Muutosta elämään

Muutoksen tuulet puhaltavat, tosin eivät mitkään kovin radikaalit. Ajattelin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja parantaa elämäntapoja joiltain osin kertarysäyksellä. Tai no tällä viikolla jo pikkuhiljaa, mutta ensi viikolla sitten kunnolla ja tosissaan.

Ensi viikolla aukeaa nimittäin uusi kuntosali ehkä noin sadan metrin päässä mun kotoa. Kyseessä on vaan punttis, joka toimii avainkortilla (eli salilla ei mun käsittääkseni ole lainkaan henkilökuntaa), eli ei ehkä ihan täysin sitä, mitä mä haluaisin (ryhmäliikunta ja etenkin kuntosalin henkilökunta ois kivat), mutta kun kerran kuntosali on ihan pienenpienen kävelymatkan päässä, niin pakkohan sinne on liittyä! Viimeisin kunnon liikunta- ja sali-into hiipui mulla noin puoltoista vuotta sitten, ja sen jälkeen mun liikunnat ovat koostuneet vartin työmatkasta (kävellen), kauppareissuista (10 min kävelyä, tosin harvaakin harvemmin, sillä satun olemaan ruokakaupassa töissä), viime kevättalven satunnaisista koti-Zumbauksista sekä tänä syksynä harrastamastani kotitreenauksesta (huimat yksi kerta). Asialle on ehkä jo aika tehdä jotain.

Kuva

Salitreenaamisen lisäksi aion panostaa (tai aloittaa uudelleen) kuivaharjaukseen ja kosteusvoiteen käyttöön. Kuivaharjan ostin joskus viime keväänä ja käytinkin sitä jonkinverran, mutta käyttö pikkuhiljaa jäi. Viime talvena rasvasin ihoa suht hyvin, mutta keväällä se sitten unohtui enkä ole jaksanut alkaa kunnolla läträtä rasvojen kanssa. Kasvojen ihon hoito mulla on ollut aina kunnossa, nyt on kyse sitten koko muusta vartalosta. Mun iho ei ole erityisen herkästi kuivuvaa sorttia, mutta talvi ja kuiva huoneilma kuivattavat kuitenkin. Haluan myös uskoa siihen, että rasvaaminen etenkin talvisin auttaa säilyttämään ihon hyvässä kunnossa myös vanhempana.

Kuva googlesta

Treenaamisen vuoksi ruokailutottumuksiin ja ylipäätään syömiseen tulee kiinnittää huomiota. Mulla tuppaa usein jäämään lämmin ruoka syömättä. Teen lähes pääsääntöisesti kuuden tunnin työpäiviä, mikä tarkoittaa sitä, että työpäivässä on kaksi 12 minuutin kahvitaukoa. Näin ollen lämpimän, tai ylipäätään kunnon, ruoan syömiseen ei ole työpäivän aikana aikaa, enkä välttämättä pysty syömään lämmintä ruokaa ennen töitä. Usein töiden jälkeen mulla on niin hirveä nälkä, että joko ostan töistä jonkinlaisen välipalan jo kotimatkalla syötäväksi tai syön kotona jotain, kuten leipää, nuudeleita, rahkaa tai jogurttia, jonka valmistaminen on supernopeaa. Välipala täyttää kuitenkin sen verran hyvin, että seuraavan kerran nälkä on vasta myöhemmin illalla, eikä silloin enää viitsi syödä kunnon ateriaa. Esimerkiksi tänään töissä oon syönyt jogurtin + jogurtin ja protskupatukan, töiden jälkeen käynyt ostamassa ruisleipään tehdyn täytetyn patongin, syönyt sen heti kotona ja uudestaan nälkä on vasta nyt illalla. Nälissään en pysty olemaan kuin vain tietyn verran aikaa, koska tosi nälkäisenä mua alkaa oksettaa. Kertaakaan en ole tähän mennessä nälkäisenä oksentanut, mutta en halua ottaa sitä riskiä. Pahimmillaan mulla on sitten niin huono olo, etten voi syödä mitään, mutta kuitenkin järkyttävä nälkä. Ja silloin pystyy syömään vaan sen jonkin jogurtin tai  pienen hedelmän, ei yhtään mitään stydimpää.

Tällä viikolla ajattelin aloittaa ihonhoidossa skarppaamisen, mutta ensi viikolla sitten ihan tosissaan menee elämä osittain remonttiin!

Quorn

Quorn on proteiinivalmiste, joka on valmistettu mykoproteiinista (sieniproteiinista). Quorn on tuotu markkinoille Briteissä vuonna 1985, Ruotsissa 1999 ja meillä Suomessa syyskuussa 2012. (Hyvin ollaan samalla linjalla muiden maiden kanssa...) Quornia myydään Suomessa ainakin suurimmissa K-kaupoissa. Quornissa on paljon proteiinia ja kuituja, ja vähän tyydyttyneitä rasvahappoja. Quornin mykoproteiini on luontaisesti esiintyvä, korkealaatuinen ja terveellinen proteiini. (Lisää tietoa ja reseptejä osoitteesta http://www.quorn.fi.)

Kyseisellä sivustolla mainostetaan Quornin jäljittelevän maultaan ja rakenteeltaan lihaa, mikä lienee syy siihen, miksi se maistui mun mielestä hassulta ja oli rakenteeltaan, noh, ei ihan mun mieleistä. Itse siis haluaisin syödä kasvisruokaa, joka ei muistuta maultaan tai rakenteeltaan lihaa ollenkaan, niin tässä quorn ja minä mennään vähän metsään ja eri teille.

