Kissojen kuluja

Tässä postauksessa on sekä joulukuun 2012 että koko vuoden 2012 (meidän tapauksessa huhti-joulu) kulut. 

*

Joulukuussa kuluja tuli vain ruoasta. Ostin alkukuusta Mjauta marketista, ja kuun puolessa välissä tein tilauksen Zooplussalle. Zooplussalta tuli vain märkistä, koska meidän kuivaruokatilanne on vielä oikein hyvä. Tilasin samalla kertaa omille tyypeille että vanhempieni kissoille, joten sain hyödynnettyä sekä kanta-asiakasalennuksen (maksullinen tarjous, jonka olen saanut joskus aikaa sitten) että suurtilaustarjouksen. Kantisalennuksia Zooplus kauppasi aikaa sitten, en muista milloin. Vaihtoehtoina oli muistaakseni 1 vuodeksi 3% alennusta, 1 vuodeksi 5% alennusta ja 3 vuodeksi 5% alennusta. Itselläni on tämä viimeinen. Olen siis maksanut Zooplussalle, jotta olen saanut tämän alennuksen. Alennus on kuitenkin maksanut itsensä jo takaisin, ja saan alennusta kaikista tilauksista. "Suurtilaustarjous" on taas yli 100 euron tilauksille, sama 5% alennusta. 

Joulukuussa omien kissojen ruokaan meni rahaa 72,60 euroa. Zooplus-tilaus tuli vähän ennen joulua, ja ruokia on vielä kaapissa. Kedi ja Aava saivat Zooplussalta syötäväksi Miamorin 22 x 100 g annospusseja, makuna ankka ja siipikarja, sekä Bozitaa kalkkunan, kanan ja kalkkunan sekä kanin makuisina. Jokaista tetraa tilasin 36 kpl, ja kaikista 18 tetraa tuli meille. Vanhempieni kissoille tilasin lisäksi Feline Portan kanaa sekä tonnikalaa, ja näistä otin tyypeille kaksi purkkia maisteltavaksi. Tonnikala upposi ihan ok.

*

Vuoden 2012 kissakulut olivat 1 041,91 euroa. Kuluja olen alkanut laskea vasta huhtikuun puolesta välistä, eli siitä asti, kun Kedi on muuttanut takaisin mun luo asumaan. Per kuukausi menoja on ollut suurinpiirtein 116 euroa. Menot eivät ole jakaantuneet täysin tasan, vaan välillä on ollut kuukausia, joina olen käyttänyt tai ylipäätään pystynyt käyttämään vähemmän rahaa. Hiekkoja olen ostanut paljousalennukselta eläintarvikeliikkeistä, eli noin neljän kuukauden hiekkahankinnat ovat osuneet yhdelle kuukaudelle. Zooplussalta olen myös tilannut ruokaa reilusti kerralla - suuret pakkausmäärät ovat kilohinnaltaan halvempia ja kun kuluttaa yli 100 euroa, niin saa 5% alennusta. Suuri määrä ruokaa kotiin kuljetettuna on ihan kiva juttu.

Kuluihin ei ole laskettu Aavan hintaa. Aavan hinta (900 euroa) lisättynä näihin kuluihin tekisi vuoden kuluista vähän vajaa 2000 euroa. 

Mitään ylimääräistä en ole ainakaan omasta mielestäni ( ;) ) ostanut, joten nämä euromäärät antavat hyvän esimerkin siitä, mitä kissan omistaminen ja ylläpito maksaa. Ostin Kedille uuden kiipeilypuun, koska vanha muutti alkuvuodesta kissan mukana vanhempieni luo. Aavalle piti ostaa ruokakupit, ja ostin Kedille myös uuden vesikupin. Hiekkikset olivat vanhat.

