Tyypit testaa - Cattia

Ostin helmikuussa kokeiluun meille uutta kissanhiekkaa, Best Friendsin Cattiaa, ja lupasin jo silloin kirjoittaa käyttökokemuksia. Kokemusten kirjoittaminen on vähän venähtänyt, mutta sitä enemmän kokemusta on kertynyt... :)

Ihanihan alunperin käytin Kedin kanssa hetken aikaa jotain markettien perushiekkaa, josta ei erityisemmin pitänyt niin kissa kuin henkilökuntakaan. Kaverin kehut ja ekologisuus saivat meidät siirtymään nopeasti käyttämään Ökoplussaa, joka on puupohjainen hiekka. Ei pelletti, vaan aivan kuin isorakeinen hiekka, mutta puupohjainen. Hiekan plussana oli keveys, ekologisuus ja helppo hävittäminen (vaikkei hiekkaa vissiin olisi saanut heittää vessanpönttöön, teimme silti niin. Samaa kautta poistuu paperi ja ihmisen jätökset, miksei siis kissan puuhiekka ja jätökset?). Ökoplussaa käytin tyytyväisenä siihen asti, kunnes muutin nykyiseen asuntooni.

Ökoplussan huono puoli oli pöliseminen, ja etenkin hiekkaa vaihtaessa se pölisi todella paljon. Hieno puupöly teki myös lattiasta nopeasti todella liukkaan. Edellisessä asunnossa oli erillinen vessa, jossa kissojen hiekkalaatikko oli, mutta nykyisessä asunnossa hiekkis on saunassa, joten puupöly liukastuttaisi kylppärin lattian vaarallisen liukkaaksi. Ökoplus meni vaihtoon ja tilalle tuli Extreme Classic, joka on eläinkaupoista saatava paakkuuntuva mikrohiekka. Ihan täysin tyytyväinen en ollut Extreme Classiciin, ja siksi ostin kokeiluun Cattiaa.

Cattia pölisee enemmän kuin EC. Se onkin kyseisen hiekan ainoa huono puoli. Cattia on hiekkana hieman isompaa kuin EC, mutta on silti mikrohiekkaa. Se paakkuuntuu paljon, paljon paremmin; ja se onkin syy siihen, miksi Cattia on jäänyt meillä käyttöön. Ei hajoavia paakkuja. Toinen hyvä puoli on se, että meidän Jumbovessaan menee tasan tarkkaan kaksi 10 kilon Cattia-säkkiä. Ja koska EC:tä myydään 15 kilon säkeissä, niin jossain oli usein, eli noin joka toinen kuukausi, vajaa kissanhiekkasäkki pyörimässä.

Cattia on meillä otettu hyvin vastaan, kissatkin ovat tykänneet. Aava tosin aivastelee aina hiekanvaihtopäivinä, eli ihan täydellinen hiekka Cattiakaan ei ole.

Ja miksi mikrohiekka?

Se on lähimpänä kissojen luontaista tarpeidentekomateriaalia, ja myös oman kokemuksen kautta voin sanoa sen olevan kissoille miellyttävin kuivike. Meillä on kokeiltu Ökon ja mikrohiekan lisäksi myös kristallihiekkaa, jossa yksi kissa kävi kerran kääntymässä. Ei tuntunut kivalta tassuissa, ja kumpikaan, ei Kedi eikä Kaitsu, suostunut käymään tarpeillaan kristallihiekkavessassa. Ökoplussan kanssa ero ei ollut ihan näin selkeä, mutta mieluummin kissat kävivät mikrohiekkavessassa.

Mikrohiekka toki kulkeutuu kissojen tassuissa ja se on ikävää, mutta meillä kissojen vessamukavuus menee esteettisen mukavuuden ohitse. Mikrohiekka on sen verran pienirakeista, ettei se tunnu jalkapohjassa.

Footner - väliaikakatsaus

Mun jalkapohjat näyttää tautisilta.

Footner toimii. 

Haluan rasvata jalat ja poistaa kuolleen ihon!

En saa.

Oletan tämän olevan vaivan arvoista. Jokusen päivän päästä vissiin näkee, onko jalat pehmoiset ja uuden veroiset!

Jalat kesäkuntoon kotikonstein - Footner

Olen mainonnan uhri. Haluan testata kaikkea uutta ja mielenkiitoista.

