Näin keväällä on hyvä ottaa esille kissan hankintaan ja omistamiseen liittyviä asioita. Kissanpentuja alkaa syntyä, ja se näkyy muun muassa löytöeläintaloilla ja syksyllä hylättyinä kissoina.
Kissa on ihana lemmikki, mutta halpa ja helppohoitoinen kissakaan ei ole, vaikka sitkeästi muuta ajateltaisiin. Mulle kissat ovat perheenjäseniä, ja hoidan kissojani sen mukaan, minkä itse tiedän kissoille parhaaksi.
1. Kissa on lihansyöjä
Kissa, toisin kuin ihminen ja koira, on puhtaasti lihansyöjä. Miltei kaikissa markettiruoissa on vehnää tai muuta kasviproteiinia, joka on kissalle ravitsemuksellisesti aivan turhaa. Kasviproteiinia lisätään ainoastaan siksi, jotta ruoan tuotantokustannuksia saataisiin pienennettyä. Eläinproteiini on kalliimpaa kuin kasviproteiini. Huonolaatuisen kissanruoan syöttäminen kissalle on sama, kuin itse söisi jatkuvasti roskaruokaa ja eineksiä. Ruoka ei täytä ja se on terveydelle haitallista. Viljapitoisen ruoan syöttäminen lisää virtsakivien riskiä, ja kiteiden sekä virtsatietulehduksen hoito ja kissan terveenä pysyminen vaatii aikaa ja rahaa.
Laadukkaimpina kuivaruokina pidän Orijenia (jota meillä syödään), Acanaa ja Ziwipeakia. Ziwipeakin syömistä meillä on kokeiltu, ei oikein maistunut. Kaikki kolme ovat erittäin lihapitoisia, ja niiden syömiseen tottuminen voi viedä kissalta aikaa. Jostain olen kuullut, että markettiraksuihin lisättäisiin eläinrasvaa, jotta ne olisivat kissalle maistuvampia. Ja vaikka laadukas kuivaruoka on kalliimpaa, niin kissan tarvitsee syödä sitä vähemmän kuin huonolaatuista. Hyvälaatuisen ruoan tunnistaa usein myös siitä, millaista kissan uloste on - tämä pätee Hesarin koirankakkajutun mukaan myös koiriin. Viljapitoista ruokaa syövän eläimen uloste on haisevampaa ja kooltaan suurempaa kuin viljatonta ruokaa syövän. Viljattomasta ravinnosta lemmikki pystyy siis hyödyntämään enemmän kuin viljapitoisesta.
Sama juttu koskee myös märkäruokia. Lista viljattomista märkäruoista löytyy täältä. Tavallisista ruokakaupoista saa myös hyviä viljattomia märkäruokia, kuten Schesiriä ja Latzin vuokaruokia. Primacatin vuoat ovat myös viljattomia. Suurimman osan kissanruoasta tilaan Zooplussalta. Suurempien pakkausten tilaaminen on halvempaa, ruoat (ja tarvikkeet) saa kotiinkuljetettuina ja yli 100 €:n tilauksista saa alennusta.
2. Kissan virikkeellistäminen
Kissa ei kuulu vapaana Suomen luontoon, ja vapaassa ulkoilussa on paljon riskejä. Kissa EI osaa varoa autoja, se voi joutua petoeläinten saaliiksi, kissavihaajien uhriksi (eli tulla ammutuksi tai haavoitetuksi) tai se voi sairastua ja vahingoittua. Jos haluaa antaa kissansa ulkoilla, niin valjastelu ja kissa-aitauksen rakentaminen ovat siihen hyviä vaihtoehtoja. Kotona kissalle tärkeitä asioita ovat kiipeily- ja raapimispuut. Seinähyllyt yms. ovat myös hyviä. Kissat viihtyvät korkealla tarkkailemassa, eli jokin oma paikka katonrajassa on tärkeä. Ikkunasta ulos katsominen on mukavaa puuhaa, ja erilaiset lelut pitävät kissan tyytyväisenä. Lelujen ei tarvitse olla kalliita, parhaimpia ovat rypistetyt kuittipaperit tai folionpalat, pullonkorkit, kuivat herneet tai maissinjyvät ja yllätysmunien muovimunat.