Muita lääkärikustannuksia viime vuonna ei tullut kuin Aavan sterilaatio. Itse uskon ja luotan vahvasti siihen, että hiekkaan ja ruokaan vähän panostamalla saa vältettyä ylimääräisiä eläinlääkärikustannuksia. Toisaalta Mjau, joka on nykyään kissojen pääasiallinen ruoka, ei ole kallista. Hinta-laatu-suhteeltaan se on törkeän halpaa!

Tässä vielä kissakaarikuva pöljistä:

Näin meillä nukutaan

Treeniohjelman päivitystä

Mulla oli tänään tapaaminen pt:n kanssa. Tarkoituksena oli vähän päivittää treeniä korvaavien liikkeiden muodossa ja halusin, että samalla tsekataan pari liikerataa. Yllärinä oli ennen treeniä tehty uusi kehonkoostumusmittaus. Tällä kertaa en halunnut tuloksista kopiota itselleni, koska ne ei ainakaan mun mielestä pidä paikkaansa. Mittarin mukaan olin laihtunut about kilon; tosin se voi pitää paikkansa, koska oon treenin myötä hoikistunut ja kiinteytynyt. Kummallisia tuloksia oli rasvojen ja lihasten määrässä. Testin mukaan multa olisi lähtenyt lihasmassaa ja oisin kerännyt vyötärölle rasvaa. Omien havaintojen mukaan lihasta on kuitenkin tullut lisää, ja vyötäröllä ollut vähä rasva on aika hyvin kadonnut. Onneksi tämän jälkeen tehty treeni todisti, että takapakin tai paikoillaan junnaamisen sijaan oon mennyt huimasti eteenpäin.

Tänään muokattiin pääsääntöisesti selkätreeniä. Selkätreenin smith-kyykyn sijaan halusin, että tsekataan jalkapäivän ykkösliike eli boxi-kyykky (etukyykky penkille). Tekniikka oli hyvä, ja 10 kilon tangon vaihdoin 15 kilon tankoon. Käsipainojen kanssa tehty penkkipunnerrus siirtyi penkille ja tangolle. Ekalla treenikerralla olin saanut hädintuskin tehtyä yhden toiston tangon kanssa, nyt meni jo kolme sarjaa kahdeksalla toistolla. Edistystä on tapahtunut! Käsipainoilla tehdyn kulmasoudun variaatioksi tuli alataljasoutu.

Ihan uusi liikekin tuli mukaan selkätreeniin, nimittäin pullover. Pullover on rintalihasliike, joka venyttää tehokkaasti rintalihasta, eli on avaava liike (linkki). Linkin mukaan liike on tunnettu, mutta itse kuulin siitä tänään ekaa kertaa. Tyttötreenauksessa ei vissiin hirveästi pulloveria tehdä... ;) Linkin takaa löytyy Kaikki kuntosaliharjoittelusta -nettisivu, johon aion itse tutustua tarkemmin. Nimen perusteella sivustosta nimittäin saattaa saada erittäin paljon irti. Alla vielä video pulloverin tekemisestä. Alkulöpinöiden jälkeen itse treenivideo alkaa noin kohdassa 00:50.

Ylätaljan variaatioksi tuli kevennetty leuanveto. Ylätaljan kanssa en oo oikein saanu kunnon tuntumaa selkään, mutta kevennetty leuanveto kyllä tuntuu! Hartioihin laitettiin superiksi vipunostot sivulle ja pystypunnerrus istualtaan tehtynä. Jalkapäivän lankku muuttui myös TRX-liinan kanssa tehtäväksi, koska keskivartalon lihakset on kehittynyt jo sen verran hyvin, että saan kropan pidettyä kasassa ja selän suorana.

Näillä liikkeillä plus niillä vanhoilla mennään vielä jonkin aikaa, ja sitten treeniohjelma muuttuukin kolmijakoiseksi!

Treenitavoite

Salipostauksessa mainitsin, että mun treenauksella on jokin tavoite. Tavoite ei ole mikään suurensuuri, mutta on se edes jotain. 