Tällä kertaa testattavana oli Footnerin kuorintasukka. Kiinnostuin jonkun blogin kautta Babyfootin kuorintasukasta viime joulukuussa, ja törmäsin vähän sen jälkeen Sokoksella Footneriin. Joulukuussa sekä Lifessä Babyfoot että Sokoksella Footnerit olivat loppu, mutta päätin, että kunhan Sokoksella on asiakasomistajapäivät, niin ostan sitten itselleni kuorintasukat testiin. Eikä venatessa mennyt kuin vähän vajaa puoli vuotta!

Molemman merkkiset kuorintasukat kustantavat kolmisenkymppiä, ja ovat kertakäyttöisiä. Oman käsitykseni mukaan molempien sukkien toimintatapa on samanlainen, eli muovisukka laitetaan jalkaan tunniksi, jalat huuhdellaan ja noin viikkoa myöhemmin ihmeitä alkaa tapahtua. 

Footner-sukissa on "huolellisesti valittuja entsyymeitä ja happoja, joiden avulla molekyylit lävistävät kuolleen ihosolukon ja vaikuttavat oikeissa paikoissa". Vaikuttavan aineen sanotaan hajottavan kuivan ihon proteiineja. Geeliseos sisältää myös a- ja b-hydroksihappoja, jotka olen todennut toimiviksi kasvojen kuorinnassa aspiriinikuorinnan muodossa. 

Mun jalkapohjat ovat todella huonossa kunnossa, koska en ole jaksanut hoitaa jalkojani - ja huonon kunnon vuoksi oon ajatellut, ettei rasvaamisessa ole mitään järkeä. ;) Oiva testikohde siis, kunnon kovettumat löytyy!

Kuva Footnerin bannerista

Jalka"hoidon" tein itselleni ihan kotisohvalla, eikä sukkien laitto sotkenut lainkaan, kun sen teki huolellisesti. Sukat eivät tuntuneet oikein miltään, käveleminen oli toki hassun tuntuista. Ei siis kihelmöintiä, polttelua ja muuten kuorivaa, hoitavaa tai kuumottavaa tunnetta. Jalkojen omasta lämmöstä geeliseos lämpeni hieman. Tunnin istumisen ja jalkojen huuhtelun jälkeen jalat tuntuivat vähän turvonneilta. Nyt, puoli tuntia jalkojen pesemisestä, jalat tuntuvat normaaleilta, mutta ihanan kosteutetuilta, koska geeliseoksessa on glyseriiniä.

Nyt vaan odotellaan 5-10 päivää jalkoja rasvaamatta (odottelu vaikeaa, rasvaamattomuus erittäin helppoa) ja katsotaan, onko sukista siihen mitä ne lupaavat!

Blogin karvaiset lapset: Kaitsu

Koska Kedin esittely tekstistä tuli, öh, pitkähkö, päätin kirjoittaa jokaisesta kissasta oman postauksensa, jottei yksi postaus venyisi aivan lukukelvottomaksi.

Kuvat on taas kuvituskuvia, eli eivät ole aikajärjestyksessä eivätkä liity tekstiin sinänsä. Kunhan vaan ovat edustavia kuvia Kaitsusta. 

Kaitsu

Kaitsu oli kesällä 2009 syntynyt pieni suloinen kissalapsi. Kaitsu sisaruksineen löydettiin luonnosta Forssassa syyskuussa 2009 arviolta 2 kuukauden ikäisinä. Vauvojen äitiä ei ymmärtääkseni löydetty. Pennut päätyivät paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle, jossa oltiin sitä mieltä, että pennut olivat liian villejä ja ne tulisi lopettaa. Onneksi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä oltiin sitä mieltä, että pennut olivat vain arkoja, ja tyypit siirtyivät Hesylle.

Kaitsu ja kumppanit eivät olleet erityisen terveitä, ja Kaitsulta hoidettiin ainakin kissaflunssa, silmätulehdus ja giardia Hesyllä asuessa. Giardia pennuilta testattiin vasta maaliskuussa 2010, ja sitä ennen vaivoja oli yritetty hoitaa kaikin muin keinoin. Me käytiin exän kanssa Hesyssä etsimässä Kedille kaveria giardiakuurin alkupuolella, joten ehdittiin tutustua Kaitsuun aika hyvin ennen adoptiota.

