Kissakulut: tammi- ja helmikuu 2013

Noniin, taas päästään blogini ydinasian äärelle, eli kissakulujen tarkasteluun! 

Tammikuussa en ostanut muuta kuin kokeilumielessä hiekaksi Cattiaa ja pari Latzin vuokaa, joten omaa postausta vuoden ensimmäiselle kuukaudelle en viitsinyt tehdä. Cattialle teen oman postauksensa, kunhan käyttökokemusta tulee vähän lisää. Hiekkikseen asti Cattia on päässyt vasta viime sunnuntaina, eli esimerkiksi hajujen pitävyydestä ei ole vielä tarpeeksi näyttöä. Tammikuun kustannukset olivat 17,61 euroa.

Helmikuussa ruokavarastot olivat huvenneet sen verran vähiin, että ruokaostoksia oli kissoille tehtävä. Kuun puolivälissä sain Cittarista kupongin, jolla yli 50 €:n ruokaostoksista sai 10 € alennusta. Omat ruokaostokseni harvemmin yltävät tuohon viiteenkymppiin, mutta ajattelin säästää, ja ostaa kerralla enemmän ruokaa kissoille. Viidelläkympillä sai 20 tetraa Mjauta, 15 tölkkiä Latzia, 6 pussia Schesirin tonnikala-kanaa ja 18 pussia Pirkan pussiruokia (3 makua, jokaista 6 kpl). Ruokaa oli hihnalla aivan hillittömästi, eivätkä tetrat, purkit eivätkä pussit olleet kunnolla järjestyksessä, mutta silti kassan oli pakko yrittää lyödä tuotteita koneelle kertomerkin kautta. Eli sen sijaan, että lukisi joka tuotteesta viivakoodin, painaisikin koneella esimerkiksi 5 * ja sen perään lukisi yhden tuotteen koodin. Ihan nappiin ei mennyt, multa veloitettiin 1 Mjau liian vähän ja 1 Latz liikaa. Olivat tosin samanhintaisia, niin en maksanut mitään ylimääräistä. Yhtä makua Pirkan pussiruokaa sen sijaan kassa ei veloittanut kuin kerran, ja siksi nipin napin yli viidenkympin kissanruokaostosten loppusummaksi jäi  kympin alennuksen jälkeen 38,44 euroa. 

Ruokaa on siis kaapissa pitkäksi aikaa, ja jos Mjau maistuu tätä tahtia jatkossakin, niin ruokaa riittää 1,5-kertaiseksi ajaksi kuin mihin sen pitäisi riittää. Ei vaan millään uppoa. Latzia nää söisivät vaikka kuinka ja paljon. Vaikka ostinkin ainoastaan purkkeja, joissa ruoka on "paloja hyytelössä", ja ruoat sisältävät vain vähän kasviperäisiä tuotteita, niin Kedin "laatumittarina" toimiva maha on osoittanut, että jatkuvasti syötettäväksi ruoaksi Latzista ei ole. Ihan löysällä masu ei onneksi ole, mutta tuotokset eivät ole niin kiinteitä kuin Mjaun/lihan syömisen jälkeen. Kakka-asioimisen jälkeen vessassa myös haisee. Kissankakan, silloin kun ruokavalio ja maha ovat kondiksessa, kuuluisi korkeintaan vaan tuoksahtaa. 

Ruokien lisäksi ostin Aavalle uuden sulkahuiskun, koska kaikki edelliset huiskut ovat joko kuolleet tapaturmaisesti tai joutuneet sulka kerrallaan neidin mahaan. Helmikuun kustannukset yhteensä 41,34 euroa. 

Palautumisjuomista

Treeniaiheinen postaus taas vaihteeksi! Karma tai mikään muukaan kirous ei iskenyt tiistain jälkeen, eli en tullut kipeäksi, kun väitin olevani jo terve. Tosin keskiviikkona ja torstaina oli molempina päivinä eri tavalla vähän kipeä olo, mutta kunnon flunssa ei ole, ainakaan vielä, iskenyt. Tänään oon käynyt tekemässä selkätreenin, kahden viikon treenitauon jälkeen! Treeni kulki ihan suht hyvin.