Bodyfitness on tällä hetkellä todella pinnalla, ja fitnesskroppa on todella tavoiteltu. Asiasta on uutisoinut muun muassa Iltalehti täällä. Itse en ole ihan fitnessiin hurahtanut, ja fitnessmallienkin kropat on välillä turhan lihaksikkaita mun makuun. Ehkä Janni Hussi ei-kisakunnossa ois sellainen, mihin olisi kiva tähdätä. Treenattu, mutta silti naisellinen, hoikka eikä liian timmi. Vatsalihakset piirtyy, mutta vatsa ei oo tiukka 6-pack. 

Kuvat Googlesta

Itse oon pitkä ja hoikka, ja liian lihaksikas vartalo ei mun mielestä näyttäisi hyvältä. Vaikka painoindeksin mukaan oon alipainoinen, niin itseni ja peilin mielestä oon just sopiva. Vähän lisää painoa, niin maha pömpöttäisi - ainakin jos painoa tulee rasvan muodossa. 

Treenaamisen tavoitteena ei missään nimessä ole painon pudottaminen tai hoikistuminen, vaan lihasmassan kasvattaminen. Tämä näkyy niin ruokavaliossa (josta juttua tulossa myöhemmin) että treenissä. Personal trainerini on ehdottomasti kieltänyt aerobisen treenin (lämppäriä, palautumista ja normaalia hyötyliikuntaa mukaan laskematta). Yhden hidastempoisen, palauttavan aerobisen saisin tehdä viikossa, jos välttämättä haluaisin. Tälle en kuitenkaan ole kokenut tarvetta (lue: en ole jaksanu vaivautua ;) ). Koska aerobinen treeni kuluttaa energiaa, niin mun pitäisi syödä vielä enemmän, jotta mulla ois sitä jotain, millä rakentaa lihasmassaa. En siis tuhlaa vähiä energioitani turhaan vaan suuntaan ne siihen, mihin on tarkoitus. 

Omat tavoitelihasryhmäni ovat kädet ja takareidet, hyvänä kakkosena tulevat pakara ja yläselkä. Mun narukädet ovat aivan kamalat, haluaisin niihin ehdottomasti lisää massaa lihasten muodossa. Takareisi on mulla aivan olematon ja kateellisena katson niitä, joilla se piirtyy hyvin ja joillakin se on tosi pullea. Pulleaa, todella treenattua takareittä mä en varmaan koskaan saa, mutta jos se ees vähän erottuis niin olisin tyytyväinen. Eli ei olisi tällainen suora ja olematon kuin nyt.

Perintötekijöiden vuoksi mua uhkaa persjalkaisuus, ja pakaratreenin avulla yritän välttää tätä niin pitkälle kuin vaan pystyn. En halua roikkupersettä vaan pyöreän pakaralihaksen. Ja jotta kokonaisuus ois tasapainossa, niin haluaisin pikkasen erottuvuutta myös yläselkään. Kokemuksesta onneksi tiedän, että yläselkään mulla tarttuu lihakset suht hyvin, kädet on se suurin haaste. Täytyy myöskin olla varovainen sen kanssa, ettei paino putoa ja käsistä katoa kaikki rasva, muuten mulla on sellaiset kamalat kuihtuneet Madonna-kädet. Ei en halua!

Joulukuussa tehtiin pt:n kanssa kehonkoostumusmittaus, josta näkee, mikä on lähtötilanne. 

Pituus 174 cm

Paino 58,1 kg (alhaisimmillaan pitkään aikaan)

BMI (painoindeksi) 19,2 (eli 'alipainoinen')

BMR 5703 kJ / 1363 kcal (eli se, mitä kroppa kuluttaa jo itsestään)

Rasvaprosentti 22,8% (sopivan alhainen)

Fat mass 13,2 kg (kehosta rasvaa)

FFM (fat free mass) 44,9 kg

TBW (total body water) 32,9 kg

Kolmesta vikasta en ymmärrä mitään, mutta vissiin ihan normaaleissa määrissä ollaan. Kehonkoostumusmittauksessa eriteltiin myös eri ruumiinosien rasvaprosentti, fat mass ja ffm. Käsissä ja torsossa rasvaprosentti oli parinkympin luokkaa, molemmissa jaloissa rasvaprosentti oli 26,1%. 

       

Kuntosaliharjoittelu ja siihen olennaisesti liittyviä asioita

Pääsi käymään niin, että liityin marraskuun lopussa ihan lähelleni avatulle kuntosalille. Siitä, kun viimeksi olen treenannut tosissani, on vuosia aikaa, ja kunnon-ylläpito -salilla käymisestäkin oli aikaa reilu vuosi. Koska halusin parhaan hyödyn salitreenistä ja koska tekniikat o(li)vat osittain hakusessa, tein kymmenen kerran sopimuksen kuntosalin personal trainerin kanssa. Sopimus on jo osittain maksanut itsensä takaisin kunnon treenin muodossa.

Koska kyseessä ei ole ns. sikaniskasali, vaan "moderni ja tyylikäs" jokatyypin sali, niin en luota siihen, että jos jotain väärin tekisin niin joku osaavampi tulisi jeesaamaan ja korjaamaan. Toki kyllä niitä himotreenaajamiehiä siellä käy, usein iltaisin (ja etenkin perjantai- ja sunnuntai-iltaisin [tai silloin oon näihin tyyppeihin törmännyt]). Personal trainerin avulla olen jo päässyt treenaamaan kyykyn oikeaa tekniikkaa, joka alussa oli aivan hakusessa. Nyt jo syytän silloista treenin vähyyttä, koska sittemmin monen liikkeen tekeminen on tuntunut luontevalta, kun on jokusen kerran vähän muistutellut lihaksia. Ehkä mun kyykky ei ole oikeasti ihan niin "body pump" ja vähän sinne päin. Väärällä tekniikalla kuitenkin ottaa sen riskin, että hajottaa kroppansa...

Mun saliohjelma on ollut tähän asti kaksijakoinen, ja oon käynyt salilla 2-3 kertaa viikossa. Selkäpäivään on kuulunut:

1. Lämppärikyykky takanojalla smithissä, tarkoituksena hakea tuntuma etenkin pakaraan.

2. Rintalihas selinmakuulla käsipainoin.

3. Yhden käden kulmasoutu

4. Ylätalja kapealla otteella

5. Pystypunnerrus vuorokäsin käsipainoilla

6.  Vatsat laitteessa

Jalkapäivä on kestoltaan pidempi ja treeninä ihan kamala:

1. Etukyykky. Teen kyykyn niin, että istun penkille, suoristan selän ja nousen ylös. Edessä on 10 kilon tanko tuomassa painoa. 

2. Reiden koukistajat päinmakuulla

3. Jalan ojennus. 2&3 olisi tarkoitus tehdä vuorotellen, mikä tosin aina ei onnistu. 

4. Yhden jalan kyykky TRX-naruissa

5. Hauiskääntö

6. Ojentaja

7. Selkä penkissä

8. Lankku

Ennen treeniä teen 5 min aerobisen lämppärin ja treenin jälkeen 5-10 min palauttavan aerobisen. Etenkin ennen jalkatreeniä tykkään "polkea paikoillaan" AMT-laitteessa. Se on kiipeämistä, ja lämmittää mun mielestä jalat paremmin treeniä varten kuin AMT:ssä kävely/hölkkä tai perus crosstrainer-hölkkäily. Alla esittelyvideo Precorin AMT-laitteesta:

Kuten treeniohjelmista huomaa, on jalkapäivä kestoltaan pidempi, ja se on myös liikkeiltään rankempi. PT:ni avulla oon jonkin verran päässyt omalta mukavuusalueeltani pois. Aiemmin oon tykännyt tehdä liikkeet niin, että ne tuntuu, mutta treenaaminen ei ole tappelua. Nykyään tappelu ja itsensä haastaminen on miltei jokakertaista. Jos alkaa tuntua liian vaivattomalta tai siltä, että vielä voisi mennä muutama toisto, lisään painoja. Eniten tämä näkyy jalkapäivänä. 