Kaitsu oli Kediä reippaampi, mutta silti arka pieni kissalapsi. Kaitsu rakasti Hesyllä ollessaan laatikoita, ja siksi lapsella olikin kopissaan sekä hiekkis että tyhjä laatikko hengailua varten. Kaitsu antoi silittää itseään, ja hetken silittelyiden jälkeen tyyppi rentoutui ja alkoi kehrätä. Hesyllä kehräyksessä kuului outo sivuääni, jota ei kuitenkaan kotona koskaan kuulunut. Arveltiin, että kissaflunssan vuoksi Kaitsun keuhkoissa voisi olla jotain muutoksia, mutta kotona ei tullut ilmi mitään hengitysteihin liittyvää vaivaa.

Naamaväritys ja masujuova <3

Koska odotettiin Kaitsun kotiin muuttoa useampi viikko, mä ehdin moneen kertaan miettiä, että onko Kaitsun ottaminen oikea ratkaisu ja onko se juuri se meidän kissa. Exäni onneksi oli koko ajan vakaasti sitä mieltä, että Kaitsu on meille juuri sopiva kissa. Vaikka Kedille ja Kaitsulle olisi tehnyt hyvää sosiaalisemman kissan seura, niin Hesyllä ajattelivat, että kaksi arkaa kissaa saavat ja antavat rohkeutta toisilleen, ja Hesyllä Kaitsu oli tottunut käsittelyyn ja ihmisten kanssa olemiseen. Hesyllä kissat asuvat pienehköissä kopeissa samassa tilassa, ja aina kun joku vanhempi kissa oli ulkoilemassa huoneen käytävällä, Kaitsu olisi halunnut mennä leikkimään sen kanssa. Kaitsu oli todella kissasosiaalinen kissa, ja se oli päälimmäinen syy siihen, miksi juuri tämä pentu valikoitui meille.

Kaitsu muutti meille 19.3.2010. Kuten Kedin esittelyssä sanoin, eka viikko oli kyräilyä ja sähinöitä puolin ja toisin, mutta sitten kissat vaan yhtäkkiä alkoivat hengata keskenään. Suuressa asunnossa Kaitsun sosiaalisuus katosi aika hyvin, ja ihan viimeiseen asti Kaitsuun sai koskea oikeastaan vain silloin, kun hän itse niin halusi. Usein Kaitsu halusi silityksiä, mutta välillä sai koskea vain herran hännänpäähän. Kaitsu oli näistä kahdesta kuitenkin ehdottomasti sosiaalisempi ja reippaampi, ja se haki seuraa ihmisistä - ei kuitenkaan vieraista.

Monia asioita Kaitsussa olen jo unohtanut. Niitä pieniä juttuja. Kaitsun leikkisyys, ilmeikkyys ja seurallisuus kuitenkin on jotain, mitä en voi unohtaa. Kaitsu tuli viereen ja lähelle, oli ihana pieni ja aktiivinen kissa. Kaitsu rakasti kiipeilypuun pussukassa nukkumista. Ja Kediä.

Kaitsulla on silkkiturkkisin kissa, jonka oon tuntenut

Kaitsu alkoi osoittaa sairastumisen merkkejä marraskuun lopussa 2011. Maanantaina Kaitsulle ei ruoka maistunut, keskiviikkona lapsella näkyi silmässä tulehdusta eikä se jaksanut tehdä muuta kuin köllötellä. Viikkoa aiemmin Kaitsu oli ollut vielä reipas ja leikkisä oma itsensä.

Kaitsu lähti kissojen taivaaseen torstaina 24.11.2011. Lääkärissä Kaitsu halusi olla mun sylissä silloin, kun lääkäri vielä tutki silmät tulehduksen vuoksi ja rauhoite vaikutti tarkempia tutkimuksia varten. Mä kannoin mun rauhoitettuna sylissä lokoisasti retkottavan pienen vauvani ultraäänihuoneeseen, jossa selvisi, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Kaitsu oli vain 2 vuotta ja 4 kuukautta vanha, ja osa mun elämää ainoastaan 1 vuoden ja 7 kuukauden ajan. (Voi olla etten oo osannu laskea oikein.)

Kaitsu rakasti parvekkeella hengaamista ja naapurien kyttäämistä

Kaitsu oli, ja on, mun elämän Se Oikea Kissa. Vaikka mä Kediä rakastankin todella paljon, niin Kaitsussa oli silti sitä jotain, joka teki siitä mun elämän kissan.

<3

Kissakulut 4/13

Taas on aika kuukausittaisen kululistauksen. 

