklamaation, vastausta odottelen.

Näin kaunis näky paljastui pahvilaatikosta:

Lähemmin tarkasteltuna vuoat näyttivät tältä:

Reklamaatiossani kysyin, kuinka monta vuokaa pitää tilata, jotta ne saisi pahvipakkauksessa. En kehota olemaan tilaamatta ruokaa Zooplussalta, mutta säästöpakkaukset ovat yleensä omissa paketeissaan. Säästöpakkaukset ovat yleensä myös aika edullisia. ;) Ylimmissä kuvissa näkyvätkin Cosma Thain säästöpakkaus (24 x 170g), Miamorin 22 x 100 g paketti (se jonka päällä räjähtäneet vuoat olivat) ja osa Animonda Rafinén 20 x 100 g paketista. Vielä kun vuoat saisi hyvin pakattua kuljetuksen ajaksi, niin olisin erittäin tyytyväinen. Vuokaruokia meillä nyt ei oikein syö kuin Aava. 

Pakettia avatessa kannattaa kuitenkin olla käsien ulottuvilla niin kamera kuin pakkauslista. Reklamaatioihin Zooplus on myös aina vastannut nopeasti, ja hyvityksen olen saanut joka kerta. Ja reklamaatiot ovat vissiin myös välillä menneet valmistajalle asti! Kerran kahdeksasta tilatusta Cosma Snackies kissankarkkituubista vissiin kuusi oli auennut ja levähtänyt pitkin pakettia. Nyt tuubien kannet on sen verran tiukasti kiinni, ettei ne ihan herkästi aukea.

Pojista iso laatikko täynnä karkkia oli luonnollisesti ihana asia. ;)

Kissakuvia!

Viime viikolta pari kuvaa: 

Aavalla on sen verran kova meno päällä, ettei siitä saa hyviä kuvia. Paikoillaan neiti on vain silloin, kun se nukkuu.

Elämää kissanpennun kanssa

Vaikka Aava onkin pyhä birma, ja se on rotuna tunnettu rauhallisuudestaan ja hiljaisuudestaan, niin pentuaika on kaikkien kissojen kohdalla samanlainen - kohellusta, kokeilua ja energiaa riittää. Äiti kävi täällä tänään ja toi niiden toisen kissan pentuvaljaat mukanaan. Äiti toisti sitä samaa mantraa kuin minäkin. Kissanpennut (ja lapset) on söpöjä silloin kun ne nukkuu. Harmi vaan, että Aava nukkuu mun mielestä liian vähän kissanpennuksi...

Aava on vielä aika pieni, 15-viikkoinen, enkä ole ihan kaikkia pikkuesineitä pakannut turvaan pienten uteliaiden tassujen tieltä. Ihan joka paikkaan neiti ei vielä yletä, mutta eiköhän se jo kohta pudottele tavaroita kaikista mahdollisista paikoista. Joistain kissakuvista on saattanut huomata, että hyvissä ajoin ennen Aavan saapumista oon ottanut olohuoneen verhot pois. Muita sisustukseen liittyviä erityistoimenpiteitä en ole tehnyt, pikkuhiljaa pitää alkaa miettiä, mitä kaikkea piilottaa tai asemoida uudestaan. 

Mun rutiinit ovat muuttuneet aika paljon. Aava on tosi raivostuttava silloin, kun olen menossa nukkumaan. En halua olla puruleluna tai nostaa kissaa sataa kertaa yössä pois sängystä kieltojen saattelemana, joten nukun makuuhuoneen ovi kiinni. Onneksi mulla on kaksio. Vessassa oon aiemmin käynyt ovi raollaan, koska Kedin mielestä on ollut kiva hengata siellä mun kanssa. Yön kuulumiset ja aamusilitykset ollaan vaihdettu mun aamutoimien yhteydessä. Koska Aava haluaa olla ihan kaikessa mukana ja tutkia jokaikisen paikan, suoritan kaikki vessatoimet (niin vessassa käynnin, hampaiden harjauksen, hiekkisten puhdistamisen kuin hiustenlaiton) ovi visusti kiinni. Kissanpennun ja hiustenlaiton yhteensopimattomuuden huomasin eilen, kun testasin kivaa sulkapantaa kylppärin peilin edessä. Lavuaarin reunalta tipahtanut kissanpentu tarrasi reiteen kiinni kynsillä, ja mulla oli sen jälkeen jaloissa jokunen vertavuotava haava. Laastaripakettien pienille pyöreille laastareille tuli käyttöä, kiitos Aavan.