Treenaamisen liittyy olennaisesti palautuminen ja se, mitä sen apuna käyttää. Siitä, tarvitseeko tavallinen treenaaja palkkaria, ei ole sanottu oikein juuta tai jaata, vaan molempia. Haittaa siitä ei ainakaan ole. Toiset ovat sitä mieltä, että tavallinen, monipuolinen ruoka treenin jälkeen riittää palautumiseen, jotkut taas pitävät palkkaria tarpeellisena.  

Itse tykkään palkkarista sen helppouden, monipuolisuuden ja nopeuden takia. Välillä syön treenin jälkeen lämpimän ruoan, mutta useimmiten sekoitan shakerissa palautumisjuoman. Etenkin rankemman ja sykettä nostattavan treenin jälkeen ei tee mieli todellakaan syödä mitään jogurttia tukevampaa... Silloin ei myöskään tarvitse miettiä, että onko tullut syötyä tarpeeksi kaikkea.

Oma palkkarini on SportLifen All sports recovery, joka on vaikuttanut ihan hyvältä. Leaderin uudet Palkkarit on myös sellaisia, joita tekisi mieli kokeilla. Oon tosi tarkka makujen suhteen, ja oon todennut suklaan turvalliseksi. Kokeilin vuosia sitten Leaderin Afteria ananaksen makuisena, ja olin kerran oksentaa salilla... Tämän episodin jälkeen en ole uskaltanut sekoittaa palkkaria veteen, vaan oon käyttänyt maitoa. Muutaman kerran jälkeen palkkari alkoi maistua liian, noh, palkkarimaiselle ja totaalitökkiminen oli taas edessä. Mä en myöskään pysty juomaan kuin puolikkaan/ 2/3 annoksen kerralla, niin maito myös uhkaa mennä piloille, kun en maitoa muuten juo. Mun ajatusmaailmaan ei oikein istu se, että kaataisin puolet lehmämaitotölkistä viemäristä alas, koska maitoa tuotetaan ja kulutetaan mun mielestä nykyisellään jo ihan liikaa. Päätin kerran kaupassa ollessa kokeilla ihan huviksi, että miten soijamaito toimii palkkarissa. Ja se toimi aivan käsittämättömän hyvin!

Eli kaikki herkkämakuaistiset tai muuten vaan makujen suhteen rajoittuneet: soijamaito peittää sen palkkarimaisuuden miltei kokonaan alleen. Pari ekaa kertaa tuntui siltä, että olisin juonut suklaan makuista Alproa. Olin, ja olen edelleen, aivan hurmioissani. Nyttemmin palkkarissa maistuu jo vähän se palkkareille ominainen maku, joka lienee peräisin heraproteiinista. Maku ei kuitenkaan ole läheskään niin ällöttävä kuin lehmämaidon kanssa. Plussaa on myös se, että soijamaito ei pilaannu niin herkästi kuin lehmämaito. Oma soijamaitoni on viikkoja vanhaa, ja maistuu aivan hyvältä. 

Sitten kun palkkaripussini on lopussa, voisin kokeilla palkkarijauheen sekoittamista veteen. Tai jos tiedossa on joku pitempi treenitauko. Mä oon oikeasti niin makuvammainen ja -rajoittunut, että se paha maku jää pitkäksi aikaa kummittelemaan ja tekee palkkarin juomisesta todella suuren henkisen kamppailun.

Jääkaapissa on tällä hetkellä soijamaidon jämien lisäksi myös kauramaitoa, ja haluankin seuraavaksi testata, miten palkkari toimii sen kanssa. Manteli- yms. maitoja en ehkä ainakaan vielä lähde testaamaan. Toki selvityksen alla on myös se, mitkä soijamaidot toimivat hyvin ja mitkä eivät. Nykyistä tölkkiä ennen mulla oli sitä entistä Keijun soijamaitoa, ja se ei oikein onnistunut peittämään palkkarin makua yhtä hyvin kuin Alpro.