Reiden koukistajan ja ojentajan treenaaminen on kamalinta maailmassa. Ojentaja vielä menettelee, mutta koukistaja on ihan syvältä. Kun ojentajaa treenaa laitteessa, istuvassa asennossa nostetaan jalat suoriksi. Vikat toistot polttaa ja hapottaa, ja kivulta ei voi välttyä. Vaikka se sattuu, niin se sattuu hyvällä tavalla (tai sitten teen liian pienillä painoilla ;) ). Koukistajan kunnon treenissä vikat toistot on pelkkää tappelua ja kiroamista, koska kun lihas väsähtää, se ei tottele. Tuntuu niin turhauttavalta koukistaa jalkaa KUN SE EI TEE MITÄÄN. Jotenkin vaan yrittää ja pakottaa sen lihaksen tottelemaan edes jotenkuten, ja tekisi mieli itkeä kun ottaa päähän. Ihan vikalla toistolla ei saa painopakkaa nousemaan paljon yhtään, ja silloin tyydyn vaan jarruttelemaan todella, todella hitaasti alas, jotta saisi edes jotain irti siitä vikasta toistosta. 

Lemppariliikkeeni on ehdottomasti jalkapäivänä tuo yhden jalan kyykky, joka sattuu, turhauttaa kestollaan ja sillä, että se nostaa sykkeen järkyttävän ylös. Hengitystä joutuu tasaamaan jatkuvasti. Tuntuma tulee helpolla, ja tämän liikkeen jälkeen jalat on ihan poikki. Oon kerran joutunut ruuhka-ajan vuoksi tekemään tämän ennen reiden ojentajaa ja koukistajaa, ja kokemus oli kammottava. Koukistajaa tehdessä oksetti todella paljon, koska pää oli alaspäin, töitä joutui tekemään tosissaan ja syke huiteli jossain katonrajassa.

Salikärpänen ei ole vielä päässyt kunnolla puraisemaan, mutta oikein mielelläni menen salille tekemään selkätreenin. Pari treenikertaa on tullut jalkapäivän kammottavuuden takia sysättyä myöhemmäksi, on pakko myöntää. Jalkatreeni on enemmän sellainen vapaapäivän treeni, jolloin saa rauhassa syödä aamupalan ja venailla sen sulamista ennen salille menoa, treenin voi tehdä rauhassa ja kotona sitten voi käydä suihkussa, ottaa palkkarin ja olla kiirehtimättä. 

Rauhallisuus ja ajan kanssa toimimisen taustalla on pt:ni toteamus siitä, että treenaajia on kahta lajia: niitä jotka kovan treenin vuoksi itkevät ja niitä jotka oksentavat. Olen huomannut kuuluvani jälkimmäiseen joukkoon, ja olo ei ole paras mahdollinen, kun syke nousee korkealle. Jalkapäivänä treenataan isoja lihaksia, ja se tarkoittaa sykkeen nousua... :P

Jottei tästä postauksesta tulisi ylipitkää, teen ruokavaliolle ja tavoitteelle omat postaukset.

2013

Joulukuu oli ja meni, ja tammikuukin on jo puolessa välissä. Parin kuukauden ajan on ollut kiirettä ja muka-kiirettä, enkä oo ehtinyt/jaksanut kirjoittaa uusia postauksia, vaikka aiheita olisi vaikka... no jos ei oikein kuinka ja paljon, niin ainakin jokunen.

