Heinäkuun kissakulut

Tälle kuulle osui Zooplus-tilaus ja hiekkavarastojen täyttö (joka ei olisikaan ollut vielä aivan ajankohtaista, koska edellisestä hiekkasatsista oli vielä yksi säkki jäljellä). Täydensin yksitoikkoista valikoimaa myös markettiruoalla, koska Gourmet Perlet oli Cittarissa tarjouksessa, 2 pussia eurolla. Perle ei ole mitään laaturuokaa, mutta Kedi tykkää siitä. Ja parempihan se on, että tuo syö edes jotain. Onneksi Miamor on myös alkanut maistua. Aava riehuttaa Kediä siihen tahtiin, että ruokaa uppoaa molemmille ihan järkyttäviä määriä. Meillä siis syödään 4-5 kertaa päivässä, ruokaa menee noin kolme annospussia per kissa. Elokuussa pitää vissiin tehdä taas ruokatilaus...

Zooplussalta tilasin jonkin verran ruokaa Kedille ja aika paljon ruokaa Aavalle. Molemmille Miamoria, niin annospusseina kuin vuokina, Aavalle Animonda Rafinea molempia pentumakuja ja Kedille Cosma Thain säästöpakkauksen. Hiekkaa hain taas Megaeläimestä, 4 säkkiä (edellisessä hiekkapostauksessa olen väittänyt että kolme, mutta neljä säkkiä kuuluu tarjoukseen) Extreme Classicia. Hiekkaa kuluu noin 1,5 säkkiä kuukaudessa. Isoon hiekkalaatikkoon mahtuu tuon verran, ja sitten kun se alkaa olla tyhjillään, pesen pikkuvessan ja siirrän ison hiekkiksen hiekat siihen - ja se tulee ihan täyteen.

Zooplus-tilauksen mukana tuli Aavalle pentu-Kickeroo, joka on vähän pelottava, mutta kyllä sillä leikkii. Hiekkojen kanssa samalla reissulla ostin Aavalle viime postauksessa mainitun karstan. Perlejen lisäksi täydensin ruokavalikoimaa Aavan osalta Latzin pentupusseilla, koska neidin ruokakaapissa on tällä hetkellä vain kolmea ruokaa. Aavasta en vielä osaa sanoa, mutta Kedi kyllästyy tosi nopeasti, jos kuppiin tulee aina samaa ruokaa. Sen vuoksi Kedille ostankin monta eri laatua ruokaa. Kedille ostin myös kuun puolivälissä valmiiksi peratun ja muutenkin "pannuvalmiin" ahvenen, joka oli erittäin herkullista. Elokuussa tulee siis ostettua kaupasta ahvenia pakkaseen, itsehän en todellakaan kalasta tai putsaa kalaa. Aavalle ahven ei maistunut, vaikka ostin sen enemmän Aavaa ajatellen. Pentukodissa oli tykännyt syödä kalaa. Ehkä pakastesei jossain vaiheessa tuntuu tutulta, sitä ei olla vielä kokeiltu...

Tämän kuun hankinnat ovat maksaneet 178,10 euroa. Yli sadan euron varmaan jatkossakin mennään kissakulujen osalta, ainakin niin kauan kuin kissat syövät pääosin eri ruokia. Aavan sterilisaatio myös häämöttää - vaikka tuo onkin vielä niin pieni ja ollut täällä vasta vähän päälle kuukauden, niin se on jo yli 4 kk vanha. Kiimaileva, mouruava ja merkkaileva pikkuneiti ei kuulosta kivalta.

Toimivaksi todettu kissaharja

Vaihteeksi jotain kissoihin liittyvää tekstiä. :)

Kuun lopussa tulee jälleen kooste tämän kuun kissakuluista, mutta esittelen nyt tuotteen, joka on tänään saanut Kedin hyväksynnän: pehmokarstan. 

Karsta on hankittu Aavaa varten, ja siksi se on minikokoinen. Tosin pieni karsta sopii oikein hyvin myös isomman kissan harjaamiseen, ja kumpikaan näistä kahdesta ei ole (eikä tule olemaan) isokokoinen kissa. Kediä varten mulla on ollut aiemmin tavallisesta ruokakaupasta ostettu (ja joululahjaksi saatu) harja sekä Furminaattori. Normiharjalla harjaaminen on ollut yhtä tyhjän kanssa, ja se onkin ollut toimiva ainoastaan Kedin huomion siirtämiseksi muualle furminoinnin aikana. Furminaattori on todella tehokas, mutta koska Kedi ei ole kovinkaan paljon tykännyt olla furminoitavana, olen päätellyt sen olevan kissalle epämukavaa. Tämä tuli todistetuksi tänään.