Itse ostin jokin aika sitten quornfileitä, ilman sen suurempaa ideaa siitä, minkä kanssa niitä syödä. Päädyin tällä viikolla kokeilemaan quornia tomaatti-couscousin kanssa (valmis paketti), ja kokemus oli, hmm,  jännä. Itse couscous oli aika pahaa, mutta sopi ihan ok quornin kanssa. Ne häivytti toistensa makujen huonot puolet. Koska couscousista tuli kaksi annosta, ja quornin paisto-ohjeissa käsketään paistamaan se lempikastikkeessa (häh, miksi?), niin paistoin ensimmäisen kokeiluerän Felixin tomaatti-chilikastikkeessa ja toisen soijakastikkeessa. Tomaattikastike ja tomaatticouscous ei ollut maailman paras yhdistelmä, mutta soijakastike peitti quornin sienimäisen maun ja antoi sille hyvän säväyksen.

Quorn oli inhottavan kanamaista rakenteeltaan, ja mausta en oikein osaa sanoa mitään. Siitä on yli kahdeksan vuotta, kun olen syönyt kanaa, joten en voi sanoa maistuuko quorn edes lähes kanamaiselta. Sieniä mä maistaisin siinä enemmän, ja sienet ei ole mun makuelämysten top vitosessa vaan aika pohjalla. Mä en siis pidä sienistä.  

Se, mikä on hyvää quornissa, on sivuston reseptit. Niitä on paljon, ja moni vaikuttaa todella herkulliselta. Vaikka mulla onkin kasviskeittokirjoja useampia, niin jotenkin on vaan niin hankalaa avata kirja ja kokeilla jotain reseptiä. Noita reseptejä haluan ehdottomasti kokeilla! Ehkä se sienimäisyys ei puske läpi, jos quornia on vaan yhtenä ainesosana ruoassa...

Onko joku muu kokeillut quornia?

Syys- ja lokakuun kissakulut

Syyskuussa ei ollut kissakuluja paljon laisinkaan, ainoastaan ruokakuluja. Märkäruokaa Zooplussalta ja ruokakaupasta. Kaikki ruoka vissiin tuli syötyä syyskuun aikana, koska myös lokakuussa piti ostaa märkäruokaa. Tällä hetkellä kaapissa on Kedille paaaaaljon ruokaa, mutta Aavalle vain vähän. 

Syyskuussa rahaa meni 61,81 euroa (ja tämä pelkkään ruokaan), lokakuussa taas 300,18 euroa. Yhteensä siis 361,99 euroa! Toki lokakuun suurin yksittäinen kustannus oli Aava steri, 169,80 euroa. Tilasin myös 7 kiloa Orijenia ja pari pikkupussia Applawsia, joka on pääsyy siihen, miksi ruokakustannukset ovat 118,74 euroa. Kuivaruokien lisäksi olen ostanut näemmä aivan järkyttävän määrän märkäruokaa kuun puolessa välissä (vajaa kolmellakympillä), ja näistä ruoista ei vissiin mitään ole enää jäljellä. Lidlissä oli Latzin 12 pussin pakkaukset tarjouksessa, ja ostin niitä Kedille 3, ja viikonloppuna kävin hakemassa 27 pussia Gourmet Perleä Cittarista, koska niitä saa vielä vähän aikaa kolme pussia kahden hinnalla. Loput kustannukset ovatkin Aavan Metacam ja Klorite, jota mä käytän vaan hiekkisten pesuun.

Näistä ruokakuulumisista huomaa sen, että meillä ei asiat mee ihan niin kuin mä haluaisin. Tilasin Kedille syyskuun Zooplus-tilauksessa Miamorin lajitelmapakkaukset, sekä kastikkeessa että hyytelössä. Kanaa hyytelössä ja kalkkunaa hyytelössä on meillä ollut sen verran ahkerassa tarjoilussa, että ne ei Kedille kunnolla maistu, mutta oletin, että vähintäänkin kastikelajitelmasta löytyisi jotain, minkä herra ruoakseen kelpuuttaisi. Olipahan jälleen kerran väärässä, mikään ruoka ei mastunut kunnolla, jotkut onneksi paremmin kuin toiset. Aikaisemmin olin ajatellut, että voisin siirtää pääpainon Kedin märkäruoista Latzin viljattomiin vuokiin, jotka on herran suurta herkkua, mutta Kedin masu ei kestä niitä, vaan menee sekaisin jos vähänkin ahkerammin kuin satunnaisesti niitä syöttää.

Kedi siis syö Latzia, Gourmet Perleä ja silloin tällöin Schesiriä, muut ruoat ei oikein uppoa. Aava sentään syö ihan nätisti melkein mitä vaan, Whiskasin penturuoka oli syömäkelvotonta, mutta onneksi Mjau maistuu. Ruokakustannukset ovat meillä aika suuret, koska ikänsä vuoksi Aava syö vielä penturuokaa ja Kedi taas aikuisten ruokaa, jottei se pääsisi lihomaan. Ensi vuoden puolella alan syöttää myös Aavalle aikuisten ruokaa, ja sitten voin tilata suuria määriä ja suuria pakkauskokoja. Kedi on sen verran huono syömään jo avattuja ruokia, että sille pelkästään ostaisin jonkun isomman purkin tai tetrapakkauksen.

Millaisia kokemuksia teillä on ollut, onko kissan ja henkilökunnan näkemys ruokinta-asioista olleet vastakkaisia, ja kumpi on loppujen lopuksi vetänyt pitemmän korren?