Sääret kesäkuntoon!

Ihanaa, tänään oli eka kunnon kesäpäivä. :) Päätin, että tänä kesänä käytän enemmän hameita ja mekkoja, ja pitäähän kesällä noin muutenkin karvoituksen olla kurissa. Sheivauksesta päätin luopua lopullisesti viime vuoden lopussa. En tiedä, onko joillakuilla sitä ongelmaa, että etenkin sääret olisivat jatkuvasti liian kosteutetut, mutta mulla ei ainakaan ole. Ilman sheivaamista säärten iho on todella kuiva, jatkuva sheivaaminen ei sitä helpota. En ole varma, mistä syystä mulla on tullut molempiin kainaloihin pienet luomet, mutta mulla on pieni epäilys siitä, että höylällä on asian kanssa jotain tekemistä. Mulla kasvaa myös ihokarvat suht nopeasti, niin vähintään joka toinen päivä pitäisi olla karvoja ajamassa, jotta sänki pysyisi kurissa.

Kävin viime kesänä viikon tai kaksi ennen Santorinin reissua sokeroimassa kainalot, sääret ja bikinirajan, ja kosmetologi (tai millä nimikkeellä kauneushoitoloiden työntekijät ovatkaan) sanoi, että olisi kannattanut aloittaa karvojen poistaminen aiemmin, jotta lopputulos olisi parempi. Tänä vuonna aloitin karvojenpoistorumban jo tammikuussa. Ihan aluksi poistatin kaikki kauneushoitolassa, ja sitten kun alkoi tuntua siltä, että kipu säärien ja kainaloiden osalta oli siedettävää, päätin alkaa poistamaan karvoja myös kotona.

Ostin Flamingon Lifestä EasySweet-sokeria. Yksi purkki maksaa noin 15 euroa, ja siitä riittää johonkin viiteen kuuteen käyttökertaan. Oikean tekniikan oppimiseen menee hetki, samoin kun siihen, että oppii tekemään sokerimassasta sopivanlaisen. Mä oon poistanut itse sokeroimalla ihokarvoja nyt vissiin kolme kertaa, ja tekniikka alkaa olla jo jotenkuten hallussa. Sopivanlaisen sokerimassan saaminen on vielä vähän hakusessa. Sokerin hyvä puoli on se, että se tarttuu vain karvoihin, ei lainkaan ihoon.

Kuva: sokerointikotona.fi 

Säärien sokeroimiseen menee aikaa todella paljon. Viime kerralla en jaksanut sokeroida kuin toisen jalan, kun alkoi kiinnostus loppua kesken. Ihan kaikkia karvoja en oo saanut sokerilla poistettua. Mulla on niin vaaleat ja hennot säärikarvat, että niiden näkeminen on välillä tosi tuskaista. Luonnonvalossa ne taas sitten kimaltaa oikein kauniisti... Kainaloiden sokeroiminen vaatii enemmän kikkailua, kun karvat kasvaa eri suuntaan. 

Tänään päätin kokeilla kylmävahaliuskoja sääriin. Veetin paketti maksoi 9 euroa, eli ihan järkyttävän paljon. Ajattelin, että vahalla lopputulos voisi olla vähän parempi kuin sokerilla, ja aikaakin kuluu vähemmän. Ei ihan mennyt kuten ajattelin. Liuskat oli kirjaimellisesti kertakäyttöisiä. Vaikka niiden periaatteessa pitäisi toimia 3-4 kertaa, eli yhdellä liuskalla saisi poistettua karvoja neljästä eri kohtaa, niin käytännössä ainoastaan ekalla kerralla lähti suurin osa sen kohdan karvoista. Seuraavilla kerroilla lopputuloksena oli vain vahaiset säärikarvat. Mulla oli jonkin verran hajakarvoja vielä toisessa jalassa viimeviikkoisen sokeroinnin jäljiltä, mutta en saanut kaikkia poistettua edes vahalla. Paketissa oli 20 liuskaa, ja 6 taisi jäädä käyttämättä. Ja nekin vain siksi, etten jaksanut enää edes yrittää. Vahaaminen ainakin kylmävahaliuskoilla on toki nopeampaa, mutta kalliimpaa ja epäekologisempaa kuin sokerointi. Sokeroidessa jätettä on vaan se sokeri, jonka voi laittaa biojätteeseen. Vahaamisen jälkeen roskiin menee sekä käytetyt liuskat, joita on paljon, sekä ne paperit, jotka on tarkoitettu ihon kosteuttamiseen ja vahajäämien poistoon.

Sheivaamiseen en aio palata, mutta jatkossa kokeilen varmaan jotain muuta sokeria.