Väliaikaflunssaniheilyä

En oo päässyt käymään salilla reilu viikkoon. Ensin luulin tulevani kipeeks (tai aiempaa kipeämmäks), mutta sitten en tullutkaan, ja loppuaika on pitänyt kiirettä. Ja tänään en vaan jaksanut mennä, vaan halusin pitkästä aikaa nauttia vapaapäivästä. Edellisen kerran oonkin saanut nauttia vapaapäivästä joskus kuun alussa...

Kipeänä ei kannata tosiaan treenata, ja itse oon joutunut pohtimaan, milloin oon liian kipeä tai tarpeeksi terve treeniä varten. Mulla on tammikuun lopusta asti ollut sellasta pientä vilustumisoiretta; kurkkukipua, nuhaa, ja nyt uutena yskää. Toissaviikon lauantaina, jolloin treenaamattomuus alkoi, mulla oli ihan angiinainen olo. Silloin tiesin olevani kipeä ja että treenaaminen ei kannata, mutta miten joku perus kurkkukipu, yskä tai nuha?  Angiinaisen olon toivoin pahenevan kunnon taudiksi, jotta saisin kunnolla sairastettua, mutta niin se vaan parissa päivässä palautui normaaliksi "pieneksi flunssaksi". Nyt alkaa olla jo suht terve olo, eli jäljellä on enää kuiva yskä ja nuha alkaa olla tiessään. Muistan kuitenkin, että joskus lukioikäisenä mulla oli reippaasti toista kuukautta kestänyt "pieni flunssa". Niin kauaa en haluaisi olla treenaamatta! 

On niin hankala tietää, että paheneeko olo nykyisestä vai onko se menossa parempaan, ja milloin on liian puolikuntoinen treenaamaan. Jos ei ole sitä ihmistyyppiä, joka käyttää vaikka minkä tekosyyn hyväkseen, jotta pääsee välttämään treenin (itsekin kuulun aina silloin tällöin tähän joukkoon...), niin itse suosittelisin jättämään treenin väliin jos vähänkin tuntuu siltä, ettei ole ihan parhaassa terässä. 

Treenaamattomuuden seurauksena pelkään vähän sitä, onko lihaskunnolle tullut takapakkia. Pariin liikkeeseen oli ennen sairastelua nostaa painoja seuraavalla kerralla, mutta nyt kun jatkan treeniä niin en sitä uskalla tehdä. Toinen mukava juttu on se, etten ole kirjannut ylös ihan kaikkia käytettyjä painomääriä. Kyseisellä salilla on talja, jossa painot menevät 2-3 kilon välein, ja oon ojentajaan ja haukkariin lisännyt painoja varmaan joka kerralla. Enää en muista, että millä oon viimeks tehnyt... Painojen hakemista siis pari seuraavaa treenikertaa. 

Jotain hyvää edes, eli parin kuukauden treenaaminen on tuottanut tulosta (ainakin mun mielestä). :D Takareidessä alkaa pikkuhiljaa erottua lihas, selkään on tullut vähän lihaa, ja mun mielestä haukkari on kasvanut eniten. Se alkaa olla jo ihan ok! Kädet mulla onkin se suurin työrupeama, koska mulla on aivan järkyttävät narukädet. Niinkuin melkein kaikilla naisilla on, mutta tällaisessa pitkässä ja hoikassa, muttei kuitenkaan Keira Knightley -kropassa, ne on niin luun ja nahan näköiset kuin voi vaan olla. Ja kun tavoitteena on saada terveen lihaksikas vartalo, niin hoikat kädet ei vaan toimi. 

Mutta miten saada kunnolla lihasta käsiin, joihin mikään ei oikein millään tartu?