Toukokuun kissakulut

Toukokuussa on ollut rahat aika tiukilla, koska noin puolet palkasta on ollut pakko säästää ensi kuulle. Valmistuminen + 1,5 viikkoa kesälomaa + jo maksetut lomarahat + 15 viikkotyötuntia tarkoittaa sitä, että kesäkuussa saatavalla palkalla saan maksetuksi vuokran, laskutkin jos hyvin käy. Muuhun ne rahat ei sitten riitäkään. Sen vuoksi oon ollu suhteellisen pa tämän kuun, ja tulen olemaan myös ensi kuussa. Mun käsitykseni mukaan en saa Kelalta opintotukea ensi kuussa.

Taloudellinen tilanne näkyy myös kissakuluissa. En oo ostanut Kedille mitään ylimääräistä, ainoastaan ruokaa. Zooplussalta pääsen tilaamaan kaappiin täytettä vasta heinäkuussa, nyt ollaan menty markettien tarjousruoilla, eläinkaupan ruoilla sekä kaapissa jo valmiiksi olleilla ruoilla. Ruokaan on mennyt tässä kuussa rahaa noin neljäkymmentä euroa. 19,10 euroa meni Megaeläimeen, joka on ihan ehdoton eläinkauppa ruokahankintojen kannalta. Niillä nimittäin otetaan tosi hyvin huomioon myös kissat (ja niiden omistajat). Jotkut toiset paikat tuntuvat tosi paljon koirapainotteisilta, ja kissanruokavalikoimakin on se perus. Royal Caninia, Hill'siä, ehkä jotain James Wellbelovedia. Märkäruoissakin on jonkin verran sellaista tarjontaa, mitä meillä syödään, mutta ei niin paljon. Megaeläimessä taas on usein jotain uusia tuotteita. Pet Expossa bongasin FopCat-ruokia, 85 g pikkupurkkeja, joita niillä on valikoimissa. Maistuu Kedille, ja on sopivan kokoinen paketti. Cittarista päätin ostaa kokeeksi Bilanxin märkäruokaa, kun 12 pussin lajitelma maksoi vaan neljä euroa. Ei kelpaa Kedille, ehkä puolet pussista syödään pitkin hampain päivän (tai yön) aikana. Ruokapelleilyyn ei ole varaa, niin en oo heittänyt ruokaa roskiin muulloin kun aamulla. Syötäväksi kelpaavista pahoista ruoista on yleensä syöty noin puolet, lohi-Bilanxista noin neljäsosa. Jos oon pitempään antanut pahaa ruokaa, niin annan sille myös "palkinnoksi" lihaa. Saa kissa edes välillä jotain hyvää syötävää. 

Whiskasilta on tullut uusi kissanruokasarja, joka sai mulla kulmakarvat nousemaan, kun bongasin noita pusseja kaupasta.

"Whiskas Delice –ateriat on hellävaraisesti valmistettu laadukkaista raaka-aineista, jotta niiden herkullinen maku ja hyvää tekevät ravintoaineet olisivat tallella.

Jokainen lihapala on erikseen höyrytetty sekä kevyesti grillattu ja sen jälkeen yhdistetty herkulliseen hyytelöön. Lopputulos on suorastaan herkullinen." (Whiskasin sivuilta.) 

Höyrytettyä kalaa ja grillattua lihaa tai siipikarjaa. Hyvin markkinoidaan ruokaa omistajalle, mutta en usko että yksikään kissa tuota haluaisi - etenkään jos vaihtoehtona on höyrytetty ja grillattu liha tai raaka liha. Toki yksikään teollinen ruoka ei ole raakaa, mutta etenkin grillaaminen on vähän överiä. Ilmaista näytettä voisin kokeilla, mutten tuollaisesta ruoasta maksaisi.

Kissanpenturintamalta ei ole mitään uutisia, pennun etsintä jatkuu.

Sääret kesäkuntoon!

Ihanaa, tänään oli eka kunnon kesäpäivä. :) Päätin, että tänä kesänä käytän enemmän hameita ja mekkoja, ja pitäähän kesällä noin muutenkin karvoituksen olla kurissa. Sheivauksesta päätin luopua lopullisesti viime vuoden lopussa. En tiedä, onko joillakuilla sitä ongelmaa, että etenkin sääret olisivat jatkuvasti liian kosteutetut, mutta mulla ei ainakaan ole. Ilman sheivaamista säärten iho on todella kuiva, jatkuva sheivaaminen ei sitä helpota. En ole varma, mistä syystä mulla on tullut molempiin kainaloihin pienet luomet, mutta mulla on pieni epäilys siitä, että höylällä on asian kanssa jotain tekemistä. Mulla kasvaa myös ihokarvat suht nopeasti, niin vähintään joka toinen päivä pitäisi olla karvoja ajamassa, jotta sänki pysyisi kurissa.

