Footner - väliaikakatsaus

Mun jalkapohjat näyttää tautisilta.

Footner toimii. 

Haluan rasvata jalat ja poistaa kuolleen ihon!

En saa.

Oletan tämän olevan vaivan arvoista. Jokusen päivän päästä vissiin näkee, onko jalat pehmoiset ja uuden veroiset!

Jalat kesäkuntoon kotikonstein - Footner

Olen mainonnan uhri. Haluan testata kaikkea uutta ja mielenkiitoista.

Tällä kertaa testattavana oli Footnerin kuorintasukka. Kiinnostuin jonkun blogin kautta Babyfootin kuorintasukasta viime joulukuussa, ja törmäsin vähän sen jälkeen Sokoksella Footneriin. Joulukuussa sekä Lifessä Babyfoot että Sokoksella Footnerit olivat loppu, mutta päätin, että kunhan Sokoksella on asiakasomistajapäivät, niin ostan sitten itselleni kuorintasukat testiin. Eikä venatessa mennyt kuin vähän vajaa puoli vuotta!

Molemman merkkiset kuorintasukat kustantavat kolmisenkymppiä, ja ovat kertakäyttöisiä. Oman käsitykseni mukaan molempien sukkien toimintatapa on samanlainen, eli muovisukka laitetaan jalkaan tunniksi, jalat huuhdellaan ja noin viikkoa myöhemmin ihmeitä alkaa tapahtua. 

Footner-sukissa on "huolellisesti valittuja entsyymeitä ja happoja, joiden avulla molekyylit lävistävät kuolleen ihosolukon ja vaikuttavat oikeissa paikoissa". Vaikuttavan aineen sanotaan hajottavan kuivan ihon proteiineja. Geeliseos sisältää myös a- ja b-hydroksihappoja, jotka olen todennut toimiviksi kasvojen kuorinnassa aspiriinikuorinnan muodossa. 

Mun jalkapohjat ovat todella huonossa kunnossa, koska en ole jaksanut hoitaa jalkojani - ja huonon kunnon vuoksi oon ajatellut, ettei rasvaamisessa ole mitään järkeä. ;) Oiva testikohde siis, kunnon kovettumat löytyy!

Kuva Footnerin bannerista

Jalka"hoidon" tein itselleni ihan kotisohvalla, eikä sukkien laitto sotkenut lainkaan, kun sen teki huolellisesti. Sukat eivät tuntuneet oikein miltään, käveleminen oli toki hassun tuntuista. Ei siis kihelmöintiä, polttelua ja muuten kuorivaa, hoitavaa tai kuumottavaa tunnetta. Jalkojen omasta lämmöstä geeliseos lämpeni hieman. Tunnin istumisen ja jalkojen huuhtelun jälkeen jalat tuntuivat vähän turvonneilta. Nyt, puoli tuntia jalkojen pesemisestä, jalat tuntuvat normaaleilta, mutta ihanan kosteutetuilta, koska geeliseoksessa on glyseriiniä.

Nyt vaan odotellaan 5-10 päivää jalkoja rasvaamatta (odottelu vaikeaa, rasvaamattomuus erittäin helppoa) ja katsotaan, onko sukista siihen mitä ne lupaavat!

Blogin karvaiset lapset: Kaitsu

Koska Kedin esittely tekstistä tuli, öh, pitkähkö, päätin kirjoittaa jokaisesta kissasta oman postauksensa, jottei yksi postaus venyisi aivan lukukelvottomaksi.

Kuvat on taas kuvituskuvia, eli eivät ole aikajärjestyksessä eivätkä liity tekstiin sinänsä. Kunhan vaan ovat edustavia kuvia Kaitsusta. 

Kaitsu

Kaitsu oli kesällä 2009 syntynyt pieni suloinen kissalapsi. Kaitsu sisaruksineen löydettiin luonnosta Forssassa syyskuussa 2009 arviolta 2 kuukauden ikäisinä. Vauvojen äitiä ei ymmärtääkseni löydetty. Pennut päätyivät paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle, jossa oltiin sitä mieltä, että pennut olivat liian villejä ja ne tulisi lopettaa. Onneksi Helsingin eläinsuojeluyhdistyksessä oltiin sitä mieltä, että pennut olivat vain arkoja, ja tyypit siirtyivät Hesylle.

Kaitsu ja kumppanit eivät olleet erityisen terveitä, ja Kaitsulta hoidettiin ainakin kissaflunssa, silmätulehdus ja giardia Hesyllä asuessa. Giardia pennuilta testattiin vasta maaliskuussa 2010, ja sitä ennen vaivoja oli yritetty hoitaa kaikin muin keinoin. Me käytiin exän kanssa Hesyssä etsimässä Kedille kaveria giardiakuurin alkupuolella, joten ehdittiin tutustua Kaitsuun aika hyvin ennen adoptiota.

Kaitsu oli Kediä reippaampi, mutta silti arka pieni kissalapsi. Kaitsu rakasti Hesyllä ollessaan laatikoita, ja siksi lapsella olikin kopissaan sekä hiekkis että tyhjä laatikko hengailua varten. Kaitsu antoi silittää itseään, ja hetken silittelyiden jälkeen tyyppi rentoutui ja alkoi kehrätä. Hesyllä kehräyksessä kuului outo sivuääni, jota ei kuitenkaan kotona koskaan kuulunut. Arveltiin, että kissaflunssan vuoksi Kaitsun keuhkoissa voisi olla jotain muutoksia, mutta kotona ei tullut ilmi mitään hengitysteihin liittyvää vaivaa.

Naamaväritys ja masujuova <3

Koska odotettiin Kaitsun kotiin muuttoa useampi viikko, mä ehdin moneen kertaan miettiä, että onko Kaitsun ottaminen oikea ratkaisu ja onko se juuri se meidän kissa. Exäni onneksi oli koko ajan vakaasti sitä mieltä, että Kaitsu on meille juuri sopiva kissa. Vaikka Kedille ja Kaitsulle olisi tehnyt hyvää sosiaalisemman kissan seura, niin Hesyllä ajattelivat, että kaksi arkaa kissaa saavat ja antavat rohkeutta toisilleen, ja Hesyllä Kaitsu oli tottunut käsittelyyn ja ihmisten kanssa olemiseen. Hesyllä kissat asuvat pienehköissä kopeissa samassa tilassa, ja aina kun joku vanhempi kissa oli ulkoilemassa huoneen käytävällä, Kaitsu olisi halunnut mennä leikkimään sen kanssa. Kaitsu oli todella kissasosiaalinen kissa, ja se oli päälimmäinen syy siihen, miksi juuri tämä pentu valikoitui meille.

Kaitsu muutti meille 19.3.2010. Kuten Kedin esittelyssä sanoin, eka viikko oli kyräilyä ja sähinöitä puolin ja toisin, mutta sitten kissat vaan yhtäkkiä alkoivat hengata keskenään. Suuressa asunnossa Kaitsun sosiaalisuus katosi aika hyvin, ja ihan viimeiseen asti Kaitsuun sai koskea oikeastaan vain silloin, kun hän itse niin halusi. Usein Kaitsu halusi silityksiä, mutta välillä sai koskea vain herran hännänpäähän. Kaitsu oli näistä kahdesta kuitenkin ehdottomasti sosiaalisempi ja reippaampi, ja se haki seuraa ihmisistä - ei kuitenkaan vieraista.

Monia asioita Kaitsussa olen jo unohtanut. Niitä pieniä juttuja. Kaitsun leikkisyys, ilmeikkyys ja seurallisuus kuitenkin on jotain, mitä en voi unohtaa. Kaitsu tuli viereen ja lähelle, oli ihana pieni ja aktiivinen kissa. Kaitsu rakasti kiipeilypuun pussukassa nukkumista. Ja Kediä.

Kaitsulla on silkkiturkkisin kissa, jonka oon tuntenut

Kaitsu alkoi osoittaa sairastumisen merkkejä marraskuun lopussa 2011. Maanantaina Kaitsulle ei ruoka maistunut, keskiviikkona lapsella näkyi silmässä tulehdusta eikä se jaksanut tehdä muuta kuin köllötellä. Viikkoa aiemmin Kaitsu oli ollut vielä reipas ja leikkisä oma itsensä.

Kaitsu lähti kissojen taivaaseen torstaina 24.11.2011. Lääkärissä Kaitsu halusi olla mun sylissä silloin, kun lääkäri vielä tutki silmät tulehduksen vuoksi ja rauhoite vaikutti tarkempia tutkimuksia varten. Mä kannoin mun rauhoitettuna sylissä lokoisasti retkottavan pienen vauvani ultraäänihuoneeseen, jossa selvisi, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Kaitsu oli vain 2 vuotta ja 4 kuukautta vanha, ja osa mun elämää ainoastaan 1 vuoden ja 7 kuukauden ajan. (Voi olla etten oo osannu laskea oikein.)

Kaitsu rakasti parvekkeella hengaamista ja naapurien kyttäämistä

Kaitsu oli, ja on, mun elämän Se Oikea Kissa. Vaikka mä Kediä rakastankin todella paljon, niin Kaitsussa oli silti sitä jotain, joka teki siitä mun elämän kissan.

<3

Kissakulut 4/13

Taas on aika kuukausittaisen kululistauksen. 

Tässä kuussa ostin karvaisille lapsille lisää hiekkaa ja jonkin verran ruokaa. Latzia ja pakkasessa olevia lihoja on meillä taas kupista aika pitkälti löytynyt. Viime kuussa K-kaupoissa oli tarjouksessa Latzin annospussipakkaukset, ja niitä ostin neljä pakettia. Löysin Cittarista myös Latzin tölkkien 6-packin, joka on suht edullinen. Pakkasessa mulla on aika reippaanlaisesti lihaa, ja ne olisi hyvä syöttää jo pois, koska osa lihoista on ostettu viime vuoden puolella...

Edelliseen ruokapostaukseen sain vinkin eläinkauppojen pakastepötköistä, niitä en oo vielä käynyt ostamassa testaukseen. Ensi viikolla voisin käydä ostamassa jotain testaukseen. :)

Kuivaruokatilanne meillä on hyvä, löysin kaapista avaamattoman pikkupussin Applawsin penturuokaa, ja 7 kg:n Orijen-säkistä on jäljellä vähän vajaa puolet. Koska Aava ei enää oikeastaan kasva, niin ruoan kulutus on meillä suht vähäistä, noin yksi 400 g:n purkki tai 3 annospussia päivässä jaettuna molemmille kissoille. Lisäksi satunnaisesti kuivaruokaa aktivointilaudalta tai kupista. Jos Kedi syö lihaa, niin se tulee muun ruoan lisäksi, koska nälkää se ei Kedin mielestä kunnolla poista - tai ainakin tekee mieli lisää.

Huhtikuun kulut olivat 39,60 euroa. Tämän vuoden ensimmäisellä kolmanneksella kissakuluja on ollut kaiken kaikkiaan 109,20 euroa. Oon ollut yllättynyt kulujen pienuudesta; toki kyllähän meillä valikoidaan kuppiin ja hiekkikseen sitä halvinta mahdollista... Latz, jota meillä nyt pääasiassa syödään, on kuitenkin hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvää, enkä turhaan viitsi maksaa enempää huonommasta ruoasta. Purkit ja pussit ovat meillä paloja hyytelössä, eikä ainakaan Kedin vatsa ole oireillut mahdollisesta viljasta ja kasvivalkuaistiivisteestä. 

Cattiasta pitäisi tehdä oma postauksensa, ja koska sitä on jo toistamiseen hiekkiksessä, on se todettu hyväksi meidän taloudessa. :)