Tämän kuun aikana aion kirjoittaa vielä joulukuun + vuoden 2012 kissakulut - luulin jo hävittäneeni joulukuun kissanruokakuitit, mutta löysinkin ne käsilaukkuni kuittimerestä. Ne saattavat vielä olla tallella. Joulukuun suurin kissakustannus oli Zooplus-tilaus, ja sen tiedot on helpompi kaivaa esiin. Zooplussalta ruokien tilaaminen saattaa vähentyä jonkin verran, sillä me ollaan tyyppien kanssa siirrytty syömään (tai siis tyypit syö, en minä) Mjauta/Bozitaa, ja oikein järkytyin kun huomasin, että se on paaaaaljon kalliimpaa Zooplussalla kuin Suomen hypermarketeissa. Toki kaikkia makuja Suomesta ei saa, ja niitä erikoisempia voi Saksasta asti hankkia. Vaihtelu virkistää jne. ja nämä nirppanokat ovat välillä turhankin kriittisiä ruokakupin sisällön suhteen. Välillä on hyvä saada uusia makuja kokeiluun, jotta ne vanhat taas maistuisivat.

Lisäksi pitää kirjoittaa vähintään yksi postaus salitreenauksen aloittamisesta ja kaikesta muusta jännästä siihen liittyvästä!

Mua on pitkään mietityttänyt oman blogin profilointi ja aiheet, joista kirjoitan. Oon pitkään ollut ja nykyään oon vielä vähän lisää kiinnostunut kosmetiikasta ja hiustenhoidosta. Siitä ja niistä tuotteista, joista itse tykkään, ois kiva kirjoittaa. MUTTA. Mä en ole kosmetologi/kampaaja/mikään muu asiaan ja alaan liittyvä, eikä mulla ole mitään omaa tietotaitoa. En sano, että olisi väärin kirjoittaa asiasta, josta ei tiedä, mutta itse koen vähän haluttomuutta sittenkään kirjoittaa asioista, joihin mulla ei ole muuta sanottavaa, että tykkään näistä ja nää sopii mulle. Koska en osaa sen paremmin sanoa, että miksi tykkään ja miksi sopii ja keille kyseinen tuote sopii. Mielelläni ehdottelen asioita muissa tilanteissa ja paikoissa muille, mutta itse koen parhaaksi kirjoittaa blogissani asioista, joita pystyn myös perustelemaan.

Siis onhan mun shampoot ja muut tukkajutut ihan superihania, mutta ehkä joistain toisista blogeista saa vähän enemmän irti. :)

Tällainen oli nyt tämä vuoden eka postaus, täynnä tekstiä mutta ilman mitään kunnon sisältöä. Sisältöä luvassa jossain muussa postauksessa myöhemmin.

Koska monissa blogeissa on koottu koko viime vuosi yhteen ja etsitty sitä kautta jotain huippuhetkiä, niin haluan itsekin koota vuoden 2012 ja todeta asian, jonka itse viime vuoden aikana oivalsin:

"Kissanpennut on söpöjä, mut ne on ihan kauheita". Älkää siis tehkö kuten minä vaan tehkää kuten sanon, ja pysykää erossa kissanpennuista. Niistä on vaan harmia ja ne on vain yksi iso riesa. Aikuiset kissat on ihan eri juttu, ne on ihania. Etenkin sellaiset punatiikerit huostaanottotapaukset. <3

(Ja jos Aavan kasvattaja sattuu lukemaan (ja kaikki muut: älkää ottako liian vakavasti!), niin on Aava ihan kiva ja ihana, mutta me ollaan Aavan kanssa oltu viimeiset lähes 7 kuukautta eri mieltä siitä, mitä kissanpentu saa tehdä ja minne kissanpentu saa mennä. Ja voi helvetti että sillä on kova pää ja mikään ei mene jakeluun! Käytöstavat ja säännöt ovat neidillä edelleen ihan yhtä hakusessa kuin oli tänne tullessa, korvat on vaan koristeena jne., mutta marmattamaan neiti on oppinut. Sitä se tekee silloin, kun se tajuaa että ihan tosissaan kiellän sitä tekemästä jotain - ja tekemättömyyden sijaan siis kitistään siitä, kuinka väärin pienen kissanpennun komentaminen on...)