Kävin viime kesänä viikon tai kaksi ennen Santorinin reissua sokeroimassa kainalot, sääret ja bikinirajan, ja kosmetologi (tai millä nimikkeellä kauneushoitoloiden työntekijät ovatkaan) sanoi, että olisi kannattanut aloittaa karvojen poistaminen aiemmin, jotta lopputulos olisi parempi. Tänä vuonna aloitin karvojenpoistorumban jo tammikuussa. Ihan aluksi poistatin kaikki kauneushoitolassa, ja sitten kun alkoi tuntua siltä, että kipu säärien ja kainaloiden osalta oli siedettävää, päätin alkaa poistamaan karvoja myös kotona.

Ostin Flamingon Lifestä EasySweet-sokeria. Yksi purkki maksaa noin 15 euroa, ja siitä riittää johonkin viiteen kuuteen käyttökertaan. Oikean tekniikan oppimiseen menee hetki, samoin kun siihen, että oppii tekemään sokerimassasta sopivanlaisen. Mä oon poistanut itse sokeroimalla ihokarvoja nyt vissiin kolme kertaa, ja tekniikka alkaa olla jo jotenkuten hallussa. Sopivanlaisen sokerimassan saaminen on vielä vähän hakusessa. Sokerin hyvä puoli on se, että se tarttuu vain karvoihin, ei lainkaan ihoon.

Kuva: sokerointikotona.fi 

Säärien sokeroimiseen menee aikaa todella paljon. Viime kerralla en jaksanut sokeroida kuin toisen jalan, kun alkoi kiinnostus loppua kesken. Ihan kaikkia karvoja en oo saanut sokerilla poistettua. Mulla on niin vaaleat ja hennot säärikarvat, että niiden näkeminen on välillä tosi tuskaista. Luonnonvalossa ne taas sitten kimaltaa oikein kauniisti... Kainaloiden sokeroiminen vaatii enemmän kikkailua, kun karvat kasvaa eri suuntaan. 

Tänään päätin kokeilla kylmävahaliuskoja sääriin. Veetin paketti maksoi 9 euroa, eli ihan järkyttävän paljon. Ajattelin, että vahalla lopputulos voisi olla vähän parempi kuin sokerilla, ja aikaakin kuluu vähemmän. Ei ihan mennyt kuten ajattelin. Liuskat oli kirjaimellisesti kertakäyttöisiä. Vaikka niiden periaatteessa pitäisi toimia 3-4 kertaa, eli yhdellä liuskalla saisi poistettua karvoja neljästä eri kohtaa, niin käytännössä ainoastaan ekalla kerralla lähti suurin osa sen kohdan karvoista. Seuraavilla kerroilla lopputuloksena oli vain vahaiset säärikarvat. Mulla oli jonkin verran hajakarvoja vielä toisessa jalassa viimeviikkoisen sokeroinnin jäljiltä, mutta en saanut kaikkia poistettua edes vahalla. Paketissa oli 20 liuskaa, ja 6 taisi jäädä käyttämättä. Ja nekin vain siksi, etten jaksanut enää edes yrittää. Vahaaminen ainakin kylmävahaliuskoilla on toki nopeampaa, mutta kalliimpaa ja epäekologisempaa kuin sokerointi. Sokeroidessa jätettä on vaan se sokeri, jonka voi laittaa biojätteeseen. Vahaamisen jälkeen roskiin menee sekä käytetyt liuskat, joita on paljon, sekä ne paperit, jotka on tarkoitettu ihon kosteuttamiseen ja vahajäämien poistoon.

Sheivaamiseen en aio palata, mutta jatkossa kokeilen varmaan jotain muuta sokeria.

Sesonkiaika käsillä!

Nimittäin kissanpentujen sesonki. Näemmä myös rotukissojen kiimat keskittyvät pääsääntöisesti kevääseen tai pentujen halutaan syntyvän keväällä/kesällä, sillä etenkin Pyhä Birman Kissa ry:n nettisivuille on päivitetty aika paljon syntyneitä pentuja. Pentulistaa on selattu ahkerasti ja muutamaan kasvattajaan oon ottanut yhteyttä.