Kedin iltakiehnäyksen aikana ajattelin ihan vaan huvin vuoksi kokeilla, a) lähteekö Aavan karstalla siltä karvaa ja b) mitä mieltä Kedi on karstalla harjaamisesta. Yllätys oli suuri, sillä Kedi oli oikein mielellään harjattavana. Kedistä lähtee aivan järkyttävä määrä irtokarvaa jatkuvasti, joten harjaaminen on ollut todella toivottavaa mutta valitettavan satunnaista pakkopullaa meille molemmille. Nyt Kedi vaan kiehnäsi mun ympärillä ja puski tyytyväisenä, pari kertaa piti karstaa kokeilla hampailla. Furminaattorin huonona puolena on ollut se, että karvaa on lähtenyt aivan järkyttäviä määriä eikä kaikki irtokarva ole jäänyt Furmin piikkeihin, vaan se on jäänyt kissaan kiinni ja siitä Kedin puskiessa siirtynyt mun vaatteisiin. Tai sitten lattioilla on lennellyt karvatuppoja. Karstalla ei lähtenyt niin paljon karvaa kuin furmilla, mutta miltei kaikki irtokarva jäi karstan piikkeihin kiinni. Yhden hassun karvasuikaleen näin Kedin takatassussa, ja siitä se oli helppo silittäessä napata käsiin.

Kedin näyttäessä mallia Aavakin antoi nätisti harjata itseään parin harjanvedon verran, yleensä meillä harjaaminen menee siihen, että Aava vaanii ja puree harjaa. Se siis kieppuu (yleensä sylissä) kaikkiin mahdollisiin suuntiin ja harjaaminen on miltei mahdotonta. 

Tässä vielä kuvia harjasta ja Kedin pohjavilloista: 

Kuten huomaa, karsta on aika mini, mutta parin minuutin harjauksella se on täynnä karvaa. Aava halusi päästä kuvaan (ja blogiin) karstan kanssa.

Lazy Sunday

Tänään oon viettänyt niin löysäilypäivää kuin vaan voi olla mahdollista. Aamulla kissat on herättäny mut ekan kerran vähän ennen puolta yhdeksää tulemalla sänkyyn hengaamaan. Silittelyn jälkeen jatkoin unia kymmeneen asti, kunnes Kedi tuli ilmoittamaan että on nälkä. Kissoille aamupalaa ja sunnuntai-Hesari itselle nenän eteen. Aamupalaksi söin vanukkaan.

Hesarin lukemisen jälkeen siirryin sohvalle ja googlettelin sokeri- ja epilaattorijuttuja. Kirjoitin edellisen blogipostauksen alun epilaattoreihin asti, ja sitten kissat tuli hengaamaan mun kanssa sohvalle. Kedi tottakai ensimmäisenä. Kedillä oli perus-Kedimäinen hellyys- ja huomiopuuska, eli ensin se halusi paaaaaljon silityksiä ja sitten se köllähti mun viereen kehräämään. Blogin kirjoittaminen jäi siis kesken. Kediä paijatessa on kiva katsoa netti-TV:stä jotain ohjelmaa, ja Nyt-liitteestä olin bonganut yhden Ylen esittämän dokkarin. Dokkarin nimen etsimiseen meni ensin tovi, kun sitä ei Areenan dokkareista löytynyt, eikä sitä sitten Areenassa loppujen lopuksi ees ollut. Katsoin pari jaksoa Pokka pitää -ohjelmaa, ja sen jälkeen nukuttiin kolmistaan kissojen kanssa päikkärit. Sohvalla, luonnollisesti.

Päikkäreiden jälkeen aloin laittaa ruokaa ja jatkoin ruoan valmistuessa (couscousia ja falafelejä (valmis)tomaattikastikkeessa) blogipostauksen kirjoittamista. Tällä kertaa tsekkailin Gigantin sivuilla eri epilaattoreiden tietoja. Googlailin vähän lisää vielä sokerointikokemuksia, ja vastaan osui kivalta vaikuttava kosmetiikkablogi. Blogi, bloggaaja itse sekä aiheet (kosmetiikka ja kirjat) vaikuttivat sen verran mielenkiintoisilta, että tää ilta on kulunut vanhoja postauksia lukiessa. Oma kosmetiikkatietoisuus kun on aika vähäistä, niin on kiva lukea, mistä asiaan enemmän vihkiytyneet pitävät. Pitäis oikeesti käydä jossain vaiheessa kosmetologilla tai jossain kunnon kosmetiikkamyymälässä laittamaan kaappien ja meikkipussin sisältö (ainakin osittain) uusiksi. Kyllähän joidenkin tuotteiden hinnat hirvittää, mutta kunnon tuotteilla iho on vaan niin paljon paremmassa kunnossa.

Onneksi tänään on ollut sen verran huono sää, että koko päivän viettäminen sohvalla ei aiheuta kovinkaan suuria omantunnontuskia. 

Sokeroinnista epilointiin

Yksi purkki Easy Sweet -sokeria on nyt käytetty. Kainalot oon saanut sokeroitua tosi hyvin. Aikaa menee noin parikyt minuuttia, mutta lopputulos on hyvä. Aiemmilla kerroilla en oo saanut ihan kaikkia karvoja poistettua, mutta toissapäivänä sokeroin niin pitkään, että miltei kaikki karvat lähti. Säärien suhteen oon jo luovuttanut, koska siihen menisi aikaa varmaan tunti per jalka...

Easy Sweet -sokeri oli ihan hyvää, mutta haluaisin kokeilla muitakin. Body Shopilla on ainakin ollut myynnissä sokeria, joka tosin on tarkoitettu kangasliuskojen kanssa käytettäväksi. Tosin luultavasti toimisi myös "normaalisti" käsin sokerointiin? Huhtikuussa bongasin jostain nettikaupasta suht edullisen sokeripurkin. Mielestäni laitoin sen kirjanmerkkeihin, mutta eipä näkynyt, enkä googlettamallakaan sitä löytänyt.

Säärien suhteen oon ajatellut kokeilla epilointia. Googlettelin aamulla epilointikokemuksia, ja moni on tykännyt sekä Braunin että Philipsin epilaattoreista. Gigantin sivuilta löysin kaksi pohtimisen arvoista epilaattoria: Braunin Silk Epil 5 ja Philipsin SatinSoft. Silk Epil on edullisempi ja se vaikuttaa teknisesti paremmalta - kääntyvä ajopää, epilointivalo ja mukana tulee viilennyshansikas. Halvemmatkaan vaihtoehdot eivät vaikuttaneet huonoilta, mutta pinsettien määrä ja tuo ajopää taitavat ratkaista asian. Braunissa on myös "suuritaajuuksinen hierontaosa", jonka pitäisi vähentää kipua. Lukemissani arvosteluissa on pidetty hierontaosaa hyvänä lisänä, ja viilennykseen tarkoitettu apuväline on ollut myös plussaa. Pinsettien suuri määrä viittaa siihen, että epiloitua saa todennäköisesti laajemmalta alueelta ja kerralla useammasta kohtaa. Samaa kohtaa ei siis tarvitse epiloida monen monta kertaa. Sokeroinnissa ja vahauksessa yhden kohdan jatkuva jynssääminen tuli vähän turhan tutuksi.

Kainaloiden epiloimista monet sanoivat blogien kommentoinnissa tuskalliseksi, etenkin aluksi, ja monelta on vuotanut verta. Mullakin on sokeroinnin jälkeen ollut kainalot hellinä ja rasvaaminen on kirvellyt, mutta sokerin kanssa ei tarvitse pelätä sitä, että ihoa tai luomia jäisi epilaattorin teriin kiinni.

Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta

Tilasin Zooplussalta ruokaa sekä omille että vanhempieni kissoille. Otin tietoisen riskin, kun tilasin vuokaruokia. Tosi monella tutulla vuoat ovat kärsineet tosi pahasti kuljetuksessa, mutta toinen kuljetusfirma on saanut kehuja siitä, että paketit ovat olleet kunnossa. Toivoin kovasti, että mun tilaus tulisi kunnossa perille. Ei ihan mennyt niin kuin piti...

Kunnollinen pakkaus on kaiken a ja o, etenkin kun tavara kulkee sekä kumipyörillä että lentäen ja laatikoita ei kohdella silkkihansikkain. Ehkä korvattavien tuotteiden määrä on liian pieni verrattuna siihen, kuinka paljon tavaraa liikkuu, kun pakkaamiseen ei hirveästi aina panosteta. Toki mun laatikoissa oli fyllit päällä, eli tavarat ei liikkuneet laatikon sisällä, mutta laatikko itse saa osakseen paljon painetta. Vuokia tuli tilattua yhteensä 24, näistä ehkä kaksi ei ollut rutussa. Vähän useampi oli vaan pikkasen rutussa. Viisi vuokaa oli kuitenkin täysin lytyssä ja rikki, hajusta ja kärpäsentoukista päätellen olivat olleet rikki jo jonkin aikaa. Lähetin reklamaation, vastausta odottelen.