Aava riekkuu ja riehuu tosi paljon, ja välillä mä olen sen hampaiden ja kynsien uhrina. Ilman Kediä mun elämä olisi vielä kamalampaa - toisaalta asetelma on kohtuullinen, sillä ilman Kediä mulla ei olisi Aavaa. Kedi jaksaa leikkiä Aavan kanssa tosi paljon, ja se on tosi onnellinen uudesta kissakaverista.

Aava juttelee aika paljon, välillä jopa enemmän kuin Kedi. Kedi yleensä käskyttää, mutta Aava sen sijaan marmattaa ja itkee. Eniten marmatusta ja itkemistä saan osakseni suihkussa käynnin jälkeen, koska Aavan mielestä sen pitäisi päästä mun syliin heti kun tulen pois kylppäristä.

Aava on saanut mut arvostamaan tosi paljon Kedin kypsyyttä ja käytöstapoja. En jaksa millään odottaa sitä, että Aava on aikuinen. Aavan positiivisia puolia on sosiaalisuus ja pelottomuus, se ei hirveästi arkaile uusia asioita ja ihmisiä. Ehkä Aava myös onnistuu näyttämään Kedille, että tietyt hoitotoimenpiteet on ihan ok asioita. 

Pentuaikaan kuuluu olennaisena osana sekä söpöys että rasittavuus, eikä kumpikaan ole tullut mulle yllätyksenä. Aavan puremis- ja raapimisinnokkuus on tullut ikävänä yllätyksenä, mutta ehkä Zooplussalta tilattu pentu-Kickeroo on mieleinen painiuhri, kunhan se alkavalla viikolla saapuu. Aava kuitenkin viihtyy hyvin omissa oloissaan ja osaa leikkiä itsekseen, eikä se ole vielä tehnyt mitään tihutöitä. Muovisen vesikipon se tosin on kaatanut, mutta sen touhottamista seuranneena se ei ollut mikään yllätys.

Kesäkuun kissakulut

Kesäkuussa tuli käytettyä vähän enemmän rahaa kissoihin, pääosin siitä syystä että Aava muutti tänne. Aavan sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi, mutta muita kuluja pennun hankinnasta syntyi jonkin verran. Olin viime kuussa tosi huono kirjaamaan kissojen menoja exceliin, mutta rahaa meni arviolta 150 euroa. Miltei kaikki se on mennyt ruokaan. Ostin Aavalle kaksi ruokakuppia ja vissiin yhden lelun, niihin meni rahaa kymppi. 

Kedin suhteen tiedän jo aika hyvin, mikä maistuu ja mikä ei. Aavalle taas hankin sekä Megaeläimestä että Faunattaresta kaikkia mahdollisia ruokia kokeiluun. Inhokkiruokia en viitsi tilaa sille Zooplussasta, mutta haluan ruokkia pentua mahdollisimman monipuolisesti. Kedi on ihan tarpeeksi nirso, mieluusti opettaisin Aavan syömään erilaisia ruokia. Pateita, fileeruokia, palaruokia, kastikkeessa ja hyytelössä. Penturuoat on aika pitkälti pateita. Olin tosi yllättynyt siitä, kuinka vähän marketeissa on ruokaa kissanpennuille. Whiskasia ja näitä muita meillä ei siis syödä.

Ruokakustannukset pysyy suht korkeina varmaan aika pitkään, koska kasvavana pikkukissana Aava syö aika paljon, ja Kedikin syö ruokaa paljon aiempaa enemmän, kun se leikkii ja riekkuu Aavan kanssa. Huippusäästöjä en pysty Zooplussassa tekemään, koska kissat ei vielä syö samaa ruokaa. Jossain vaiheessa pystyn ehkä painottamaan ruokatilaukset megapakkauksiin, kun tilaan samalla ruoat mun vanhempien kahdelle kissalle. Bozitan säästöpakkaus vähän houkutti, mutta jätin sen tilaamatta. ;)

Tämän kuun ruokakustannukset ovat siis suht suurenpuoleiset, sillä ainakin kuvittelen tilanneeni ruokaa pitkäksi aikaa.

Aini, laitetaas vielä kaksi kuvaa kissoista.