Kuvat: Heikki Siltala

Ihmiset ottaa mielellään kissoja kesällä, kun pennun hankinnan voi ajoittaa kesäloman yhteyteen. Mä olen oman kesälomani jo pitänyt, mutta ajattelin toivoa vähän pitemmän vapaan viikonlopun niin voi sitten pitää pienen kissamammaloman. En halua pennun joutuvan olemaan ihan heti yksikseen kotona, ja haluan olla ekoina päivinä seuraamassa, kun Kedi ja pentu tutustuvat toisiinsa. Toisin kuin vissiin koirilla, niin kissojen tutustuminen toisiinsa vie aikaa. Joillain menee pari päivää, toisilla voi mennä muutama kuukausi, ennen kuin kissat hyväksyvät toisensa kunnolla. Joissain tapauksissa kissat eivät tule koskaan toimeen keskenään.

Kissanpennun hankinnassa kannattaa pitää muutama asia mielessä.

Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa. Jotkut kasvattajat luovuttavat pennun vähän tätä vanhempana, mutta alle 12-viikkoinen pentu ei ole valmis muuttamaan uuteen kotiin (paitsi hätätapauksessa ja silloinkin uudessa kodissa on hyvä olla kissakaveri). Vaikka pennut oppivat sisäsiisteiksi ja syömään kiinteää ruokaa siinä 8 viikon paikkeilla ja 10-viikkoisina tuskin hengaavatkaan emonsa kanssa, niin tuona aikana pentu oppii paljon niin emoltaan kuin sisaruksiltaan. Moni kissan käytöshäiriö johtuu liian aikaisesta vieroittamisesta. Se ei ole oppinut leikkiessä, mitä saa ja mitä ei saa tehdä tai sen kehitys on muuten jäänyt kesken liian aikaisin.

Kuvat: Heikki Siltala

Turun rotukissayhdistyksen sivuilla on hyvä teksti siitä, miksi rotukissa maksaa. Kissanpennun kasvattamiseen tosin kuuluu kuluja, oli kyseessä rotu- tai kotikissa, joten sen, että kissanpennusta pyydetään parikymppiä, pitäisi saada hälytyskellot soimaan. Kissanpennun pitäisi olla luovutusikään mennessä kahdesti rokotettu, madotettu, eläinlääkärin tarkastama, sosiaalistettu ja totutettu käsittelyyn sekä ruokittu laadukkaalla ja monipuolisella ruoalla, mieluusti myös raa'alla lihalla. Rotupennun hintaan kuuluu lisäksi usein sirutus (myös kotikissanpentu on hyvä siruttaa), pennun rekisteröinti (maksaa vissiin parikymppiä) ja vanhempien testaus. Näinollen hyvin hoidetun kotikissanpennun hinnan kuuluisi olla muutaman sadan euron luokkaa, ellei jopa enemmän. Kasvatus maksaa, kissan hoitaminen maksaa, etenkin pentujen hoitaminen maksaa, ja näin ollen hyvinhoidettua kissanpentua ei voi saada muutamalla kympillä.

Kaikilta kissoilta, joilla teetetään pentuja, olisi hyvä testata Fiv ja Felv (kissan immuunikato ja leukoosi, hyvää tietoa täältä, täältä ja täältä). Fiv etenkin on suht yleinen tauti vapaasti ulkoilevilla kissoilla. Rotukissoilla on joitain sairauksia, kuten esimerkiksi norskeilla sydänviat, joiden vuoksi pentujen vanhemmat testataan ultraamalla ennen astutusta. Rotukissanpentujen vanhempien halutaan luonnollisesti olevan terveitä, jotteivät sairaudet periytyisi ja jotta niitä saataisiin karsittua kannasta. Geenitesteistä lisää täältä (tai ainakin listaus kissojen ja muiden eläinten geenitestattavista taudeista), ja kissojen yleisistä sairauksista täältä. Jälkimmäisessä on tietoa myös geenitestattavista sairauksista (mm. HCM ja GSD IV). 

Jos jollakulla on palava tarve kokea kissanpentujen pikkupentuaika, niin suosittelen ottamaan yhteyttä lähimpään eläinsuojeluyhdistykseen ja ottamaan kantavan emokissan sijoitukseen tai hankkimaan sijoituskissan. Kummassakin tapauksessa olisi hyvä käydä rotukissayhdistyksen kasvattajakurssi, sillä sieltä saa hyvää tietoa kissan kasvatuksesta ja synnytykseen sekä pentuaikaan liittyvistä riskeistä.