Tässä kuussa ostin karvaisille lapsille lisää hiekkaa ja jonkin verran ruokaa. Latzia ja pakkasessa olevia lihoja on meillä taas kupista aika pitkälti löytynyt. Viime kuussa K-kaupoissa oli tarjouksessa Latzin annospussipakkaukset, ja niitä ostin neljä pakettia. Löysin Cittarista myös Latzin tölkkien 6-packin, joka on suht edullinen. Pakkasessa mulla on aika reippaanlaisesti lihaa, ja ne olisi hyvä syöttää jo pois, koska osa lihoista on ostettu viime vuoden puolella...

Edelliseen ruokapostaukseen sain vinkin eläinkauppojen pakastepötköistä, niitä en oo vielä käynyt ostamassa testaukseen. Ensi viikolla voisin käydä ostamassa jotain testaukseen. :)

Kuivaruokatilanne meillä on hyvä, löysin kaapista avaamattoman pikkupussin Applawsin penturuokaa, ja 7 kg:n Orijen-säkistä on jäljellä vähän vajaa puolet. Koska Aava ei enää oikeastaan kasva, niin ruoan kulutus on meillä suht vähäistä, noin yksi 400 g:n purkki tai 3 annospussia päivässä jaettuna molemmille kissoille. Lisäksi satunnaisesti kuivaruokaa aktivointilaudalta tai kupista. Jos Kedi syö lihaa, niin se tulee muun ruoan lisäksi, koska nälkää se ei Kedin mielestä kunnolla poista - tai ainakin tekee mieli lisää.

Huhtikuun kulut olivat 39,60 euroa. Tämän vuoden ensimmäisellä kolmanneksella kissakuluja on ollut kaiken kaikkiaan 109,20 euroa. Oon ollut yllättynyt kulujen pienuudesta; toki kyllähän meillä valikoidaan kuppiin ja hiekkikseen sitä halvinta mahdollista... Latz, jota meillä nyt pääasiassa syödään, on kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvää, enkä turhaan viitsi maksaa enempää huonommasta ruoasta. Purkit ja pussit ovat meillä paloja hyytelössä, eikä ainakaan Kedin vatsa ole oireillut mahdollisesta viljasta ja kasvivalkuaistiivisteestä. 

Cattiasta pitäisi tehdä oma postauksensa, ja koska sitä on jo toistamiseen hiekkiksessä, on se todettu hyväksi meidän taloudessa. :)

Uutta treeniohjelmaa!

Kävin tänään salilla ja päivitettiin pt:n kanssa mun treeniohjelma. Koska en välttämättä pääse salille kuin pari kolme kertaa viikossa (tavoite kolmessa, välillä toteutus on kuitenkin vain kaksi), niin pt päätti, että otetaan käyttöön yksijakoinen ohjelma, johon tulee sitten vähän variaatioita. Tähän astihan oon tehnyt kaksijakoisella, mutta jos treenikerrat jää vaan kahteen per viikko, niin edistystä ei oikein tapahdu.

Treeni keskittyy suuriin lihasryhmiin ja yläkroppaan, koska jalat mulla on muuta kehitystä edellä.

Treeniohjelma näyttää tältä:

1. Smith- kyykky       

2.

a) Polven koukistus    

      b) Polven ojennus       

3. 

a) Vinopenkki + Smith                   

b) Kevennetty leuanveto                      

4.

a) Yhden käden kulmasoutu              

b) Jalkojen nostot                

5.

a) Pystypunnerrus                       

b) Vipunostot sivuille ja eteen   

6. Vuoropäivinä

a) Hauiskääntö                           

b) Dippi/kevennetty dippi 

c) Jalkaprässi   

7. Vuoropäivinä

a) Vatsarutistus 

b) Selänojennus

Näistä siis 2-5 tehdään supereina, ja ainoastaan vitosessa pidetään tauko, koska koko ajan treenataan samaa lihasryhmää. Todennäköisesti kuolen salille... Ohjelma kuitenkin vaikuttaa tosi monipuoliselta, helpolta ja toteutettavalta. Vähän on sellainen fiilis, että tekisi mieli mennä salille kokeilemaan! Käytiin ohjelma kokonaan tänään läpi ja sen verran hapottaa jalkoja ja selkää, että taidan suosiolla pitää pari lepopäivää. Eiköhän tällä ohjelmalla ja hyvällä ruokavaliolla saada kroppa kivaan (kesä)kuntoon. :) 

Blogin karvaiset lapset: Kedi

Tajusin juuri, etten oo tehnyt esittelyä kissoista! Kaikista kolmesta on ollut puhetta ja Kedistäkin oma kuvapostaus, mutta tyyppien taustoista en oo kertonu mitään.