Näin kaunis näky paljastui pahvilaatikosta:

Lähemmin tarkasteltuna vuoat näyttivät tältä:

Reklamaatiossani kysyin, kuinka monta vuokaa pitää tilata, jotta ne saisi pahvipakkauksessa. En kehota olemaan tilaamatta ruokaa Zooplussalta, mutta säästöpakkaukset ovat yleensä omissa paketeissaan. Säästöpakkaukset ovat yleensä myös aika edullisia. ;) Ylimmissä kuvissa näkyvätkin Cosma Thain säästöpakkaus (24 x 170g), Miamorin 22 x 100 g paketti (se jonka päällä räjähtäneet vuoat olivat) ja osa Animonda Rafinén 20 x 100 g paketista. Vielä kun vuoat saisi hyvin pakattua kuljetuksen ajaksi, niin olisin erittäin tyytyväinen. Vuokaruokia meillä nyt ei oikein syö kuin Aava. 

Pakettia avatessa kannattaa kuitenkin olla käsien ulottuvilla niin kamera kuin pakkauslista. Reklamaatioihin Zooplus on myös aina vastannut nopeasti, ja hyvityksen olen saanut joka kerta. Ja reklamaatiot ovat vissiin myös välillä menneet valmistajalle asti! Kerran kahdeksasta tilatusta Cosma Snackies kissankarkkituubista vissiin kuusi oli auennut ja levähtänyt pitkin pakettia. Nyt tuubien kannet on sen verran tiukasti kiinni, ettei ne ihan herkästi aukea.

Pojista iso laatikko täynnä karkkia oli luonnollisesti ihana asia. ;)

Kissakuvia!

Viime viikolta pari kuvaa: 

Aavalla on sen verran kova meno päällä, ettei siitä saa hyviä kuvia. Paikoillaan neiti on vain silloin, kun se nukkuu.

Elämää kissanpennun kanssa

Vaikka Aava onkin pyhä birma, ja se on rotuna tunnettu rauhallisuudestaan ja hiljaisuudestaan, niin pentuaika on kaikkien kissojen kohdalla samanlainen - kohellusta, kokeilua ja energiaa riittää. Äiti kävi täällä tänään ja toi niiden toisen kissan pentuvaljaat mukanaan. Äiti toisti sitä samaa mantraa kuin minäkin. Kissanpennut (ja lapset) on söpöjä silloin kun ne nukkuu. Harmi vaan, että Aava nukkuu mun mielestä liian vähän kissanpennuksi...

Aava on vielä aika pieni, 15-viikkoinen, enkä ole ihan kaikkia pikkuesineitä pakannut turvaan pienten uteliaiden tassujen tieltä. Ihan joka paikkaan neiti ei vielä yletä, mutta eiköhän se jo kohta pudottele tavaroita kaikista mahdollisista paikoista. Joistain kissakuvista on saattanut huomata, että hyvissä ajoin ennen Aavan saapumista oon ottanut olohuoneen verhot pois. Muita sisustukseen liittyviä erityistoimenpiteitä en ole tehnyt, pikkuhiljaa pitää alkaa miettiä, mitä kaikkea piilottaa tai asemoida uudestaan. 

Mun rutiinit ovat muuttuneet aika paljon. Aava on tosi raivostuttava silloin, kun olen menossa nukkumaan. En halua olla puruleluna tai nostaa kissaa sataa kertaa yössä pois sängystä kieltojen saattelemana, joten nukun makuuhuoneen ovi kiinni. Onneksi mulla on kaksio. Vessassa oon aiemmin käynyt ovi raollaan, koska Kedin mielestä on ollut kiva hengata siellä mun kanssa. Yön kuulumiset ja aamusilitykset ollaan vaihdettu mun aamutoimien yhteydessä. Koska Aava haluaa olla ihan kaikessa mukana ja tutkia jokaikisen paikan, suoritan kaikki vessatoimet (niin vessassa käynnin, hampaiden harjauksen, hiekkisten puhdistamisen kuin hiustenlaiton) ovi visusti kiinni. Kissanpennun ja hiustenlaiton yhteensopimattomuuden huomasin eilen, kun testasin kivaa sulkapantaa kylppärin peilin edessä. Lavuaarin reunalta tipahtanut kissanpentu tarrasi reiteen kiinni kynsillä, ja mulla oli sen jälkeen jaloissa jokunen vertavuotava haava. Laastaripakettien pienille pyöreille laastareille tuli käyttöä, kiitos Aavan.

Aava riekkuu ja riehuu tosi paljon, ja välillä mä olen sen hampaiden ja kynsien uhrina. Ilman Kediä mun elämä olisi vielä kamalampaa - toisaalta asetelma on kohtuullinen, sillä ilman Kediä mulla ei olisi Aavaa. Kedi jaksaa leikkiä Aavan kanssa tosi paljon, ja se on tosi onnellinen uudesta kissakaverista.

Aava juttelee aika paljon, välillä jopa enemmän kuin Kedi. Kedi yleensä käskyttää, mutta Aava sen sijaan marmattaa ja itkee. Eniten marmatusta ja itkemistä saan osakseni suihkussa käynnin jälkeen, koska Aavan mielestä sen pitäisi päästä mun syliin heti kun tulen pois kylppäristä.

Aava on saanut mut arvostamaan tosi paljon Kedin kypsyyttä ja käytöstapoja. En jaksa millään odottaa sitä, että Aava on aikuinen. Aavan positiivisia puolia on sosiaalisuus ja pelottomuus, se ei hirveästi arkaile uusia asioita ja ihmisiä. Ehkä Aava myös onnistuu näyttämään Kedille, että tietyt hoitotoimenpiteet on ihan ok asioita. 

Pentuaikaan kuuluu olennaisena osana sekä söpöys että rasittavuus, eikä kumpikaan ole tullut mulle yllätyksenä. Aavan puremis- ja raapimisinnokkuus on tullut ikävänä yllätyksenä, mutta ehkä Zooplussalta tilattu pentu-Kickeroo on mieleinen painiuhri, kunhan se alkavalla viikolla saapuu. Aava kuitenkin viihtyy hyvin omissa oloissaan ja osaa leikkiä itsekseen, eikä se ole vielä tehnyt mitään tihutöitä. Muovisen vesikipon se tosin on kaatanut, mutta sen touhottamista seuranneena se ei ollut mikään yllätys.

Kesäkuun kissakulut

Kesäkuussa tuli käytettyä vähän enemmän rahaa kissoihin, pääosin siitä syystä että Aava muutti tänne. Aavan sain vanhemmiltani syntymäpäivälahjaksi, mutta muita kuluja pennun hankinnasta syntyi jonkin verran. Olin viime kuussa tosi huono kirjaamaan kissojen menoja exceliin, mutta rahaa meni arviolta 150 euroa. Miltei kaikki se on mennyt ruokaan. Ostin Aavalle kaksi ruokakuppia ja vissiin yhden lelun, niihin meni rahaa kymppi. 

Kedin suhteen tiedän jo aika hyvin, mikä maistuu ja mikä ei. Aavalle taas hankin sekä Megaeläimestä että Faunattaresta kaikkia mahdollisia ruokia kokeiluun. Inhokkiruokia en viitsi tilaa sille Zooplussasta, mutta haluan ruokkia pentua mahdollisimman monipuolisesti. Kedi on ihan tarpeeksi nirso, mieluusti opettaisin Aavan syömään erilaisia ruokia. Pateita, fileeruokia, palaruokia, kastikkeessa ja hyytelössä. Penturuoat on aika pitkälti pateita. Olin tosi yllättynyt siitä, kuinka vähän marketeissa on ruokaa kissanpennuille. Whiskasia ja näitä muita meillä ei siis syödä.

Ruokakustannukset pysyy suht korkeina varmaan aika pitkään, koska kasvavana pikkukissana Aava syö aika paljon, ja Kedikin syö ruokaa paljon aiempaa enemmän, kun se leikkii ja riekkuu Aavan kanssa. Huippusäästöjä en pysty Zooplussassa tekemään, koska kissat ei vielä syö samaa ruokaa. Jossain vaiheessa pystyn ehkä painottamaan ruokatilaukset megapakkauksiin, kun tilaan samalla ruoat mun vanhempien kahdelle kissalle. Bozitan säästöpakkaus vähän houkutti, mutta jätin sen tilaamatta. ;)

Tämän kuun ruokakustannukset ovat siis suht suurenpuoleiset, sillä ainakin kuvittelen tilanneeni ruokaa pitkäksi aikaa.

Aini, laitetaas vielä kaksi kuvaa kissoista.