Pennut on söpöjä ja suloisia, mutta niillä riittää energiaa ja ne touhottaa (ja tuhoaa) paljon. Leikkivä ja riehuva pentu ei ole käytöshäiriöinen, vaan ihan normaali pentu. Verhoissa on kiva kiipeillä, vaikka olisikin kiipeily- ja raapimispuu, kaikessa pitää saada olla mukana ja kaikki asiat on i-ha-ni-a ja tosi jänniä. Jos ei jaksa tai kestä riehumis- ja riekuntavaihetta, joka kestää vuodesta kahteen, tosin aktiivisempien rotujen kohdalla koko eliniän, niin kannattaa suosiolla ottaa aikuinen kissa. Aikuisia löytyy eläinsuojeluyhdistyksiltä ja kasvattajilta. Apulaan ja muihin annetaan/myydään-palstoihin suhtautuisin varauksella, sillä vaikka myyjä väittäisikin, että kissasta luovutaan allergian tai elämäntilanteen muutoksen vuoksi, niin taustalla voi olla käytöshäiriöitä tai sairauksia.

Kissaan, niin aikuiseen kuin pentuunkin, tulee sitoutua koko sen loppuelämän ajaksi, ja kissa elää keskimäärin 15-20 vuotiaaksi. Kissa ei kuulu Suomen luontoon eikä tule toimeen yksin, joten KESÄKISSAA EI SAA OTTAA EIKÄ KISSAA SAA MYYDÄ KESÄKISSAKSI. En ymmärrä niitä, jotka omaan napaan tuijottaen hankkivat kissanpennun ainoastaan kesäloman viihdykkeeksi ja hylkäävät sen sitten mökille.

Nyt on siis niin kissanpentu- kuin kesäkissasesonki. Ensimmäinen ok, jälkimmäinen todella tuomittavaa. 

Kissan omistaminen ei ole halpaa, osa 1

Viime syksynä pohdin jonkin verran blogin perustamista, ja päällimmäisenä aiheena olisi ollut kissojen omistamiseen ja hoitoon menevät kulut. Toki kissan kuluista voi tinkiä, mutta se saattaa kostautua kalliiden eläinlääkärireissujen muodossa. Mun kissanpito kiteytyy siihen ajatukseen, että kun kissan olen ottanut ja siitä olen päättänyt pitää huolta, niin panostan mahdollisimman laadukkaaseen ruokaan ja hyviin tarvikkeisiin. Kissa ei osaa itse kertoa, jos jokin on pielessä, eikä itse voi tehdä omaan elämäänsä liittyviä päätöksiä. Omistajan vastuulla on antaa lemmikille parhaat eväät elämään.

Kedi muutti takaisin mun luo huhtikuun puolessa välissä. Parin viikon aikana kustannuksia on tullut vähän päälle 220 euroa. Ruokaan on mennyt noin 60 euroa, tosin tuon summan edestä Kedi ei oo syönyt. Kuivaruokaa ostin parin kilon pussin ja se kestää reilu kuukauden, riippuen siitä, kuinka usein tuo kuivaruokaa syö. Kerran päivässä vai joka toinen päivä. Ostin vesikupiksi lasisen uunivuoan, kissat kuulemma tykkäävät juoda joko valkoisista tai kirkkaista astioista.

Kissanhiekkaa ostin 3 säkkiä, yhteensä 65 euroa. Hiekkana Extreme Classic -mikrohiekka. Kedillä on tällä hetkellä käytössä yksi normaalikokoinen hiekkis, siihen menee vajaa pussi hiekkaa, ja se kestää reilu kuukauden. Tarvikkeisiin, eli jokuseen uuteen leluun ja kiipeilypuuhun meni rahaa sadan euron verran. Uuden raapimistolpan tilasi äiti, enkä sitä ole lisännyt omiin menoihini.

Jos ja kun toinen kissa tulee, niin rahaa tulee kulumaan penturuokaan sekä uuteen hiekkikseen. Poikien vanha jumbovessa on aika iso, ja enää en haluaisi pyhittää saunaa hiekkikselle vaan mieluusti käyttäisin sitä itse. Jumbovessa on noin kahden normihiekkiksen kokoinen, eli JUMBO. Siihen menee hiekkaa 1,5 säkkiä, eli painoa käytössä olevalla vessalla on päälle 20 kiloa. ;) Sitä ei tee mieli siirrellä joka kerta, kun käy saunassa/suihkussa. Mikrohiekka kulkeutuu sen verran paljon tassuissa, että haluan pitää hiekkikset kylppärissä. Modkat voisi olla kiva kakkosvessa....

Kissan hankintahinta on siis aika pieni kustannus verrattuna siihen, mitä kissanpito kaikkineen tulee maksamaan. Hyvin hoidetusta kissasta tai pennusta myös kuuluu maksaa, sillä pentujen ja emon hoito ei ole ilmaista. Nää mun "starttikustannukset" ovat olleet sinänsä suht pienet, sillä valmiiksi mulla on ollut jo hiekkis, hiekkiksen edusmatto, lapio, leluja, harja (ehdottomasti paras on Furminaattori), ruokakupit ja pieni kiipeilypuu, josta voi katsoa ikkunasta ulos.