Asia korjataan nyt.

Kedi

Kedi on arviolta vuonna 2008 syntynyt kollipoika. Kedin olen ottanut Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykseltä yhdessä ex-avomieheni kanssa 22.10.2009. Esyllä Kedin nimi oli Niko, mutta mielestäni nimi ei sopinut kissalle lainkaan, ja nyt jo edesmennyt isosetäni oli myös Niko. Ajatus siitä, että setä ja kissa olisivat samannimisiä, tnutui oudolta. Muutaman päivän kissannimigeneraattorien käytön jälkeen eksyin sivustolle, jossa on listattu kissojen nimiä aakkosittain. Nimiä oli ympäri maailmaa, ja k:n kohdalta löytyi Kedi (turkiksi kissa). Kedi tuntui juuri oikealta nimeltä. Muita vaihtoehtoja olivat ainakin Tikru ja Kendi (swahilia, tarkoittaa rakkautta).

Kedi asunut meillä vajaa pari kuukautta

Elämänsä alkuajan Kedi on elänyt joidenkin tyyppien takapihalla 28 kissan laumassa. Lauma huostaanotettiin syyskuussa 2009, ja ainakin Kedi viiden samannäköisen veljensä kanssa päätyi Hyvinkään esylle. Kedi oli poikaporukan viimeinen vailla kotia. Esylle soittaessani  he sanoivat, että luovuttavat kissan uuteen kotiin jo ensivierailulla. Esyllä olisi ollut myös ihanan reipas ja sosiaalinen poikakissa, jonka luovutusta olisi joutunut odottamaan seuraavan viikon puolelle, sillä kyseinen herra vaati jotain toimenpiteitä (en yhtään muista, mitä). Kyseinen jäppinen oli sen verran sosiaalinen, että sille varmasti oli ottajia, ja toisessa huoneessa ihastuin tähän suloiseen punaiseen nappisilmään. Esyllä Kedi oli kuulemma käynyt puskemassa hoitajien jalkoja, mutta muuten herraan ei saanut koskea. Kedin lempilelu oli keltainen huisku, jolla se taisi pikkaisen leikkiä mun kanssa. Ainakin se katsoi mua reippaasti silmiin piilopaikastaan kiipeilytelineen alta. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Kedi kesällä 2010

Kotona Kedi asui ensimmäisen viikon saunassa. Ainakin minä istuin paljon saunan ovella juttelemassa Kedille, luin sille mainoksia kun en keksinyt enää lisää höpötettävää. Käytiin exän kanssa yhdessä ja erikseen ostamassa poitsulle kolme erilaista keltaista huiskulelua, jotta ois ees jotain tutun tyyppistä uudessa paikassa... Kedi asui silloin ekaa kertaa ikinä ihmisten kanssa kerrostaloasunnossa, eli suuri shokki pienelle kissalle. Kedi leikki jonkin verran huiskuillaan, tosin suurimman osan ajasta se kökötti paikoillaan, ja jos vähänkään meni liian lähelle, niin tyyppi sähisi. Pikkuhiljaa Kedi reipastui, ja uskaltautui kulkemaan asunnossa myös päivisin. Sähinää kuului joka päivä, monta kertaa päivässä. Etenkin silloin, kun Kedin mielestä ihminen liikkui liian nopeasti tai arvaamattomasti, tai jos muuten vaan pelotti. Ehkä noin kuukauden ajan kuljettiin kotona todella hitaasti ja liikkeet oli erittäin hidastettuja. Kedi sosiaalistui koko ajan enemmän, tosin siihen ei saanut koskea eikä lähelle saanut mennä. Kedi tuli itse niin lähelle kuin halusi. Karkkeja ei silloinkaan suostunut syömään kädestä, ei tullut edes käden lähelle. Pikkuhiljaa sähinät vähenivät, ja aika nopeasti Kedi sähisi vain silloin kun sen ohi käveli eikä se ollut ehtinyt piiloon.

Kedi on aina ollut perso ruoalle...