Parvekkeella maisemien katsominen on myös mukavaa, mutta parveke on verkotettava tai lasitettava. Kissa on nopea, ja esimerkiksi lintua saalistaessaan se voi hypätä parvekkeen kaiteen yli. Kissa myös mahtuu siitä, mistä sen pää mahtuu, joten myös pienien kolojen blokkaaminen on tarpeen.
Kissasta riippuen kissa vaatii seuraa ja leikittämistä. Vaikka kissa ei olekaan laumaeläin, lajitoverin seura on yleensä kissalle mieluista. Kissakaverin kanssa voi purkaa energiaa leikkimällä ja painimalla. Kaikki kissat eivät tule toimeen muiden kissojen kanssa, mutta suurimmalle osalle kissakaveri olisi varmasti mukava.
3. Vesi ja juominen
Kissa on alkujaan aavikkoeläin, joten se ei tunne tarvetta juoda. Joihinkin kuivaruokiin on lisätty jotain, mikä aiheuttaa janontunnetta. Vesikuppi kannattaa sijoittaa ruokakupista erilleen, sillä kissa mieltää ruoan lähellä olevan veden helposti saastuneeksi (luonnossa näin olisi, jos saaliiden raadot olisivat veden vieressä).
4. Vessa-asiat ja kissanhiekka
Hiekkisiä olisi hyvä olla yksi per kissa, ja hiekkis olisi hyvä putsata kerran päivässä. Omien kokeilujen kautta parhaaksi hiekaksi on valikoitunut mikrohiekka. Se vastaa kissalle luontaista tarpeidentekomateriaalia, ja vissiin tuntuu kivalta tassuissa. Toiset kissat ovat vessa-asioiden suhteen tarkempia kuin toiset. Jotkut haluavat tehdä pissat ja kakat eri laatikkoihin, toinen ei suostu käymään vessassa, jos hiekkis on likainen. Kissa ei protestoi pissaamalla vääriin paikkoihin, vaan se on aina merkki siitä, että jotain on vialla. Kuivike voi olla vääränlaista, hiekkis voi olla likainen yms. Pissan panttaaminen väkevöittää virtsaa, ja se johtaa usein virtsatietulehdukseen tai virtsakiteisiin. Etenkin pehmeisiin paikkoihin pissaaminen viittaa siihen, että pissaamiseen liittyy kipua.
Hennin blogista löytyy hyvää tietoa vessa-asioista. :)
5. Kissanpennun luovutusikä on 12 viikkoa
Se on fakta, ja sitä nuorempaa pentua ei saa luovuttaa uuteen kotiin. Vaikka pentu osaisikin syödä kiinteää ruokaa nuorempana, ei se tarkoita sitä, että se olisi valmis vieroitettavaksi. Kolmen kuukauden ikään asti pentu oppii paljon asioita emoltaan ja sisaruksiltaan. Luovutettavan kissanpennun pitäisi olla kahdesti rokotettu, madotettu, eläinlääkärin tarkastama, sisäsiisti ja terve. Rotukissanpennut ovat usein myös sirutettuja. Hyvä kasvattaja on totuttanut kissoja erilaiseen käsittelyyn, ne ovat rohkeita, reippaita ja sosiaalisia.
6. Hoito
Kissan hoitoon kuuluvat vuosittaiset madotukset, rokottaminen, sairauksien hoito, harjaus, kynsien leikkaus ja hampaiden harjaus. Kissat ovat hyviä feikkaamaan, ja kissan sairauden huomaa usein vasta, kun kissa on kunnolla kipeä. Kissan eläinlääkärikulut voivat olla kalliita, ja kaikki eläinlääkärit eivät tunne kaikkia kissojen sairauksia. Fiksuinta olisi käydä joko kissoihin erikoistuneella klinikalla tai sellaisella eläinlääkärillä, jolla on kokemusta kissojen hoidossa.
7. Kissan kouluttaminen
Kissoja voi kouluttaa, mutta helpoimmalla pääsee, jos itse muuttaa tapojaan. Monta vuotta olen yrittänyt opettaa Kediä olemaan hyppäämättä tiskipöydälle ja olemaan näykkimättä tuloksia saavuttamatta. Kaikista kielloista huolimatta Kaitsun mielestä sohvan ja rahin raapiminen oli kivaa, ja etenkin leikkiessä sallittua. Monet kissat tykkäävät naksutinkoulutuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti