Sesonkiaika käsillä!

Nimittäin kissanpentujen sesonki. Näemmä myös rotukissojen kiimat keskittyvät pääsääntöisesti kevääseen tai pentujen halutaan syntyvän keväällä/kesällä, sillä etenkin Pyhä Birman Kissa ry:n nettisivuille on päivitetty aika paljon syntyneitä pentuja. Pentulistaa on selattu ahkerasti ja muutamaan kasvattajaan oon ottanut yhteyttä.

Kuvat: Heikki Siltala

Ihmiset ottaa mielellään kissoja kesällä, kun pennun hankinnan voi ajoittaa kesäloman yhteyteen. Mä olen oman kesälomani jo pitänyt, mutta ajattelin toivoa vähän pitemmän vapaan viikonlopun niin voi sitten pitää pienen kissamammaloman. En halua pennun joutuvan olemaan ihan heti yksikseen kotona, ja haluan olla ekoina päivinä seuraamassa, kun Kedi ja pentu tutustuvat toisiinsa. Toisin kuin vissiin koirilla, niin kissojen tutustuminen toisiinsa vie aikaa. Joillain menee pari päivää, toisilla voi mennä muutama kuukausi, ennen kuin kissat hyväksyvät toisensa kunnolla. Joissain tapauksissa kissat eivät tule koskaan toimeen keskenään.

Kissanpennun hankinnassa kannattaa pitää muutama asia mielessä.

Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Jotkut kasvattajat luovuttavat pennun vähän tätä vanhempana, mutta alle 12-viikkoinen pentu ei ole valmis muuttamaan uuteen kotiin (paitsi hätätapauksessa ja silloinkin uudessa kodissa on hyvä olla kissakaveri). Vaikka pennut oppivat sisäsiisteiksi ja syömään kiinteää ruokaa siinä 8 viikon paikkeilla ja 10-viikkoisina tuskin hengaavatkaan emonsa kanssa, niin tuona aikana pentu oppii paljon niin emoltaan kuin sisaruksiltaan. Moni kissan käytöshäiriö johtuu liian aikaisesta vieroittamisesta. Se ei ole oppinut leikkiessä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä tai sen kehitys on muuten jäänyt kesken liian aikaisin.

Kuvat: Heikki Siltala

Turun rotukissayhdistyksen sivuilla on hyvä teksti siitä, miksi rotukissa maksaa. Kissanpennun kasvattamiseen tosin kuuluu kuluja, oli kyseessä rotu- tai kotikissa, joten sen, että kissanpennusta pyydetään parikymppiä, pitäisi saada hälytyskellot soimaan. Kissanpennun pitäisi olla luovutusikään mennessä kahdesti rokotettu, madotettu, eläinlääkärin tarkastama, sosiaalistettu ja totutettu käsittelyyn sekä ruokittu laadukkaalla ja monipuolisella ruoalla, mieluusti myös raa'alla lihalla. Rotupennun hintaan kuuluu lisäksi usein sirutus (myös kotikissanpentu on hyvä siruttaa), pennun rekisteröinti (maksaa vissiin parikymppiä) ja vanhempien testaus. Näinollen hyvin hoidetun kotikissanpennun hinnan kuuluisi olla muutaman sadan euron luokkaa, ellei jopa enemmän. Kasvatus maksaa, kissan hoitaminen maksaa, etenkin pentujen hoitaminen maksaa, ja näin ollen hyvinhoidettua kissanpentua ei voi saada muutamalla kympillä.

Kaikilta kissoilta, joilla teetetään pentuja, olisi hyvä testata Fiv ja Felv (kissan immuunikato ja leukoosi, hyvää tietoa täältä, täältä ja täältä). Fiv etenkin on suht yleinen tauti vapaasti ulkoilevilla kissoilla. Rotukissoilla on joitain sairauksia, kuten esimerkiksi norskeilla sydänviat, joiden vuoksi pentujen vanhemmat testataan ultraamalla ennen astutusta. Rotukissanpentujen vanhempien halutaan luonnollisesti olevan terveitä, jotteivät sairaudet periytyisi ja jotta niitä saataisiin karsittua kannasta. Geenitesteistä lisää täältä (tai ainakin listaus kissojen ja muiden eläinten geenitestattavista taudeista), ja kissojen yleisistä sairauksista täältä. Jälkimmäisessä on tietoa myös geenitestattavista sairauksista (mm. HCM ja GSD IV). 

Jos jollakulla on palava tarve kokea kissanpentujen pikkupentuaika, niin suosittelen ottamaan yhteyttä lähimpään eläinsuojeluyhdistykseen ja ottamaan kantavan emokissan sijoitukseen tai hankkimaan sijoituskissan. Kummassakin tapauksessa olisi hyvä käydä rotukissayhdistyksen kasvattajakurssi, sillä sieltä saa hyvää tietoa kissan kasvatuksesta ja synnytykseen sekä pentuaikaan liittyvistä riskeistä.

Pennut on söpöjä ja suloisia, mutta niillä riittää energiaa ja ne touhottaa (ja tuhoaa) paljon. Leikkivä ja riehuva pentu ei ole käytöshäiriöinen, vaan ihan normaali pentu. Verhoissa on kiva kiipeillä, vaikka olisikin kiipeily- ja raapimispuu, kaikessa pitää saada olla mukana ja kaikki asiat on i-ha-ni-a ja tosi jänniä. Jos ei jaksa tai kestä riehumis- ja riekuntavaihetta, joka kestää vuodesta kahteen, tosin aktiivisempien rotujen kohdalla koko eliniän, niin kannattaa suosiolla ottaa aikuinen kissa. Aikuisia löytyy eläinsuojeluyhdistyksiltä ja kasvattajilta. Apulaan ja muihin annetaan/myydään-palstoihin suhtautuisin varauksella, sillä vaikka myyjä väittäisikin, että kissasta luovutaan allergian tai elämäntilanteen muutoksen vuoksi, niin taustalla voi olla käytöshäiriöitä tai sairauksia.

Kissaan, niin aikuiseen kuin pentuunkin, tulee sitoutua koko sen loppuelämän ajaksi, ja kissa elää keskimäärin 15-20 vuotiaaksi. Kissa ei kuulu Suomen luontoon eikä tule toimeen yksin, joten KESÄKISSAA EI SAA OTTAA EIKÄ KISSAA SAA MYYDÄ KESÄKISSAKSI. En ymmärrä niitä, jotka omaan napaan tuijottaen hankkivat kissanpennun ainoastaan kesäloman viihdykkeeksi ja hylkäävät sen sitten mökille.

Nyt on siis niin kissanpentu- kuin kesäkissasesonki. Ensimmäinen ok, jälkimmäinen todella tuomittavaa.