Aika nopeasti tuli myös selväksi se, että Kedin maha on herkkä viljalle, ja meille kehutut Whiskasin kuivaruoat jäivät pois ruokavaliosta ja aloin selvittää, millainen olisi paras mahdollinen ruokavalio kissalle. Kedin kesyttämisen vuoksi olin liittynyt kissafoorumille, josta ammensin tietoa niin totuttamiseen kuin ruokailuun liittyen.

Kun Kedi oli ollut meillä pari kolme kuukautta, alkoi olla selvää, että ihmisten seura ei ole tälle kissalle tarpeeksi. Vaikka Kediä leikitettiin huiskulla niin paljon kuin vaan pystyi, jätkä vaelteli ympäri asuntoa ja naukui. Kedi myös hengasi todella paljon mun ja exän seurassa - ei kanssa, mutta kuitenkin samassa tilassa sopivan välimatkan päässä. ;)

Kedi tammikuussa 2012

Kaitsun tultua Kedi lopetti miltei kokonaan ihmisten kanssa hengaamisen ja keskittyi uuteen kaveriinsa. Poikien toisiinsa sopeutuminen kesti viikon, ja sen jälkeen pojat olivat kuin paita ja peppu. Kuukausi Kaitsun kotiinmuuton jälkeen Kedi antoi silittää itseään ensimmäisen kerran. Kedi oli asunut meillä silloin puoli vuotta. Aluksi Kedin päähän ei saanut koskea, ja käsi oli pelottava. Pikkuhiljaa Kedi alkoi uskoa, että kohti tuleva käsi ei lyö eikä satuta, vaan se on kiva juttu.

Pojat kesällä 2010

Nykyään Kedi on sosiaalinen, mutta viihtyy aika paljon omissa oloissaan. Kedi rakastaa silityksiä, ja tulee usein puskemaan. Välillä vähän jännittää, mutta se menee nopeasti ohi. Kedin saa nykyään jo nostaa syliin, tosin se on silloin aivan jäykkänä eikä viihdy sylissä paria sekuntia pidempään. Kynsiä ei saa leikata, rähmien putsaaminen silmistä ei ole kivaa, ja korviin ei saisi mielellään katsoa, eikä oikeastaan edes koskea. Silittäminen on ihanaa, harjaaminen on ihanaa, vieressä köllöttely on ihanaa, ja innostuessaan myös tassuilla mäiskiminen olisi ihanaa. Kedi tulee nykyään myös sänkyyn viereen nukkumaan, ja aamulla se tulee aika usein siliteltäväksi. Aiemmin aamukiehnäykset oli Kaitsun juttu, ja Kedi tyytyi huutamaan lattialla "ruokaa kuppiin". (Tai niin se olisi huutanut, jos olisi puhunut ihmistä.)

Kedi loppuvuonna 2011 ainoana kissana ollessaan - silitysaika!

Suurin edistys Kedin paluumuuton jälkeen on ollut se, että vieraat ei enää pelota Kediä niin paljon. Aina välillä pitää käydä keräämässä rohkeutta sängyn alla, mutta sekin aika on vähentynyt kymmenestä minuutista ihan muutamaan. Välillä riittää, että pakittaa makkarin ovelle, ja sieltä tsekkaa, että kuka tuli kylään. Vieraat saavat osansa Kedin puskuista, tosin kenenkään muun kanssa Kedi ei ole ihan yhtä rennosti kuin mun äidin. Paluumuuton jälkeen Kedi oli ihan yhtä reippaasti mun kuin äidinkin kanssa, mutta nykyään pitää välillä käydä keräämässä rohkeutta mun jaloista, eikä se ihan yhtä innokkaasti enää mene äitiä puskemaan kuin aiemmin.

Kedi mun vieressä nukkumassa porukoilla asuessaan

Porukoille muuttaessa Kedi tuli ekaa kertaa ihan viereen hengaamaan

Kedi on ihana, mutta silti edelleenkin suht haastava kissa. Kopittaminen, lääkärikäynnit ja lääkintä on jotain, mitä haluaisin olla tekemättä tämän kissan kanssa. Kedi on kerran lääkärissä puolustautuessaan purrut ja raapinut eläinlääkäriä. Tämä tyyppi ei siis ole alistuvaa sorttia, eikä hae turvaa musta. Mä en myöskään halua olla lääkärissä se, joka käsittelee Kediä, koska mulla ei ole tilanteen vaatimaa varmuutta. Varmaotteisen ja rauhallisen eläinlääkärin kanssa uskon ja tiedän Kedin käyttäytyvän nätisti.

Suht tuore kuva esikoiskissasta